Pirkanmaan kirjoituskilpailu

Pirkanmaan kirjoituskilpailu

Tampereen kaupunginkirjaston vuosittain järjestämään kilpailuun voivat osallistua Pirkanmaan alueella asuvat, työskentelevät tai opiskelevat kirjoittajat, jotka eivät ole julkaisseet kaunokirjallista teosta tai omakustannetta. Pirkanmaan kirjoituskilpailun tarkoituksena on tukea uusia lahjakkaita kirjoittajia ja tarjota heille mahdollisuus saada tekstejään julkisuuteen.

Pirkanmaan kirjoituskilpailussa on kaksi sarjaa: proosa ja lyriikka. Kirjoittaja voi osallistua molempiin sarjoihin samanaikaisesti. Kummankin sarjan voittaja palkitaan 1 000 euron rahapalkinnolla. Lisäksi jaetaan kunniamainintoja.

Tiedustelut: [email protected]

Kirjoituskilpailun säännöt

Vuoden 2022 palkinnot jaettu

Vuoden 2022 Pirkanmaan kirjoituskilpailun tulokset julkistettiin 17. toukokuuta pääkirjasto Metsossa. Proosasarjan voiton vei Tia Tuovinen ja lyriikkasarjan Lotta Naakka. Sarjojen voittajat palkitaan 1 000 eurolla. Lisäksi kummassakin sarjassa jaettiin kuusi kunniamainintaa.

Palkintolautakuntaan kuuluivat tänä vuonna kirjailija Anni Kytömäki, toimittaja Tero Alanko, tuottaja-tiedottaja Simo Ollila sekä kirjailija, käsikirjoittaja Johanna Sinisalo.

Jo 71. kertaa järjestettyyn Pirkanmaan kirjoituskilpailuun jätettiin yhteensä 350 kilpailutyötä. Proosaa näistä oli 196 kappaletta ja lyriikkaa 154 kappaletta.

Pandemiaa, sotaa, luontoestetiikkaa ja rakkautta

Palkintolautakunnan mukaan sekä proosa että lyriikka ovat pirkanmaalaisille selvästi tärkeitä välineitä kanavoida sekä tunnemaailman syviä pohjavirtoja että akuutteja huolia. Monet tekstit vaikuttivat olevan purkautumistie asioille, joita ei muuten pysty käsittelemään tai joista ei voi kenenkään kanssa puhua.

Kirjoittajat käsittelivät teksteissään toisaalta rakkauden ja kuoleman kaltaisia ikiaikaisia teemoja, toisaalta päivänpolttavia aiheita. Ajankohtaisista teemoista koronapandemia heijastui teksteihin edelleen, mutta niissä näyttäytyi myös jo uusi katastrofi eli sota. Aiheissa toistuivat myös ekokriisi, mielenterveys ja huono-osaisuus. Ajattomina teemoina esiin nousivat esimerkiksi luontoestetiikka, rakkaus, perhe ja vanhemmuus. Vahvasti edustettuina olivat myös tulevaisuuden visiointi ja kissat.

Proosasarjan voittaneen Tia Tuovisen novellia Muistiinpanoja metsänpeitosta palkintolautakunta kuvailee ilmeikkääksi ja konkreettiseksi kertomukseksi omaksi persoonakseen tihentyneestä depressiosta.

- Novellissa realismi ja symboliikka risteävät hienosti: lukija voi halutessaan löytää yksityiskohdista yhä uusia tulkintamahdollisuuksia. Tarina polveilee riveillä ja rivien välissä kuin itsekin juonikasta depressio-olentoa väistellen. Loppu punoo kertomuksen todelliseksi taidonnäytteeksi - viimeinen virke piirtyy suoraan lukijan sydänalaan, Anni Kytömäki luonnehtii.

Lotta Naakan voittoisan runosarjan Veteen eksyneistä naisista runot voi palkintolautakunnan mukaan kuvitella otteeksi laajemmasta kokoelmasta. Runot on kirjoitettu taitavasti ja huolella, mutta ne hengittävät vapaasti. Muoto on viimeistelty, luettelemalla luotu rytmi toisinaan kuin kepeää melodiaa mukaileva.

