Kulttuuria, kädentaitoja ja yhdessäoloa – 65–75-vuotiaat ovat aktiivisia asukkaita
– Mikä aarre meillä täällä keskustassa onkaan, Kirsti Korpisalo huokaisee tyytyväisenä. Hän muutti Tampereelle muutama vuosi sitten ja lähti heti tutkimaan, mitä kaikkea uudessa kotikaupungissa on.
– Ja täällähän on. Vaikka mitä. Olen myös kuorossa ja kansainvälisissä martoissa ja käyn teatterissa.
Korpisalo aloitti kädentaitopajassa käymisen Pohjolankadulta, missä hän käy edelleen ompelemassa. Monitoimitalon pajassa hänellä on tekeillä muistokirjontatyö.
– Nämä paikat ovat todella tarpeellisia eläkeläisille ja varsinkin, jos on jäänyt leskeksi. On hyvä lähteä kotoa ja tavata ihmisiä, Korpisalo sanoo.
65-75-vuotiaat ovat usein hyvässä kunnossa ja eläköityminen on vapauttanut aikaa ihmissuhteille ja merkitykselliselle tekemiselle. Yksinäisyyden kokemukset kasvavat silti tässäkin ikäryhmässä. Tampereen kaupunki tukee hyvinvointia erityisesti lisäämällä kulttuuri- ja liikuntapalveluita ja kohtaamispaikkoja.
Monitoimitalon kädentaitopajan ohjaaja Kati Suonpää-Rantanen kertoo, että väki alkaa hiljalleen löytää tammikuussa avautuneeseen pajaan.
– Joku tulee tänne tekemään ystävälleen kortin, joku toinen korjaamaan vanhat housut. Ihmiset tuovat omia ideoitaan ja osaamistaan mukanaan. Tänne voi tulla myös vain katselemaan, eikä tarvitse osata etukäteen mitään.
Kirsti Välimäki lähti jo vuosia sitten, heti eläkkeelle jäätyään mukaan moneen toimintaan. Kaupungin järjestämät paikat ovat hänen mielestään todella tärkeitä ihmisille.
– Näihin on helppo tulla yksin ja täällä tapaa uusia ihmisiä, hän sanoo.
– Tämä pitää ihmisen virkeänä. Suosittelen lämpimästi, Korpisalo sanoo.
Käsillä tekemisellä on Suonpää-Rantasenkin mukaan iso merkitys toimintakyvylle ja hyvinvoinnille. Ohjaaja toteaa, että ovella ei kysytä ikää, vaikka toiminta on suunnattu ikäihmisille.
Vapaaehtoisena saa paljon ja voi jakaa iloa muille
65–75-vuotiaat voivat osallistua kaupungin palveluissa erilaisiin liikuntaryhmiin, aivojumppaan ja kädentaitopajoihin sekä laulaa karaokea ja saada digiopastusta tai kulttuuri- ja liikuntaluotsausta.
Riitta Vesanto, Tiina Sangi, Marjo Mäkelä ja Jarmo Mankki ovat toimineet vuosia Tampereen kaupungin vapaaehtoisina kulttuuriluotseina. Heidän kanssaan voi käydä yhdessä kaupungin museoissa tai vaikkapa kävelyllä ohjatuilla kulttuuriraiteilla.
Mankki lähti mukaan luotsitoimintaan, koska halusi töiden päätyttyä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan.
– Olen monessa mukana ja tässä on hienoa erityisesti se, että olen voinut rauhassa perehtyä asioihin, kuten historiaan kulttuuriraitteja varten.
Luotsitoiminta pitää myös Vesannon vireänä.
– Olen saanut luotsattavakseni ihmisiä, jotka sanovat, etteivät ymmärrä kulttuuria. Meidän kanssamme ei tarvitsekaan osata jotakin valmiiksi. Tätä kautta voi löytää aivan uusia asioita elämäänsä.
Tiina Sangi ja Marjo Mäkelä pitävät luotsitoiminnassa erityisesti uusien ihmisten kohtaamisesta ja keskustelemisesta.
