Pirkanmaan kirjoituskilpailu
Pirkanmaan kirjoituskilpailun tulokset selvillä
Vuoden 2025 Pirkanmaan kirjoituskilpailun tulokset julkistettiin pääkirjasto Metsossa 21. toukokuuta. Proosasarjan voitti kangasalalainen Emilia Naukkarinen ja lyriikkasarjan tamperelainen Veera Hintsala. Voittajat palkittiin 1 000 euron rahapalkinnoilla. Lisäksi molemmissa sarjoissa jaettiin kuusi kunniamainintaa.
Tänä vuonna kilpailutöitä saapui yhteensä 356. Näistä proosaa oli 209 ja lyriikkaa 147. Valinnat palkittavista teksteistä teki kilpailun palkintolautakunta, johon kuuluivat runoilija, lastenkirjailija Anna Elina Isoaro, kirjailija J.P. Laitinen, kirjailija Janica Brander ja runoilija Jonimatti Joutsijärvi.
Palkintolautakunnan mukaan tekstien vahva keskitaso osoittaa, että pirkanmaalaisten kirjoittajien kynä on terävä, ja kirjoittaminen on tärkeä itsereflektion keino. Parhaat kirjoittajat päästivät itsestään irti ja antoivat äänen jollekin toiselle, sanoittivat kokonaan uuden maailman ja kokemistavan. Monissa teksteissä käsiteltyjä aiheita olivat esimerkiksi mielenterveysongelmat, ihmisen ja luonnon suhde, sukupuu ja perhesiteet kipuineen, erilaiset metamorfoosit ja sota. Myös paikallisuus näkyi novellien ja runojen miljöössä: erityisesti Tampereen ratikka oli monissa teksteissä läsnä.
Genretietoisia novelleja ja omakohtaista lyriikkaa
Proosasarjassa oli mukana useita genretietoisia novelleja, kuten fantasiaa, scifiä ja romantiikkaa. Palkintolautakunnan mukaan yksittäisistä kirjailijoista etenkin Kafkan vaikutus näkyi muutamissa teksteissä. Useimmissa novelleissa kerronta eteni kronologisena, rohkeimmat kirjoittajat kokeilivat rakenteen mahdollisuuksia, esimerkiksi kahden näkökulman ristivetoa.
Lyriikkasarjassa monet runovalikoimat keskittyivät itsetutkiskeluun, ja niissä kaikui vahva omakohtaisuuden tuntu. Palkintolautakunnan mukaan valtaosa runoudesta nojasi modernismin tuttuihin keinoihin, proosarunoon ja mitasta vapaaseen, rytmiltään proosaa lähenevään, runokuvia viljelevään säkeeseen. Jonkin verran oli vanhemman lyriikan tai lorujen kaikuja riimien muodossa, kokeellisempia muotoja niukalti.
Tampereen kaupunginkirjasto järjesti Pirkanmaan kirjoituskilpailun 74. kertaa. Kilpailuun voivat osallistua Pirkanmaan alueella asuvat, työskentelevät tai opiskelevat kirjoittajat, jotka eivät ole julkaisseet kaunokirjallista teosta tai omakustannetta. Kilpailun tarkoituksena on tukea uusia lahjakkaita kirjoittajia ja tarjota heille mahdollisuus saada tekstejään julkisuuteen.
Tiedustelut:
[email protected]
Vuoden 2025 palkitut tekstit ja palkintolautakunnan perustelut
Proosa
Pääpalkinto 1 000 euroa
Emilia Naukkarinen, Kangasala, novellista Lintu ja lammas
Novellin minäkertoja on nuori tyttö, joka viettää perheineen kesää Kreikassa, isän kotimaassa. Lämmin meri, kuiva maa ja erikoiset paikalliset hahmot on kuvattu kiehtovasti ja vangitsevasti. Perheen rakoileva dynamiikka tuo kasvavan jännitteen, jota peilataan pikkuveljen reaktioista. Tarinan kliimaksi, lampaan verinen teurastaminen lasten silmien edessä, jää mieleen pitkäksi aikaa. Kertojaminän kokema kulttuurishokki laajenee allegorisesti aikuiseksi kasvamisen kipuiluun. Novellin kieli on taidokasta ja huolellista ja tekijä on nähnyt vaivaa sen viimeistelyssä. Usein nähty teema, viimeinen viattomuuden kesä, on käsitelty kypsästi ja koskettavasti. Tarina kannattelee itseään suvereenisti loppuun asti. Se on syvällinen ja varmaotteinen taidonnäyte erittäin lupaavalta kirjoittajalta.
