Lähellä kouluikää lapsen päiväunen tarve usein vähenee. Lapselle on kuitenkin tärkeää järjestää päivän aikana lepohetki, joka luo pohjaa lapsen fyysiselle ja psyykkiselle kehitykselle sekä alentaa lapsen kokemaa stressiä.
Lepohetken tarve on erityisesti niillä lapsilla, jotka eivät malta itse rauhoittua keskellä päivää tai joiden esiopetuspäivät ovat pitkiä. Univaje vaikeuttaa keskittymistä ja hankaloittaa uuden oppimista.
Esiopetuksessa lapsille tarjotaan mahdollisuus lepohetkeen. Levon muoto riippuu siitä, millaisessa ympäristössä esiopetusta järjestetään. Lepohetki voi olla hiljainen lukutuokio, rauhallista leikkiä tai päivälepoa tilanteesta riippuen.
Esiopetuksen lepohetkestä sovitaan yhdessä esiopetuksen henkilöstön kanssa.
Lapsen unen tarve 5–6-vuotiaana on noin 10–12 tuntia päivässä. Päiväunien määrä ei ole sidonnainen ikään, vaan vanhempien lapsien kohdalla tulisi erityisesti korostaa yksilöllisiä tarpeita.
Esiopetusikäisen lapsen kanssa voi jo keskustella levon ja unen tärkeydestä. Yleensä esiopetuksen alkaessa lapsen unentarve kasvaa, sillä esiopetustoiminta ja -ympäristö haastaa lasta aiempaa enemmän. Lapsi selviytyy päivän haasteista ongelmitta saadessaan riittävän levon.