Naapurustotyön läsnäolo, kohtaamiset ja verkostot luovat turvallisempaa ympäristöä
Naapurustotyöntekijät punaisissa takeissaan tai paidoissaan ovat ehtineet tulla tutuiksi jo monille ihmisille, jotka tekevät töitään tai viettävät aikaansa Tullin tai keskustan alueilla. Mitä punanutut sitten oikeastaan tekevät? He ovat läsnä ja kohtaavat ihmisiä: juttelevat, kuuntelevat, havainnoivat ja vievät viestiä eteenpäin sinne, missä sillä voi olla vaikutusta kaupunkiturvallisuuteen.
Naapurustotyö kutsuu mukaan tasapuolisesti kaikkia: kaupunkilaisia, kaupungilla aikaansa viettäviä ja työtään tekeviä, yrityksiä, yhteisöjä ja muita toimijoita. Työn periaatteena on, että jokainen on tervetullut mukaan rakentamaan turvallisempaa ja yhteisöllisempää kaupunkitilaa.
Läsnäoloa ja arkisia keskusteluja Tullin alueella
Naapurustotyötä aloiteltiin Tampereella loppuvuodesta 2024. Ensimmäisenä kohteena oli Tullintorin alue, koska siellä oli kaupungin tekemien kyselyjen ja havaintojen perusteella erityisesti tarvetta tehdä jotain turvallisuuden tunteen lisäämiseksi. Toiminta on alusta lähtien ollut aktiivista, ja nyt puolen vuoden aikana on näkynyt selviä merkkejä siitä, että naapurustotyö tekee asioita oikein.
– Sen huomaa vaikkapa siitä, miten yritykset ja muut toimijat ovat lähteneet ihan konkreettisella tavalla mukaan. Ne ovat laittaneet peliin omaa työpanostaan ja myös mainettaan, kertoo Tullin alueen naapurustotyöntekijä Petri Niemelä Tampereen A-Killasta.
Tähän mennessä suurin yksittäinen voimannäyte olivat tänä keväänä järjestetyt Tullin talkoot. Mukaan olivat lähteneet koko lailla kaikki alueen toimijat, isompina esimerkiksi Tullintorin kauppakeskus ja alueen hotellit. Kävijöitä oli kolmen tapahtumatunnin aikana kolmisensataa, joten Sumeliuksenkatu täyttyi mukavasta karnevaalimeiningistä.
Alusta alkaen on ollut selvää, että naapurustotyöntekijät kohtaavat jokaisen ihmisen kunnioittavasti ja kohdattavan omilla ehdoilla. Tärkeää on myös se, millaisilla sanoilla ihmisistä puhutaan. Kunnioittavasti puhuminen tarttuu, mutta niin tarttuu myös halventavien ilmausten käyttö.
– Ehkä eniten tätä pitää korostaa haitallisesti päihteitä käyttävien ihmisten kanssa käytävissä keskusteluissa: ei ole lainkaan sama, miten he puhuvat itse itsestään, toteaa Tullin alueen naapurustotyöntekijä Tiina Salahub A-klinikkasäätiöstä.
Naapurustotyöntekijöiden läsnäolo ja arkinen jutustelu päihteitä käyttävien ihmisten kanssa on rohkaissut myös alueen muuta väkeä tasavertaisiin kohtaamisiin. Vaikkapa siis moikkaamaan päihteitä käyttäviä ihmisiä, kyselemään vähän kuulumisia – ja kuinka ollakaan, häiriökäyttäytyminen on vähentynyt siellä, missä tasavertaista vuorovaikutusta on syntynyt.
Ruohonjuuritason työtä Tampereen keskustassa
Hämeenkadulla ja sen ympäristössä naapurustotyö alkoi viiden kuukauden jaksolla kesällä 2025. Työtä jatketaan tänä kesänä. Ensimmäinen rupeama oli havaintojen tekemistä ja tutustumista alueeseen ja sen ihmisiin. Yrittäjiltä tullut viesti oli se, että suurin osa heistä ei tunne turvattomuutta itse, mutta tietää jonkun, joka kokee sitä. He saattoivat olla huolissaan myös asiakkaidensa puolesta.