Kunniamaininnat
Terhi Haapala, Tampere, novellista Post it
Post it kertoo lapsesta, joka joutuu olemaan aikuinen sekä itselleen että muistisairaalle, leskeksi jääneelle isälleen. Jo ensimmäiset rivit virittävät lukijan aistit. Lapsi tulee kotiin ja kuuntelee, haistelee ja aistii asunnon tunnelmaa. Isä ei kuitenkaan ole kotona, ja alkaa etsintämatka halki kaupungin. Isä ei ole päähenkilön ainoa huoli, sillä häntä on kiusattu esikoulusta lähtien, ja piina jatkuu lukiossa. Päähenkilö elää ahtaassa ilmataskussa, jossa hänen ainoa happensa ovat tulevaisuutta koskevat suunnitelmat. Novelli saa lukijan ahdistumaan ja myötäelämään päähenkilön vuoksi, mutta kirjoittaja välttää patetian ja tuskalla mässäilyn. Novellin lopetus tarjoaa vapautuksen sekä päähenkilölle että lukijalle. Maailmassa on toivoa, valoa ja rakkautta.
Auriina Korhonen, Tampere, novellista Mara
Mara kertoo Elvira-tytöstä ihailevan pikkusiskon silmin. Elvira on paras kaikessa: hän voittaa juoksukilpailun ja puussa kiipeilyn, keksii lapsiporukan parhaat leikit ja kerää koulun stipendit. On nimittäin pakko olla hyvä ja hauska, jotta maahanmuuttajana saisi kavereita, kuten Elvira opastaa. Vähitellen paljastuu tarinan varjo: isä on kaukana etelässä ja lapset oireilevat eron ja etäisyyden tuskia. Äitikin tuntuu olevan henkisesti kaukana ja tavoittamaton. Novelli on virkistävällä tavalla rohkea ja lupia kyselemätön. Sen voima on outoa ja omaperäistä ja dramaturgia väkevää. Fragmenttinen aloitus ja väliotsikot ovat rohkeita tekniikoita. Kirjoittaja tietää mitä tekee eikä katsele sivuille. Odotamme lisää.
Sirpa Paso, Sastamala, novellista Omenamehutehdas
Asiakas ei todellakaan ole aina oikeassa. Se tulee selväksi tästä humoristisesta novellista, joka kuvaa mehustamon työntekijän ja mahdottoman asiakkaan kohtaamista. Asiakkaan vaatimukset eskaloituvat samalla kun työntekijän pinna kiristyy. Kiire kasautuu ja päänsärky kovenee. Jännite kasvaa kohti loppukohtausta, joka luiskahtaa ilahduttavasti absurdin alueelle. Tarina on kerrottu sujuvasti. Runsaasti käytetty dialogi tekee hahmot eläviksi ja tuo ne lähelle lukijaa. Kieli on journalistisen napakkaa ja kyyti varmaa. Teksti erottui kilpailussa edukseen kepeydellä ja tilannekomiikalla.
Jaana Perholehto, Hämeenkyrö, novellista Surun alaiset
Surun alaiset kertoo maailmasta, jossa ilo on kielletty. Joogaohjaaja Melanie ottaa valtavan riskin, sillä hän järjestää salaa naurujoogatunteja. ”Yksikin hymy voi pelastaa kokonaisen maailman”, ajattelee Melanie, joka elää hyperkontrolloidussa todellisuudessa, jossa vapaus on kielletty, ja radikaalein kapinan muoto on riemu. Spekulatiivinen fiktio on vaikea laji, ja kirjoittaja onnistuu taitavasti välttämään genren kliseet. Hänen luomansa maailma on uskottava, yhtä aikaa arkinen ja dystooppinen. Kuulas ja selkeä kieli jättää tilaa lukijan tulkinnoille. Mitä kaikkea symboloivatkaan surupoliisit, jotka vainoavat salaa nauravia, ja jääkö Melanie kiinni? Jännitys pitää otteessaan loppuun asti, eikä novellin lopetus selittele liikaa.
