Pirkanmaan kirjoituskilpailu
Vuoden 2026 kilpailun voittajat valittu
Vuoden 2026 Pirkanmaan kirjoituskilpailun tulokset ovat selvillä. Tampereen kaupunginkirjaston jo 75. kerran järjestämän kilpailun proosasarjan voittoon ylsi tamperelainen Elina Polvi ja lyriikkasarjan tamperelainen Satu Leppälä. Voittajat palkittiin 1 000 euron rahapalkinnoilla. Lisäksi proosasarjassa jaettiin neljä ja lyriikkasarjassa viisi kunniamainintaa.
Palkintolautakunnan mielestä voittajatekstit erottuivat molemmissa sarjoissa selkeästi edukseen, ja palkintolautakunta oli valinnoista yksimielinen. Yleisesti se jäi tänä vuonna kaipaamaan ääripäitä: helmiä ja rimanalituksia. Kilpailuun lähetettiin paljon perushyviä töitä, jotka kertovat kirjoittajien osaavan paljon. Proosasarjan runsasta keskikastia leimasi kuitenkin palkintolautakunnan mukaan jännitteiden, oivallusten ja tarinoiden puute. Lyriikkaan taas toivottiin lisää rohkeutta yrittää jotakin mahdotonta ja kärsivällisyyttä viimeistellä ainutlaatuista.
Proosassa mielenterveysteemoja ja minihistoriikkeja
Proosasarjassa aiheissa toistuivat tänä vuonna esimerkiksi mielenterveyden haasteet, omakohtaiset elämän tilinpäätökset ja hengellisyyden teemat. Lisäksi novelleissa oli paljon luontokuvauksia, joissa ympäristö ja eläimet ottavat vallan tai kostavat ihmisille. Susi- ja metsästyskeskustelu tuntuu vaikuttaneen kirjoittajiin. Myös Tampere on teksteissä vahvasti läsnä: ratikka, Laukontorin lokit, punatiilimiljöö ja sisällissota olivat monien tekstien rakennusaineita.
Neuvona tuleville vuosille palkintolautakunta kannustaa proosasarjan kirjoittajia aloittamaan novellin vangitsevasti ja karsimaan pois motivoimattomia miljöön kuvauksia. Hahmoja kannattaa esitellä vain niin vähän kuin on tarpeen ja dialogista kirjoittaa tyyliin ja henkilöiden suuhun sopivaa.
Lyriikassa hahmotetaan suhdetta itseen ja muihin
Runous on palkintolautakunnan mukaan monelle tapa hahmottaa olemista, menneisyyden kokemuksia, suhdetta itseen, mieleen, sen järkytyksiin ja toisiin ihmisiin tai luonnon laajempaan kokonaisuuteen. Yhtä hyvin runous on romanttisen kaipauksen tai eroottisen viettelyn intiimi tila.
Moni kirjoittaja harjoittaa alkusointuja, harvempi loppusointuja. Näitä kuten muitakin mitallisia ja muodollisia taitoja on palkintolautakunnasta ilahduttavaa lukea, vaikka palkittuihin näistä nostettiin vain harvoja. Palkintolautakunta kannustaa kirjoittajia harjoittelemaan lisää, innostumaan ja tutkimaan kielen muotojen tarkkuutta ja mahdollisuuksia olennaisten kokemusten sanoittamisessa.
Pirkanmaan kirjoituskilpailu
Tampereen kaupunginkirjaston vuosittain järjestämään kilpailuun voivat osallistua Pirkanmaan alueella asuvat, työskentelevät tai opiskelevat kirjoittajat, jotka eivät ole julkaisseet kaunokirjallista teosta tai omakustannetta.
Pirkanmaan kirjoituskilpailussa on kaksi sarjaa: proosa ja lyriikka. Kirjoittaja voi osallistua molempiin sarjoihin samanaikaisesti (kork. 10 sivua/sarja). Kummankin sarjan voittaja palkitaan 1 000 euron rahapalkinnolla. Rahapalkintojen lisäksi jaetaan kunniamainintoja.
Tiedustelut:
[email protected]
Vuoden 2026 palkitut tekstit ja palkintolautakunnan perustelut
Proosa
Pääpalkinto 1 000 euroa
Elina Polvi, Tampere
novellista Lentävät junat, kelluvat talot
Voittajanovellissa koko elämän kaari kiteytyy yhteen vuorokauteen, joka on täynnä arkisia hoivatoimenpiteitä. Päähenkilö hoitaa muistisairasta äitiään, pientä lastaan ja humalaista puolisoaan. Kaikki hoivattavat ovat avuttomia, osa tahtomattaan, osa oman toimintansa seurauksena. Pieni, arkinen ja sotkuinen on yhtä aikaa suurta, traagista ja viiltävää.