- Saari, metsä, piha, kartta, maisema – runoissa käytetyn kielen lähtökohta on luonto, mutta sisältö henkilökohtainen. Kieli toimii filtterinä, jonka läpi kaikkea katsotaan. Kun miljöö ja sävy muuttuvat, lukijan otsa rypistyy: "Riisun unet vaatteista/kuulustelen loisteputken valossa/milloinkaan ei voi olla aivan varma mistä ne tulevat ja mitä ne meistä tahtovat." Yllätys on merkki vuorovaikutuksesta. Teksti on täyttänyt tarkoituksensa. Se on tavoittanut vastaanottajan, Tero Alanko kuvailee.

Vuoden 2022 palkitut tekstit (tekstit julkaistaan tällä sivulla myöhemmin)

Proosa

Pääpalkinto 1000 euroa

Lotta Naakka, Tampere, runosarjasta Veteen eksyneistä naisista

Kunniamaininnat

Sanna-Mari Kaipio, Tampere, novellista Nilkkoja myöten
"Suorastaan nerokkaasti sommiteltu novelli luo samaan aikaan vieraan ja tutun maailman, joka avautuu lukijalle vähä vähältä. Tarina orkestroi veden ja värien teemaa, ja onnistuu tuottamaan sanoilla maalatun akvarellin, joka on hahmotettavissa elämäntarinaksi, paikkakuvaukseksi, tulevaisuusvisioksi ja metaforaksi yksittäisen ihmisen pienuudesta ja välinpitämättömyydestä ihmiskunnan itse irti päästämien voimien edessä."

Ilari Leppäniemi, Tampere, novellista Zátopek-metodi
"Surrealistinen tarina vyöryy eteenpäin lakonisin, varmoin lausein, vailla ylimääräisiä koukeroita. Silti kuvaus on myös rikasta ja elävää, ja lukija näkee niin tapahtumapaikat kuin henkilötkin selvästi mielessään. Huumori on sisäänrakennettu joka kappaleeseen, korostamatta ja vaivattoman oloisesti. Vaikea lajityyppi, jossa kirjoittaja kulkee maaliin horjumattomin askelin."

Laura Liimatainen, Tampere, novellista Hääpäivä
"Hääpäivä-novellin kertojaääni lumoaa vilpittömyydellään. Tyttären ja isän suhdetta ja henkilöhistoriaa harvinaislaatuisella kypsyydellä ja hellyydellä peilaava novelli vetää lukijan omaan maailmaansa jo ensimmäisillä lauseillaan. Kertoja tuntee itsensä ja avaa haavoittuvuutensa lukijalle kuin vanhojen ystävien välisessä kirjeenvaihdossa. ´...mietin sitä, kuinka meillä ei loppujen lopuksi ole muita perheitä kuin itse kokoamamme, sillä me rakennamme myös perheet, joihin synnymme.´"

Elina Polvi, Tampere, novellista Päivä päivältä vähemmän
"´Kun ihminen vähä vähältä vähenee, on vaikea sanoa riittääkö se, mikä jää, siihen että olisi enemmän olemassa kuin olematon.´ Tässä virkkeessä kiteytyy novelli, joka kertoo dementiaa sairastavasta naisesta. Ilmaisu on persoonallisella tavalla hyvin kaunista. Novellin aihe on monelle murheellisen tuttu, mutta kirjoittaja luo taitavasti mielikuvia, jotka ovat avaria ja haikeita, eivät ahdistavia."

Minna-Riikka Tuohiniitty, Tampere, Kymmenen lyhyttä oppituntia
"Kymmenen lyhyttä oppituntia on raapaleformaattiin eli tasan sataan sanaan sovitettujen pienoistarinoiden kooste, joka lajityypiltään lähentelee proosarunoutta. Iskevät metaforat ja pysäyttävät kuvat yllättävät, kiehtovat ja karmivat. Lyhyet, näennäisesti toisistaan irralliset tarinat muodostavat kaaren kaiken katoavaisuudesta ja kuitenkin ikuisesta jatkuvuudesta".

Riikka Uljas-Bärman, Tampere, novellista Näkyvän valon spektri
"Novelli on harkituilla yksityiskohdilla elävöitetty, vaikuttava apokalyptinen näky ihmiskunnan kontrollin ulkopuolella olevasta väistämättömästä katastrofista. Tarina kytkee taitavasti yhteen keskieurooppalaisuuden, suomalaisuuden ja pakolaiskysymyksenkin. Katastrofi vertautuu keskushenkilön elämään ja samalla ihmiskunnan käytökseen ilmastokriisin edessä: Saima sanoi että se johtui Khaledin kykenemättömyydestä pysähtyä ja Saiman hitaudesta huomata asioiden muuttuvan ennen kuin on liian myöhäistä. "

