Linna ja Tampere
Väinö Linna muutti syntymäpitäjästään Urjalasta Tampereelle 17-vuotiaana nuorukaisena syksyllä 1938 ja asui kaupungissa elämänsä loppuun asti. Linna tuli Tampereelle saatuaan työpaikan Finlaysonin puuvillatehtaalta.
Keväällä 1940 hän meni suorittamaan asevelvollisuuttaan ja jäi saman tien armeijaan, kun jatkosota syttyi kesällä 1941. Linna palveli sodan alkuajan Jalkaväkirykmentti 8:ssa ja loppuvaiheissa kouluttajana.
Hän palasi sodasta Tampereelle ja Finlaysonille, missä oli aloittanut työmiehen uransa puuvillan kärrääjänä. Sodan jälkeen hän päätyi koneasentajaksi kehräämön remonttiporukkaan. Hän sai tehtaalta työpaikan, asunnon ja jopa ensimmäisen julkaisukanavan: Linnan tekstejä oli ensimmäisen kerran julkisesti esillä Finlaysonin henkilökuntalehdessä Yhdyslangassa. Myös tehtaan kirjastolla ja laulukuorolla oli oma osansa Linnan elämässä.
Tampereen kaupunginkirjastossa Linna oli vakituinen asiakas. Kirjailijanuraansa pohjustaessaan hän luki vimmaisesti; viikon ainoana vapaapäivänä sunnuntaina saattoi mennä parikin kaupunginkirjastosta haettua teosta ja syvälle kirjojen maailman Linna uppoutui myös arki-iltaisin.
Kolmen romaanin kirjoittaminen tehdastyön ohessa oli työmies Linnalta uskomaton suoritus. Kirjoittaessaan Päämäärän, Mustan rakkauden ja Tuntemattoman sotilaan hän oli vielä päivät töissä Finlaysonilla. Vasta Tuntemattoman sotilaan huikea menestys rohkaisi hänet ryhtymään päätoimiseksi kirjailijaksi 1955.
Jo kohta sotien jälkeen Linna alkoi hakeutua Tampereella piireihin, jotka olivat kiinnostuneita kirjallisuudesta ja muustakin kulttuurista. Hän osallistui Nuoren Voiman Liiton paikalliseen toimintaan ja kävi innokkaasti kaupunginkirjaston johtajan Mikko Mäkelän järjestämissä uutuuskirjojen esittelyissä.
Kun Mikko Mäkelän ympärille alkoi ryhmittyä sittemmin Mäkelän piirinä tunnettu nuorten kirjailijoiden joukko, Linna oli siinä tiiviisti mukana ja kohta joukon ehdoton ykkösnimi. Mäkelän piirin muita kirjailijoita olivat mm. Lauri Viita, Jaakko Syrjä, Alex Matson, Harri Kaasalainen, Mirkka Rekola ja Laura Virkki.
Linna oli kirkkain tähti myös ns. tamperelaisessa realismissa. Kun helsinkiläiset kirjailijapiirit 1950-luvulla vannoivat etupäässä modernismin nimeen, useimpien tamperelaisten kirjailijoiden lähtökohta oli yhteiskunnallistakin pohdintaa sisältävä realismi.
Alkujaan hiljaisesta pohdiskelijasta ja kulttuuritilaisuuksien kuunteluoppilaasta oli kasvamassa auktoriteetti, jonka puhetta kuunneltiin tarkasti. Tampereen kirjailijoiden yhdistyksen Pirkkalaiskirjailijoiden kokouksissa Linnan puheenvuorot olivat keskeistä antia.
Tuntematon sotilas –romaani ja sen pohjalta tehty elokuva tekivät Linnasta kansallisen merkkimiehen. Vuosina 1959–1962 ilmestynyt Täällä Pohjantähden alla -trilogia viimeisteli hänen asemansa sotien jälkeisen Suomen kansalliskirjailijana.