Novelli kykenee kuljettamaan usean, erilaisen ihmissuhteen, mielentilan ja tunteen jännitettä läpi novellin väkevästi ja moniulotteisesti, liikuttavasti ja pohdituttavasti. Tekstin syklinen rakenne on palkitseva eikä lainkaan pakotetun tuntuinen. Oivallus päättää tarinan tavalla, joka yllättää ja kohottaa.”
Kunniamaininnat
Tomi Aho, Kangasala
novellista Salaisuus
Salaisuus on verbaalisesti pulppuileva kuvaus duunarilapsuudesta vihreässä talossa. Vaikka kertoja on aikuinen, hän puhuu menneisyydestään lapsen tajunnan kautta. Havainnot ovat rehellisiä ja hauskoja, mutta aikuisen katse tuo niihin haikeutta ja viisautta. Teksti on täynnä lausehelmiä, kuten “Meidän vihreä talomme ei ole meidän, mutta siellä me asumme kaikki ne vuodet kuin lapsuus aikuisessa”. Kuten Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksessa, tässäkään novellissa tärkeintä ei ole draama, vaan kokemus ja nostalgia. Lukija jää janoamaan lisää tekstiä, sillä pidempänä kokonaisuutena siinä voisi olla enemmän jännitteitä ja selkeitä tapahtumia, jotka johtavat johonkin.
Mervi Janhunen, Lempäälä
novellista Pikkupelastaja
Pikkupelastaja on tragikoominen tarina lapsesta, joka estää sattumalta kaksi onnettomuutta. Hänen vanhempansa brändäävät hänet somessa ihmelapseksi, Pikkupelastajaksi. Lapsi havainnoi itsestään luotua somehahmoa hämmästellen. Tekstin komiikka ja lempeä sarkasmi ovat virkistäviä, sillä aihetta voisi käsitellä pateettisesti ja alleviivaten. Novellin kepeä tyyli ja huumori erottuu edukseen. Teksti kertoo ajankohtaisista ilmiöistä saarnaamatta. Oivaltava tarina etenee ja pysyy kasassa.
Minna-Riikka Tuohiniitty, Tampere
novellista Kohina
Kohina on hätkähdyttävä kuvaus henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Novellin kertoja on pieni Janne, jonka kotona on lempeyttä ja lämpöä vain silloin, kun paikalla on vieraita. Kun vieraat lähtevät, kulissi murtuu. Jannella on onneksi yksi ystävä, Hanski, jolta Janne saa kaipaamaansa hyväksyntää. Janne myös oirehtii perheessä kokemaansa kaltoinkohtelua tavalla, joka tuhoaa lasten välit. Kirjoittaja kuvaa taitavasti monentasoista väkivaltaa ja lapsen ahdasta asemaa turvattomassa perheessä. Teksti kuljettaa henkilöiden suhteita ja niiden yli käyvää “kohinaa”, sisäisen kokemuksen sietämätöntä intensiteettiä, joka on Jannen turvapaikka, mutta uhkaa eristää Jannen toisista.
Hanna Walther, Tampere
novellista Lukija
Millainen maailma olisi, jos suuri osa ihmiskunnasta ei osaisi enää lukea? Jos lukemisesta olisi tullut erityistaito, jonka hallitsevat joutuvat omistamaan koko elämänsä muille lukemiselle kuin munkit? Lukija on dystopia, joka pysäyttää juuri nyt, kun keskustelu kirjallisuuden arvosta, keskittymiskyvystä ja lukutaidosta käy kuumana. Novelli on omaperäinen puheenvuoro lukemisen ja kielen tärkeydestä. Tarina konsepti ja maailma on kekseliäs.
Myös näiden nimimerkkien töistä keskusteltiin palkintoehdokkaina: Viitasusi, Hukassa, Askeltaja, Aina, Muami, INA, Kiertäjäkalvosin, Lemmikki ja Indigo.
Lyriikka
Pääpalkinto 1 000 euroa
Satu Leppälä, Tampere
runosarjasta Isä, minä muutin Tampereelle
Kirjemuotoisessa, yhtenäisessä runosarjassa puhuja kirjoittaa isälleen asettumisesta Tampereelle. Tuomariston yksimielisesti voittajaksi valitsema kokonaisuus virtaa läpi luetun, koetun ja pohditun kaupungin, menneen ja nykyisen. Kirjoittajan vahva oma ääni rakentuu monimuotoisena. Leikki kielen rekistereillä kuten puhekielisellä ja vanhakantaisella muodollisella kirjeilmaisulla on luontevaa, hauskaa ja intensiivistä.