Pekka Peltonen, Tampere, novellista Pettävät kädet
Aluksi minäkertoja kuvailee pitkään isän kättä: sen arpia, uurteita ja vuosirenkaita. Myös mökkiä ja sisään tunkevaa pohjoistuulta kuvataan juurevasti ja kiireettömästi. Kynttilän liekki lepattaa ja isän kanssa käydään kalaverkoilla. Lukija tuudittautuu lapsuuden idyllin muisteloon – kunnes se sama isän käsi tekee jotakin aivan väärää ja odottamatonta, jotain mikä porautuu ja pesiytyy syvälle lukijan tajuntaan. Lyhyt, kahden ja puolen liuskan novelli kasvaa merkitykseltään suuriin mittoihin. Se liikkuu ajassa ja paikassa helposti kuin unessa, omaa tahtiaan, selittelemättä. Se herättää kipeitä kysymyksiä ja saattelee lukijan lempeästi pohtimaan vastauksia.
Viivi Saloranta, Kangasala, novellista He eivät puhu siitä
He eivät puhu siitä on nimensä mukaisesti kuvaus niin suuresta ja ahdistavasta pelosta, että siitä ei voi puhua. Ajassa kiinni oleva novelli käsittelee sodan aiheuttamaa epävarmuutta. Toista vauvavuottaan elävä Noora viettää aikaa vauvamuskareissa ja kauppakeskusten imetyshuoneissa. Puheenaiheet muiden vanhempien kanssa ovat arkisia, välillä suorastaan inhorealistisia. Mitä kammottavammaksi yhteiskunnallinen tilanne muuttuu, sitä enemmän äidit takertuvat puheessaan soseisiin ja yövalvomiseen. Novelli on mestarillinen kuvaus kaikesta siitä, mitä kätkemme rivien väliin. Universaalius ja subjektiivisuus vuorottelevat uskottavasti tekstissä, jossa päähenkilö yrittää olla yhtä aikaa turvallinen aikuinen lapsilleen ja löytää turvaa itselleen.
Myös näiden nimimerkkien töistä keskusteltiin palkintoehdokkaina: Margaretha L., Hehkuva, Kuu Leminen, S. Karhu, Bobby Jean, Pihlaja, Alberiino, Ensio
Lyriikka
Pääpalkinto 1 000 euroa
Veera Hintsala, Tampere
Viidestä proosarunosta koostuva otsikoimaton sarja käsittelee ulkonäköpaineita ja ulkoisen ja sisäisen todellisuuden välistä ristiriitaa. Sarja muuntaa klassisten taiteiden halun kohteen, kauniin naisen, toisten halusta tietoiseksi kokijaksi, jota kertoja kuitenkin ulkopuolelta tarkastelee. `"Häntä säälitti nähdä, kuinka heidän selkänsä oikenivat ja kasvonsa kääntyivät häntä kohti kuin auringonkukat.” Hieman koppava, vallastaan päihtyvä hahmo aavistaa kyllä rajansa: ”ja vihreyden alta paljastuu yö”. Erityisesti miehisen katseen vangitseva hahmo, jota ympäröi viehätyksen ilmapiirin ”raskas tuoksu” kuvataan monitahoisesti. Sarja päättyy runoon, jossa puhujasta tulee sarjan keskushahmo. Hänestä tulee minä, joka roolinsa unohtaneena tuntee tulvajoen ympärillään, ja tietoisuus katsojasta eli lukijasta enää häilyy runon rajamailla. Sarjan runoissa erilaiset rekisterit yhdistyvät luontevasti: puhekielinen somemaailman reflektointi sekoittuu sadunomaiseen, arkkityyppiseen ja lyyriseen. Vaikka runot ovat pitkiä ja runsaita, niistä syntyy huolellisesti viimeistelty vaikutelma; jokainen runo on harkittu ja leikittelevä kokonaisuus ja avaa aina uuden näkymän sarjan tematiikkaan.
