Kaukajärvi – Tampereen ensimmäinen lähiö

Kaukajärvi on Tampereen vanhin lähiö. Sen ensimmäisen, 1964 valmistuneen asemakaavan suunnitteli Heikki Aitola. Kaukajärven ensimmäiset talot olivat pitkiä ja matalia lamellitaloja, "makuulla olevia pilvenpiirtäjiä", jotka myötäilivät maastoa. Talojen ensimmäiset asukkaat muuttivat syksyllä 1965 Haiharankadulle Sarasipiin ja Järvikadulle Koivukiuruun.

Vilusenhariun soranoton yhteydessä 1961 löydettiin nykyisen Keskisenkadun liikekeskuksen kohdalta ruostunut friisiläinen teräsmiekka. Löytö johti arkeologisten kaivausten aloittamiseen.

Jääkauden aikana mannerjää kulutti karkean viilan tavoin maa- ja kallioperää. Ilmaston lämmetessä sulava jää kasasi maa-aineksista harjuja. Näin syntyi Pirkanmaalle pitkittäisharjujono, joka jatkuu Hämeenkyröön ja Pohjanmaalle asti. Muun muassa Kangasalan harjut sekä Vilusen-, Kalevan-, Pyynikin-, Pispalan- ja Epilänharju ovat osa tätä harjujonoa.

Vilusen kartanolla on vaiheikas historia viljelystilana, ratsutilana, sairaalan osastona, työtupana ja Pirkanmaan Sininauha ry:n toimitiloina.

Juvankadulle valmistui vuonna 1971 koulurakennus, jossa toimii nykyään Kaukajärven yhtenäiskoulu. Koulutoiminta oli kuitenkin alkanut jo 1966 viipalekoulussa Järvikadulla.

Perimätiedon mukaan Messukylän ensimmäiset asukkaat tulivat alueelle vesitse nykyisen Juvan talon paikkeille. Järvien vedet olivat tuolloin nykyistä korkeammalla.

Hikivuori ei kuulu jääkauden aikaiseen harjumuodostelmaan, vaan se on osa varhaisempaa vuorijonoa. Äkkijyrkän vuoren laki on 38,5 metriä Kaukajärven vedenpintaa korkeammalla, ja sieltä on upeat näkymät yli järven. Vuorella kasvaa sekametsää, jonka aluskasvillisuudessa on harvinaisia sammallajeja.

Kaukajärvi on syntynyt murroslaaksoon, joka ulottuu Kangasalan puolelta Roineelta ja Pitkäjärveltä Kaukajärven kautta Pyhäjärveen. Järvet muodostivat tuhansia vuosia sitten yhtenäisen vesireitin, mutta tämä yhteys on sittemmin katkennut maankohoamisen takia.

Tsaarin armeijan kapteeni Anshelm Grahn hankki 1870–1880-luvulla Ylisen, Keskisen ja Alasen tilat, joista muodostui Haiharan kartano. Kartanon päärakennus valmistui 1873–1874. Lautaverhoillussa, osittain kaksikerroksisessa hirsirakennuksessa oli 20 huonetta. Päärakennuksen yläkerta paloi osittain 1940-luvulla, minkä jälkeen toinen kerros purettiin ja rakennus sai nykyisen muotonsa.