Myös seuraavien nimimerkkien töistä keskusteltiin: Kalavale, Naurava Harakka, mummola, Laiskiaispulla, Elisa Saarikoski ja Nojatuoliekonomisti

Lyriikka

Pääpalkinto 1000 euroa

Tia Tuovinen, Tampere, novellista Muistiinpanoja metsänpeitosta

Kunniamaininnat

Sari Harsu, Tampere, runosarjasta Erityisiä
"Erityisiä -runosarjan on kirjoittanut kypsän oman äänen runoilijana saavuttanut tekijä. Yhtä aikaa moniin rikkaisiin suuntiin lukijansa ajatuksia kuljettavat runot ovat toteavuudessaan sekä vahvoja että mieleenjääviä. Kun kirjoittajalla on elämänkokemuksen mukanaan tuomaa varmuutta, tekstin ei tarvitse huutaa saadakseen lukijassa liikkeelle suuria tunteita."

Maarit Kynäslahti, Tampere, runosarjasta
"Runot ovat tiiviitä tunnelmakuvia rakkauden epäonnesta, hyväksytyksi tulemisen kaipuusta ja hitaasti jykevöityvästä kyllästymisestä toisen miellyttämiseen. Runoista tulee mieleen Richard Wagnerin Tannhäuser-oopperan Venus, joka rakastettuunsa petyttyään ottaa kohtalon omiin käsiinsä ja laulaa suurenmoisen aarian. Kirjoittajaa siteeraten: ´Älä pyyhi kyyneleitä. Tee niistä sotamaalaus.´"

Juha Lahtinen, Pirkkala, runosarjasta
"Kirjoittaja ei pelkää käyttää suuria kysymyksiä runoutensa raaka-aineena. Hän myös tuntuu oppineen elämään epävarmassa maailmassamme kuin leikiten. ´Kerran kokeilin kulkea Pariisissa Barcelonan kartan avulla, löysin perille.´ Luonto on läsnä tekijän runoissa hyväntahtoisena voimana, kaiken alkuna ja juurena. ´Huonokuntoinen vanhus löytyy metsästä hyväkuntoisena.´"

Sirpa Annikki Nieminen, Vilppula, runosarjasta Koputuksia seiniin, oviin
"Kirjoittaja saa irti runoutensa kotoisasta kuvastosta suuret emotionaaliset tehot. Vanhan talon remontointi laajenee maailmankaikkeuden kokoiseksi, ja merkit, tavut ja sanat heräävät henkiin itsenäisinä olentoina. ´jaloista kiinni ja ylösalaisin / terveen värinen / runo / syntyi.´ Runot tarjoavat myös poikkeuksellisen tuoreen näkökulman vanhemmuuteen. Elämä on Niemisen runoudessa sekä arjesta selviytymistä että loputon mysteeri."

Maiju Talala, Tampere, runosarjasta Kodin ulkopuolella
"Kirjoittaja kuvaa vähillä mutta varmoilla sanoilla dysfunktionaalisen perheen, josta ei kuitenkaan pääse – tai ei edes halua – pois. Hänen erityinen taitonsa on sanoa vain juuri ja juuri riittävästi: ´Vauva kastelee sänkynsä/mies ei vaihda lakanoita tai vaippoja.´ Tapahtumat ja tunnelmat ovat sopivan kiusallisia ja ne ruokkivat kaikki aisteja. Niihin on myös helppo uskoa."

Mirjami Vertainen, Tampere, runosarjasta Pedollinen keho
"Runoissa mainitaan grillisipsit, elektrolyyttivesi, sähköpotkulauta, kiristyssiteet ja turvasana. Vaikka vinkkejä on runsaasti, on vaikea saada pitävää otetta siitä, mistä oikein on kyse. Tuskin mistään kauniista. Viimeinen runo solmii henkilökohtaisten muistojen ja konkreettisten kokemusten sarjan taitavasti pakettiin: "Otan puolikkaan rauhoittavan/ja keinun lastenkeinussa paahtuvalla hiekkakentällä."

Myös seuraavien nimimerkkien töistä keskusteltiin:
Maruna, Surukuusi, Ehjässä mekossa, Hanna, Kuulija, Alus ja Thure.

Pirkanmaan kirjoituskilpailussa palkitut alkaen vuodesta 1952

Tämän sivun löydät myös osoitteella tampere.fi/pirkanmaankirjoituskilpailu

Päivitetty 29.5.2022