– Olen kuullut luotsina paljon erilaisia elämäntarinoita. Saan itse paljon ja koen myös antavani, Sangi kertoo.
– Työelämän päätyttyä sain tästä toiminnasta viikkoihini merkityksellistä tekemistä. Olen luotsannut tosi eri-ikäisiä ihmisiä, nuoriakin MD-tanssiteatteriin ja Muumimuseoon, Mäkelä muistelee.
– Tämä on vapaaehtoistoimintaa ja teemme sen mukaan, mitä jaksamme. Samalla tämä on vertaistukea meille kaikille, Vesanto toteaa.
Mansikkapaikka on todellinen mansikkapaikka
Tiina Santala Kaikkien Tampere -kehitysohjelmasta kertoo, että 65–75-vuotiaat tamperelaiset osallistuvat harrastus- ja kulttuuritoiminnan lisäksi aktiivisesti myös vapaaehtoistoimintaan.
– Aktiivinen osallistuminen lisää hyvinvointia, Santala sanoo. – Koska tässäkin ikäryhmässä koetaan silti yhä harvemmin, että kuuluttaisiin johonkin itselle tärkeään ryhmään, on tärkeää, että luomme asukkaille uusia mahdollisuuksia toisten ihmisten kohtaamiseen.
Kaupungin hyvinvointisuunnitelman yhtenä tavoitteena on luoda lisää kohtaamispaikkoja, joissa eri-ikäiset ihmiset voivat tavata toisiaan. Lisäksi kaupunki tiivistää yhteistyötään nykyisten kohtaamispaikkoja ylläpitävien yhteistyökumppaniensa kanssa.
Yksi yhteistyökumppaneista on Lentävänniemessä toimiva Mansikkapaikka. Toiminnanjohtaja Mervi Matswetun mukaan Mansikkapaikka on hyvinvoinnin puskuri.
Mansikkapaikkaan voi mennä vain olemaan ja tapaamaan muita ihmisiä. Siellä voi myös syödä lounasta, olla mukana vapaaehtoisena tai osallistua viikkotoimintaan, esimerkiksi Juttu- tai Digikahvilaan. Vuoden 2026 alusta Mansikkapaikassa on järjestetty kaupungin tukemana myös yhteisöhetkiä.
– Meillä on ollut jo sirkusta, tangokonsertti ja sukkatanssit. Juhannusviikolla on juhannusjuhlat. Yhteisöhetket ovat vetäneet väkeä niin paljon, että olemme siirtäneet tilaisuuksia isompiin tiloihin.
Mansikkapaikkaan ovat tervetulleita kaiken ikäiset. Ikäihmisten kohdalla Mansikkapaikassa pyritään tukemaan erityisesti sosiaalisten suhteiden, aivoterveyden ja fyysisen kunnon ylläpitämistä sekä arjen ennakointia.
– Hiljattain eläkkeelle jääneet ja monet muutkin eläkeläiset elävät usein elämänsä parasta aikaa. Samalla he luovat pohjaa sille, miten pärjäävät, kun ikää tulee lisää. Mansikkapaikassa rakennamme ihmisille sosiaalista, fyysistä ja psyykkistä pääomaa. Ihmisellä on tarve olla osa yhteisöä ja sitä varten tarvitaan paikkoja, joissa voi kokoontua, Matswetu sanoo.
Mikä hyvinvointisuunnitelma?
Tampereen kaupunki seuraa tamperelaisten hyvinvoinnin tilaa erilaisilla mittareilla. Niiden avulla on tunnistettu eri ikäryhmien vahvuudet mutta myös haasteet, jotka heikentävät hyvinvointia.
Tampereen kaupungin hyvinvointisuunnitelmaan on koottu ikäryhmittäiset tavoitteet ja esimerkkejä teoista, joilla tamperelaisten hyvinvointia edistetään vuosina 2026–2029. Kaupunki tekee hyvinvoinnin edistämistä yhdessä muun muassa Pirkanmaan hyvinvointialueen ja järjestöjen kanssa.
Tutustu: Tampereen kaupungin hyvinvointisuunnitelma 2026–2029