Kunniamaininnat
Sanna-Kaisa Hongisto-Salonen, Tampere, runosarjasta Vessaprinsessa - lastenrunoja kaikenikäisille
Runosarja lunastaa lupauksensa laajasta kohderyhmästä: se tarjoaa vallatonta kielen iloa lapsilukijoille, mutta samalla sen aihemaailmoihin on kätketty oivaltavia metatasoja aikuisille. Riimit ovat toimivia ja nokkelia, ja kirjoittaja käyttää taitavasti myös muita runon keinoja, kuten sisäsointua ja sanojen monimerkityksisyydellä pelailua. Sanaleikit ovat tuoreita ja hauskoja: tuttu hedelmä ja kasvis miksataan paprikoosiksi ja sateen sattuessa sateenvaari antaa suojan takinliepeensä alla. Runojen lämmin huumori saa lukijan hyvälle tuulelle.
Pinja Irri, Tampere, runosarjasta Nämä ajat, täällä
Kokonaisuus koostuu viidestä pitkästä runosta, jotka on otsikoitu vuodenaikojen mukaan. Viidennen vuodenajan runon puhuja nimeää yöväksi. Se on jonkinlainen välitila ja uuden ajan kajastus, johon runon minä haluaa astua yhdessä sinän kanssa. Kirjoittajan runoilmaisu on tajunnanvirtamaista aistihavaintojen ja tuokiokuvien vyöryä. Runon puhuja poimii kaupungin vilinästä kiinnostavia yksityiskohtia: väärille ihmisille läähättävät koirat, hapanjuurileivän lailla kupristuvan asfaltin ja viemärikaivojen kuminan. Kielessä on virtaava ja pakoton tuntu, sanomisen halu ja vimma.
Julius Kylänen, Tampere, nimettömästä runosarjasta
Sarja laajentaa rakkaussuhteen kuvat elämäntunnon tapailuksi. Rakkaus ja seksuaalisuus ovat vanhimpia, siis kuluneimpia aiheita, joihin sarja virtailee keveän ja muistetun näkökulmansa. Ilahduttava rytminen keveys siivittää kliseitä varomatonta tuoretta ilmaisua. Säkeillä on tilaa, jota väljä typografia tuo. Sanavälin vaihteleva pituus tai pienet sidesanatkin ovat runon kokonaisuuden käytössä: ”kun pieninkin valonlähde muovailee tilaa hallitsevat varjot”. Tarkat kuvat ja harkittu toisto luovat upottavan hetkensä kielessä, joka virtaa yhtenäisenä läpi sarjan.
Mari Mäki, Tampere, runosarjasta Sepitelmiä kaikkeudesta, muistoja yksinäisyydestä
Sarjan puhuja istuu ”maailmanjunaan” ja käy läpi olemista sinänsä sekä elämäämme tässä yhteiskunnassa ”pikkunäyttöpäätteineen” sarkastisella viileydellä. ”Rohkeimmat tanssivat tinnituksiensa tahdissa / eräät jähmettyvät paikoilleen, ovat poissa ja tyhjiä / toiset veistelevät maailmankaikkeudesta suuhunsa sopivia palasia”. Abstraktin mytologiset sepitelmät maailmasta saavat rinnalleen sarjan muistoja olemisen avartumisen ja valon hetkistä. ”Valon määrä ei tottele käskyjä / vaan ottaa omakseen antautuvat”. Suurta on pienin: pikkukivet ja -näyttöpäätteet.
Pasi Salmela, Tampere, runosarjasta Madonreikä
Runosarja edustaa tyylipuhdasta keskeislyriikkaa. Runon puhuja toteaa: ”Elämä on sitä ettei ymmärrä poissaolevaa eikä läsnäolevaa.” Elämän suuriin mysteereihin ja ajoittaiseen kaoottisuuteen runon minä tuntuukin saavan lohtua ja järjestystä ennen muuta kirjoittamisesta.
