Lehmä lauduntaa vehreällä laitumella.

Luonnonhoito, ennallistaminen ja uusioelinympäristöt

Ennallistamista, luonnonhoitoa ja uusioelinympäristöjen rakentamista tehdään jatkuvasti esimerkiksi viheralueiden hoitoa suunnitellessa ja toteutettaessa. Suurempaa alkukunnostusta voidaan tehdä myös erilaisten hankkeiden avulla, jolloin alun vaativammat toimenpiteet voidaan suorittaa useamman toimijan yhteistyöllä.

Tampereen luonnonhoito-, ennallistamis- ja uusioelinympäristöhankkeita ovat muun muassa seuraavat:

  • Iidesjärven lintuvesikunnostus Kunta-Helmi-hanke 2020-2022
  • Kelluvat pesälautat Tampereen kaupungin lintuvesillä Kunta-Helmi-hanke 2020-2022
  • Tampereen tummaverkkoperhosalueiden ennallistaminen Kunta-Helmi-hanke 2022-2023
  • Kintulammin luonnonsuojelualueen soiden ennallistaminen ja ennallistamispoltto Kunta-Helmi-hanke 2022-2023

Ennallistaminen

Suuri osa luonnosta on muuttunut ihmisen toiminnan seurauksena. Metsien käyttö, soiden kuivattaminen, päästöt vesistöihin ja vesistöjen perkaaminen ovat muuttaneet luontaisia elinympäristöjä ja luonnon kehityskulkuja. Näiden palauttaminen tai edes haitallisen kehityksen pysäyttäminen on aikaa ja rahaa vaativaa toimintaa, mutta sen tulisi olla tavoitteena luontokadon pysäyttämiseksi.

Luonnonhoito

Pieni osa luonnon monimuotoisuudesta on myös heikentynyt, kun ihmistoiminta on loppunut tai muuttunut. Luonnonhoidoksi kutsutaan esimerkiksi laidunten palauttamista laidunkäyttöön, tai oikea-aikaisesti tehtyä niittoa, joilla tavoitellaan perinnebiotooppien lajiston ja luontotyyppien säilymistä tai palauttamista. Perinnebiotooppien, eli esimerkiksi niittyjen, ketojen ja hakamaiden luontokatoa on aiheuttanut maatalouden muutokset, joissa perinteinen karjatalous on loppunut.

Uusioelinympäristöt

Osalla elinympäristöistä ennallistaminen tai luonnonhoito ei riitä palauttamaan riittävästi lajiston elinolosuhteita, tai niiden palauttaminen voi olla käytännössä mahdotonta. Tällöin voidaan pyrkiä tuottamaan uusia, mahdollisimman hyvin luontaisia vastaavia elinympäristöjä niistä riippuvaisille lajeille. Esimerkiksi niittyjä, ketoja ja paahdeympäristöjä ja niiden lajeja voidaan rakentaa ja tuoda paikoille, joilla niitä ei aiemmin ole esiintynyt. Näitä kutsutaan uusioelinympäristöiksi.

Päivitetty 16.9.2022