Linna oli aikansa tunnetuin ja arvostetuin tamperelainen, jonka mietteitä kuunneltiin ja jonka pyöreitten vuosien syntymäpäiville osallistui vieraita aina presidentti Urho Kekkosta myöten.
Ensimmäisen julkisen tunnustuksen kotikaupunki antoi Linnalle hänen toisesta romaanistaan Musta rakkaus. Sille myönnettiin Tampereen kaupungin vuoden 1948 kirjallisuuspalkinto. Toisen kerran Linna sai tuon palkinnon Tuntemattomasta sotilaasta vuonna 1954. Kaksi vuotta myöhemmin kaupunki teetti kuvanveistäjä Wäinö Aaltosella Linnan muotokuvan, joka on esillä kaupungin pääkirjastossa.
Kun Pohjantähti-kirjat julkaistiin, Linna oli jo noussut niin korkealle kansalliseen ja jopa kansainväliseen kastiin, että kaupungin kirjallisuuspalkinto ja siihen liittyvät melko maltilliset rahasummat eivät olisi sopineet tyyliin. Tehtiin päinvastoin niin, että Tampereen kaupunki perusti vuonna 1962 Väinö Linnan nimeä kantavan rahaston kunnioittamaan kirjailijan elämäntyötä. Rahastosta jaetaan edelleen palkintoja tamperelaisille kirjailijoille.
Tampereen yhteiskunnallinen korkeakoulu eli nykyinen Tampereen yliopisto myönsi Linnalle kunniatohtorin arvonimen vuonna 1965.
Väinö Linnan kuoltua Tampereen seurakunnat osoittivat hänelle arvokkaan hautapaikan aivan Kalevankankaan hautausmaan pääportin tuntumasta.
Kaupunki on muistanut Linnaa nimeämällä Väinö Linnan puistoksi viheralueen, joka on lähellä hänen ensimmäistä tamperelaista asuinpaikkaansa Amurin kaupunginosassa. Väinö Linnan aukioksi on nimetty Finlaysonin entisen tehdasalueen keskellä sijaitseva tori. Sen laidalla on kuvanveistäjä Raimo Heinon graniittinen Väinö Linnan muotokuva.
Pääkirjasto Metsoon taiteilija Kimmo Kaivanto on maalannut Väinö Linnan muotokuvan. Linnan tekstiä on nähtävillä Keskustorin eteläosassa sijaitsevassa Kivikirjasto-ympäristötaideteoksessa, johon on hakattu Pirkkalaiskirjailijoiden jäsenten kirjoittamia runoja ja mietelmiä.
Linna asui Tampereella kaikkiaan viidessä eri paikassa. Rakennuksista kolme (Puuvillatehtaankatu 15, Nyyrikintie 14 ja Hämeenpuisto 17–19) on edelleen tallella. Puuvillatehtaankatu 15:n B-portaan pielessä on kuvanveistäjä Mauno Kiviojan suunnittelema reliefi, joka kertoo Tuntemattoman sotilaan syntyneen tuossa talossa.
Väinö Linna oli kiintynyt Tampereeseen ja tunsi vahvasti sen kotikaupungikseen. Tampere oli hänelle eräänlainen sielunveli: kumpikin oli juuriltaan maalainen ja kasvamassa ripeästi uuteen aikaan ja uuteen elämäntapaan.
Linna sai vastakaiun koko Suomelta, mutta erityisen lämpimästi häneen suhtautuivat tamperelaiset. Kun Linnan hautaussaatto ajoi Tampereen Tuomiokirkosta kohti Kalevankankaan hautausmaata, kadunvarret olivat mustanaan järkyttyneitä kaupunkilaisia.
Valtakunnallinen symbolinen tunnustus Väinö Linnan ja Tampereen tiiviille yhteydelle oli Suomen viimeisten markkarahojen 20 markan seteli. Siinä oli toisella puolella kansalliskirjailija Väinö Linnan kuva ja kääntöpuolella Tammerkosken kansallismaisema Satakunnansillalta yläjuoksulle päin.