Runojen läheisyys ja etäisyys niin kirjeiden saajaan kuin Tampereella kohdattuun rakastettuun, naapurustoon tai globaalin inhimillisen kärsimyksen näyttämöihin on tuntuvaa ja älykästä. Kirjoittaja kohtaa maailmaa ja päästää lukijan siihen mukaan. Runoissa erilaiset ihmisten kohtalot ja koetun mahdollisuudet virtaavat esiin poljennolla, jossa retorinen tarkkuus ilahduttaa ja kielessä kohtaamisen tuntu sykähdyttää, kuten tärkeitä kirjeitä lukiessa tapaa käydä.
Kunniamaininnat
Johanna Helminen, Tampere
runosarjasta Yöt, tytöt!
Sarjan runot havainnoivat varhaisteini-iän herkkiä tuntemuksia uskottavalla ja tunnistettavalla tavalla. Vaikutuksen tekee etenkin kirjoittajan tapa käyttää kielikuvia monipuolisesti. Nuorten uhmaa ja hämmennystä esitetään niin metonyymisen siirtymän, konkreettisten kuvien kuin vertauksen avulla: ”Pakkaskukkien kirpeys / rohtuneita sanoja rikottuja aikeita / emme hiihdä emme pue luistimia / kierrämme ostarilla kehää / kuin häntäänsä jahtaavat ketunpoikaset”. Aiheena on myös orastava seksuaalisuus ja jo varhain koettu seksuaalinen ahdistelu: ”Eilen ostettu alkava naiseus / hennon ujoa pitsiä paidan alla /takana istuvan etusormi piirtää terävää kuviota ristiselkään”. Yksilön kokemusten lisäksi runot kuvaavat tyttöjen välistä yhteyttä, jonka kautta omaa identiteettiä ja itsemäärämisoikeutta vahvistetaan: ”Solmimme hiuksemme yhteen tiukalle palmikolle / Kehitämme kielen jolla suljemme itsemme sisään // Tässä menevät rajamme / Tähän ne piirrämme”. Kokonaisuutena johdonmukainen sarja säilyttää intensiteettinsä.
Johanna Vainio, Tampere
runosarjasta Pienen sienen talon valo
Sarjan mitalliset runot edustavat leikillistä, sadunomaista luontolyriikkaa, joka sopii niin lasten kuin aikuisten luettavaksi. Runot tarkentavat kukkiin, puihin, sieniin ja hyönteisiin sekä eläimiin ja tekevät luonnonilmiöistä sympaattisia pieniä kertomuksia. Runojen kielikuvat ovat parhaimmillaan sykähdyttäviä, kuten runossa Kuningaskalastaja, jossa lintu ahertaa elantonsa eteen vasta sulaneella joella: ”Jää murtui / joki oli alasti // Pikku herra kuningas / taas iltaan asti kalasti.” Alati liikkeessä ja muutoksessa olevan luonnon metamorfoosit saavat paikoin humoristisia ja surrealistisia sävyjä. Näin tapahtuu esimerkiksi runossa Irtiotto, jossa puu luo nahkansa kuin käärme: ”Lähden, / sanoi puu. / Saatte kuoreni. // Lähti,/ nauroi. / – ja nuoreni.” Runot houkuttelevat katsomaan lähiluontoa uusin silmin ja näkemään tavanomaisessa taianomaisuutta.
Katja Vapaataival, Tampere
runosarjasta
Kevyt leikki luonnon ja kielen antamissa vaikutelmissa on jännitteisessä suhteessa mielen perustaa koskevien havaintojen kanssa. Joissakin paikoissa leikki jättää lukijan ihmettelemään tarkoitusta, mutta parhaimmillaan havainnot virittävät lukijan huomaamaan oman mielensä luonteen. Tämä on runouden erityinen ja väkevä mahdollisuus, jota Vapaataival sarjansa parhaissa runoissa toteuttaa esimerkillisesti. ”Läpikuultavat ihmeet ajatusten rakosissa.” tai ”Rautalukko, / höyhenellä avattu.” Kiteytyvä ilmaisu, ylevän ja mytologisen kohtaaminen arkisessa ja multavassa yhdistävät runot Risto Rasan ja Harri Nordellin kaltaisiin minimalistisiin kirjoittajiin. ”Peruskallion jäljissä tuntui tiivis läheisyys, / jotka tunnustettiin. // Ei taisteltu, ei tanssittu.”
