Vapaa-ajan yhteisöt rikastuttavat työikäisten arkea

Kuin pieni kyläyhteisö

Ronja Ilander päätyi Kalevan hallille, sillä hän tunsi ihmisiä hallin kulttuuritoiminnan aloittaneesta LABRA-kollektiivista. Ilander on myös valmistanut ruokaa hallille kesän 2025 tapahtumiin.

– Tämä on kyllä kuin pieni kyläyhteisö, Ilander sanoo. – Todella salliva ja oikeasti turvallinen paikka, jossa on tosi erilaisia ihmisiä. Täällä voi laulaa karaokea ilman alkoholia. Ei-kaupallinen paikka, jossa saa olla oma itsensä, ihminen.

Amandeep Singh on samaa mieltä Ronjan kanssa. Singh on puolisonsa kanssa toista kesää mukana yhteisöviljelmällä. 

– Täällä voi elää hetkessä. Ei murehdi mitään ja arki unohtuu. Tämä on myös parantava paikka. Käsillä tekeminen, kasvun seuraaminen ja tulosten näkeminen kasvattavat myös sisäisesti, Singh pohtii.

Singh ja hänen puolisonsa ovat tuoneet Kalevan hallin kesätapahtumiin myös ystäviään ja heidän lapsiaan, jotka ovat viihtyneet taidefestareilla. 

Puutarhakauden jälkeen osa yhteisöviljelijöistä harmitteli perjantain tapaamisten päättymistä ja kehitti talvikaudelle korvikkeeksi Kalevan Klubin, kaikille aikuisille avoimen kohtaamispaikan. 

– Olemme käyneet Kalevan Klubilla heittämässä dartsia ja viettämässä aikaa ihmisten kanssa, Singh kertoo.

– Poikani on käynyt Klubilla pelaamassa Carcassonnea ja minä ja mieheni laulamassa karaokea ja heittämässä dartsia. Sielläkin voi halutessaan vain olla, ei ole pakko osallistua mihinkään, Salminen kertoo. 

Ilanderia pyydettiin pitämään Klubille mosaiikkipajaa, ja sen innoittamana hän perusti Kalevan hallille myös oman Anarkistisen keramiikkakerhon.

– Työskentelen keramiikka-artesaanina, mutta työ on aina työtä myös luovilla aloilla. Olin kaivannut juuri jotakin tällaista vastapainoksi työlle. Kerhoa, jossa ei tarvitse miettiä rahaa, vaan saan tehdä vapaasti ja luovasti hulluja juttuja muiden kanssa.

Kaikki aktiivisuus on hyväksi 

Monelle tamperelaiselle työttömyys on juuri nyt suurin yksittäinen hyvinvointia heikentävä tekijä. Työttömyys vaikuttaa toimeentuloon ja terveyteen, aiheuttaa osattomuuden kokemuksia ja lisää syrjäytymisen riskiä. 

International House Tampereen työllisyyspalveluiden asiakasvastaava Olesia Klesman kertoo, että työn etsiminen on kaikille työttömille ahdistavaa. – Kun työtä ei toistuvista yrityksistä huolimatta saa, se lannistaa ihan jokaista, Klesman toteaa. 

Noin 12 prosentilla tamperelaisista on juuret ulkomailla. Vaikeus päästä kiinni työelämään on usein juuri heillä suurin hyvinvointiin vaikuttava tekijä. 

Klesmanin mukaan työnantajat ovat edelleen valitettavan varovaisia ja ymmärtävät heikosti ne edut, jotka maahan muuttanut voi tuoda työpaikalle. Työnantajilla on erilaisia ennakkoluuloja, kuten pelko kielimuurista ja erilaisesta työkulttuurista. Koulutuskaan ei aina auta, jos työnantaja epäilee ulkomaista tutkintoa. 

– Kansainvälisyys yleensä rikastuttaa työyhteisöä ja tuo mukanaan sellaista osaamista, mitä ei ole ollut ennen. Maahan muuttaneelle työpaikan saaminen on myös iso ylpeyden aihe, koska työn saaminen täällä vaatii niin paljon, Klesman kertoo.

Tampereella työllistymiseen haetaan ratkaisuja yksilöllisellä tuella. Jokaisen työnhakijan osaaminen kartoitetaan ja hakijoiden on mahdollista osallistua erilaisiin työllistymistä tukeviin valmennuksiin. Aikaa ilman työtä voi hyödyntää opiskelemalla, osallistumalla rekrytointitapahtumiin, harjoittelemalla työnhakua ja panostamalla omaan hyvinvointiin. 

– Verkostoituminen on nykyään keskeisessä roolissa työllistymisessä. Kotiin ei ole hyvä jäädä vaan pitää pyrkiä aktivoimaan itseään. Kaikki, mitä tekee ja missä on mukana, on samalla myös verkostojen luomista, Klesman sanoo. 

Vähän kuin ulkomailla olisi

Salminen, Singh ja Ilander ovat kaikki tällä hetkellä työelämässä ja heillä on myös hyvät työyhteisöt. Siitä huolimatta Kalevan hallin yhteisö on heille tärkeä hyvinvointia tukeva asia. Työyhteisö on usein tietynlainen samanmielisten kupla; hallilla voi unohtaa arjen ja jutella erilaisten ihmisten kanssa. 

– Tämä on vähän kuin olisi ulkomailla, Singh toteaa. – Kun tulee Kalevan hallille, ihmiset moikkaavat ja hymyilevät, vaikka et tuntisi ketään. Nykyään yksinäisyyttä on tosi paljon. Tällaisia paikkoja pitäisi olla jokaisella asuinalueella. 

– Niin pitäisi. Asun Länsi-Tampereella ja tänne on vähän matkaa, Ilander kertoo. – Olen kuitenkin löytänyt yhteisöni täältä ja mielelläni kuljen tänne.