– Keskitymme vaikuttamaan toimintaan, joka voi aiheuttaa turvattomuuden tunnetta. Viime kesän aikana näimmekin vaikutusta asenteissa: keskustassa saa oleskella, kunhan ottaa muut huomioon, kertoo keskustan alueen naapurustotyöntekijä Verna Kivistö A-klinikkasäätiöstä.
– Meidän työmme on juuri tätä ruohonjuuritasolla kulkemista, kuuntelemista ja tiedon jakamista eteenpäin sekä myös uskoa siihen, että asioita voidaan muuttaa, sanoo keskustan alueen naapurustotyöntekijä Annika Strand Tampereen A-Killasta.
Tunnusteluvaihe kolmessa kaupunginosassa
Hervannassa, Annalassa ja Kaukajärvellä aloitettiin naapurustotyö toukokuussa. Se jatkuu sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamana syksyyn 2027 asti. Työ on siis vielä aivan alussa eli vaiheessa, jossa tunnustellaan mitä naapurustotyö voisi antaa näiden alueiden yhteisöllisyyden ja turvallisuuden tunteen edistämiseksi.
– Olemme alueilla havainnoimassa ja tekemässä naapurustotyötä tutuksi. Kun mukana on kolme erilaista kaupunginosaa, siihen menee oma aikansa, kertoo naapurustotyöntekijä Anni Rintamäki A-klinikkasäätiöstä.
– Hervannassa, Annalassa ja Kaukajärvellä on suuri määrä yhdistyksiä ja toimintoja, joten tutustumme niihin ja etsimme yhteistyömahdollisuuksia, sanoo naapurustotyöntekijä Akseli Rautalahti Tampereen A-Killasta.
Hervanta, Annala ja Kaukajärvi valittiin naapurustotyön kohteiksi ensinnäkin siksi, että ne ovat paljon leimallisemmin asuinalueita kuin Tullin tai keskustan alueet. Asukkaiden ottaminen mukaan toimintaan on monin tavoin kiinnostavaa. Lisäksi alueet ovat kaupunginosakehittämisen kohdealueita ja sopivasti vierekkäin.
Sujuvat verkostot ja jatkuvuus ovat tärkeitä
Naapurustotyöntekijät ovat työn näkyvin osa silloin kun liikkuvat ihmisten parissa alueillaan. Näkymättömiin jäävä, mutta aivan yhtä korvaamaton puoli ovat työn taustajoukot ja verkostot. Tampereella naapurustotyötä kehittävän ”Rikotaan kaavaa” -hankkeen ohjausryhmässä on edustajia kaupungilta, poliisista, hyvinvointialueelta ja yrityksistä.
– En usko, että meidän toimintamme olisi tässä muodossa mahdollista ilman noin laaja-alaista taustaryhmää. Me viemme sinne havaintoja kentältä ja he pystyvät viemään asioita eteenpäin omissa organisaatioissaan. Yhteistyö on ollut tosi mutkatonta, Niemelä sanoo.
Yksi tärkeimpiä edellytyksiä naapurustotyön onnistumiselle on jatkuvuus. Jos työtä tehdään pätkittäin, hanke kerrallaan, siitä ei saada kaikkea hyötyä irti. Ihmisten kohtaaminen ja luottamussuhteiden rakentaminen on naapurustotyössä keskeistä – ja se jos mikä on pitkäjänteistä työtä.
– Usein päihteitä haitallisesti käyttävillä ihmisillä on niin paljon huonoja kokemuksia virallisista tahoista ja hankkeista, että he eivät kovin helposti luota uusiin ihmisiin, Salahub kertoo.
– Mutta sitten jos tulee se kohtaaminen, jossa ihminen tuntee tulevansa kuulluksi ja pystyy juttelemaan tasavertaisena – se voi olla iso ja tärkeä kokemus, Niemelä jatkaa.