Silja Weber, Tampere
runosarjasta Sanakaikuja
Suomeen paluu vuosien jälkeen saksan- ja englanninkielisistä maista herättää kirjoittajan kielentajussa ja identiteetissä hämmennystä ja oivalluksia. Hämmennys ja pohdinta tuottavat proosallista selitystä. Sen yli nousevat avarina ja kirkkaina kielessä olemisen hetkinä kohtaamiset sanojen ja niiden läpi kuultavien ilmöiden kanssa. Runot avaavat puhujalle ja lukijalle ”järvenselän”, jonne kuljetaan höyrylaivalla tutustumaan kielen ruumiiseen, tai ”kuunsirpin”, joka ”hiljalleen vajoaa / ohut ripsi / koivun varjojen taakse”. Näissä hetkissä runoilmaisu on tarkkaa ja kirjoittaja parhaimmillaan. Kolmikielinen runo “Nukahtamaisillaan” on Baabelin kieltensekaannuksen pieni omakohtainen myrsky. Runot onnistuvat näyttämään tutun kielen kummallisuuden, jossa on sen varsinainen elävyys. Kenties kieli ja kotimaa ovat vieraita, ”ja sanassa ’kotimaa’ kaikuu / saksalaisille korvilleni / liikaa historiaa”, mutta puhuja
elää niissä, niissäkin.
Teija Ärling, Tampere
runosarjasta Harvinaisen erityinen
”Ihan sama onko tyttö vai poika / kunhan on terve toukka / mitä jos ei oo terve ollenkaan / voiko tän paketin palauttaa”. Näin kysyy puhuja runossa “Keharin syntymäräppi”. Runosarja erottuu edukseen jo aiheen puolesta – äidin suhde kehitysvammaiseen lapseen ei ole kaikkein tavanomaisin lyriikan aihe. Muodoltaan erilaisia runoja yhdistävät tarkat havainnot ja sievistelemätön tyyli. Runot tavoittavat arkiset hetket hienosti ja rakentavat runominän ohella myös lapsen muotokuvaa: ”Pienenä riisuit usein itsesi alasti / Jos ovi oli auki karkasit ulos ilkosillasi / Ryntäsit naapuriin takaovesta / Nappasit pöydältä banaanin ja jatkoit etuovesta ulos.” Huomion kiinnittää myös avoin ja rehellinen käsittelytapa. Puhuja on sisällä kokemassaan, mutta näkee tilanteet moniulotteisesti myös ulkopuolelta. Runot kuvaavat kiintymystä ja hellyyttä, mutta eivät väistele vaikeitakaan erityislapsen vanhemmuuteen liittyviä ongelmia ja tunteita, kuten ”toksista häpeää”, itsesyytöksiä ja surua.
Myös näiden nimimerkkien töistä keskusteltiin palkintoehdokkaina: Kirsikankukkia, Peltoon kätketty aarre, Earendel, noita-akka, 2305916A, Mam-ma!, "En ole näiden aikojen lapsi", Käetön mies, kultainenkaiku, Aortta, Kajo, Kompiainen
Vuoden 2025 palkitut tekstit
Proosa
Pääpalkinto 1 000 euroa
Emilia Naukkarinen, Kangasala, novellista Lintu ja lammas
Kunniamaininnat
Terhi Haapala, Tampere, novellista Post it
Auriina Korhonen, Tampere, novellista Mara
Sirpa Paso, Sastamala, novellista Omenamehutehdas
Jaana Perholehto, Hämeenkyrö, novellista Surun alaiset
Pekka Peltonen, Tampere, novellista Pettävät kädet
Viivi Saloranta, Kangasala, novellista He eivät puhu siitä
Myös näiden nimimerkkien töistä keskusteltiin palkintoehdokkaina: Margaretha L., Hehkuva, Kuu Leminen, S. Karhu, Bobby Jean, Pihlaja, Alberiino, Ensio
Lyriikka
Pääpalkinto 1 000 euroa
Veera Hintsala, Tampere, nimettömästä runosarjasta
Kunniamaininnat
Sanna-Kaisa Hongisto-Salonen, Tampere, runosarjasta Vessaprinsessa - lastenrunoja kaikenikäisille
Pinja Irri, Tampere, runosarjasta Nämä ajat, täällä
Julius Kylänen, Tampere, nimettömästä runosarjasta
Mari Mäki, Tampere, runosarjasta Sepitelmiä kaikkeudesta, muistoja yksinäisyydestä
Pasi Salmela, Tampere, runosarjasta Madonreikä
Maria Tuokko, Tampere, runosarjasta Pakkanen löytää aina
Myös näiden nimimerkkien töistä keskusteltiin palkintoehdokkaina: 3468, tsirp, Ketunleipä, Fessa, Ruoskala, Suuri lohkare, Spoon River Pitkäniemi, Matalakiitäjä, Amorgos 25
Tämän sivun löydät myös osoitteella tampere.fi/pirkanmaankirjoituskilpailu