Kielikuvat ovat kekseliäitä ja sävykkäitä, vuoroin jylhiä, herkkiä tai hauskoja. Sarjan runoissa ”taivas on maanalainen virasto” ja ”armo tulee tumma puku päällä, muoviset jalkineet jalassa”. Kirjoittajan runoilmaisu on hiottua ja varmaotteista.
Maria Tuokko, Tampere, runosarjasta Pakkanen löytää aina
Sarja valottaa inhimillisen kärsimyksen ja myötätunnon kerroksia. Ihmisen ja yhteiskunnan, tutun ja vieraan, sairauden ja voiman, aikuisen ja lapsen etäisyyttä ja kohtaamisia havainnoidaan herkällä otteella niin muistin kuin arjen ympäristöissä. Sarja vaihtaa muotoa ja puhujan roolia taiten, vyöryvä proosaruno syrjäytymisestä – ”syön lääkkeitä en tiedä mihin vaivaan sillä karhujen kieltä on vaikea ymmärtää” – kääntyy myötätuntoiseen maailmantarkasteluun – ”liittymisen sanoja me kaipaamme / - - / tule ja yhdessä”. Puhuja ei ole kiinni itsessään. Mikä saa meidät särkymään ja mistä löytyvät toivo ja merkitys – perustavia pohdintoja monessa tahtilajissa.
Myös näiden nimimerkkien töistä keskusteltiin palkintoehdokkaina: 3468, tsirp, Ketunleipä, Fessa, Ruoskala, Suuri lohkare, Spoon River Pitkäniemi, Matalakiitäjä, Amorgos 25
Vuoden 2024 palkitut tekstit
Proosa
Pääpalkinto 1 000 euroa
Hanna Kaihlanen, Tampere
novellista Ehkä koska päivä oli niin helteinen
Kunniamaininnat
Pia Korhonen, Tampere
novellista Käsieni ihoon
Kirta Koskinen, Pälkäne
novellista Käyntejä ja tyhjäkäyntiä
Toni Lesonen, Tampere
novellista Se kulkee mukana
Katriina Mujunen, Tampere
novellista Kirjeitä Alviidalle
Lyriikka
Pääpalkinto 1 000 euroa
Sanna-Erika Suorsa, Tampere
runosarjasta Hatuntekijä
Kunniamaininnat
Mirjam Larinkari, Tampere
runosarjasta
Petri Nieminen, Tampere
runosarjasta He ovat syntejä
Pasi Salmela, Tampere
runosarjasta Testikuvia
Joona Valkeala, Tampere
runosarjasta Lähiö
Hanna Walther, Tampere
runosarjasta Pimeä aine
Vuoden 2023 palkitut tekstit
Proosa
Pääpalkinto 1000 euroa
Anna Harju, Tampere, novellista Yksityisasioita
Kunniamaininnat
Tomi Aho, Kangasala, novellista Hyvää
Pia Autero, Ruovesi, novellista Likaisia tarinoita
Emily Hallfast, Tampere, novellista Kesäkirja
Sirpa Annikki Nieminen, Mänttä-Vilppula, novellista Annikin kymmenen elämää
Jaana Perholehto, Hämeenkyrö, novellista Eräästä kohtauksesta
Kalle Seppälä, Tampere, novellista Simia Infaustus
Sanna Virtanen, Keuruu, novellista Omppu terapiassa
Lyriikka
Pääpalkinto 1000 euroa
Johanna Yrjänäinen, Tampere, runosarjasta Kirjeitä Pyhäjärveltä
Kunniamaininnat
Kaisla Hannuksela, Tampere, runosarjasta Valveunikuvia / harhaa
Heidi Hirmukallio, Tampere, runosarjasta Rubikin kuutio
Eija Mäkelä-Häkli, Orivesi, runokokoelmasta Sodassa ja rauhassa
Mika Kulmala, Sastamala, Lyriikkaa lapsille ja lapsenmielisille
Sanna-Erika Suorsa, Tampere, runosarjasta Silta
Tämän sivun löydät myös osoitteella tampere.fi/pirkanmaankirjoituskilpailu