Tuija Sirén on uskaltanut loikata työstä toiseen

Kaupunginarkisto säilyttää kaupungin toimintaan ja päätöksentekoon liittyvää aineistoa sekä yhdistysten ja yksityishenkilöiden aineistoa, kunhan se on selkeästi tamperelaista.

– Ei tämä ihan kevyttä työtä ole. Välillä joutuu nostelemaan aika painavia arkistoyksiköitä. Mutta tykkään siitä, että työssä saa liikkua – eikä todellakaan tarvitse istua koko aikaa koneella.

Töitä sai soittamalla

Ylioppilaaksi Sirén kirjoitti 1980-luvun puolivälissä. Työpätkä kukkakaupassa ja kesä kaupungin puistoyksikössä näyttivät suuntaa. Sirén valmistui puistopuutarhuriksi vuonna 1989. Töitä hän etsi senaikaiseen tyyliin.

– Soitin Tampereen kaupunginpuutarhurille ja kysyin, olisiko mitään. Heillä oli juuri alkamassa perhevapaan sijaisuus, ja hän kysyi, miten pian voisin aloittaa.

Sirén kiittelee hyvää tuuriaan ja sitä, että elettiin vielä viime vuosituhatta.

– Eihän nykyään tuolla tavalla pääse mihinkään töihin.

Seuraavana vuonna Sirén sai vakipaikan. Hän työskenteli puistoyksikössä puistojen kunnossapidon parissa. Päivät täyttyivät nurmikon leikkaamisesta, rikkaruohojen perkaamista sekä talvisin kenttien ja liukumäkien jäädyttämisestä.

Opintovapaiden ansiosta hän valmistui seuraavien viiden vuoden aikana ensin puutarhateknikoksi, sitten floristiksi.

– Floristiksi ryhtymisen sijaan jatkoin puistoyksikössä. Kukkakauppa-alalla töitä täytyy tehdä juhlapyhät ja viikonloput. Olin juuri jäämässä äitiyslomalle esikoisestani, eikä moinen houkutellut perheellistä.

Uusi maailma aukesi

Kun Sirén oli kuopuksen synnyttyä hoitovapaalla, virisi taas into opetella jotain uutta. Hän aloitti merkonomiopinnot TAKK:ssa.

Opiskelu onnistui, koska tunteja oli iltaisin ja viikonloppuisin. Puoliso pystyi olemaan lasten kanssa sillä aikaa.

Vuonna 2001 kourassa olivat merkonomin paperit. Ajoitus osui taas nappiin, sillä samaan aikaan avautui uutta koulutusta vastaava työ puistoyksikön toimistolla. Tehtävät liittyivät henkilöstöhallintoon ja esimerkiksi palkkojen kirjaamiseen.

Meni muutama vuosi. Sirén oli ihan tyytyväinen arkeensa, vaikkei palkkasummia naputellessaan tuntenut valtavaa työn imua. Plussapuoli oli, että työ kuitenkin liittyi puistoasioihin.

Noin 20 vuotta sitten kaupunki alkoi suunnitella keskitettyä taloushallinnon palvelukeskusta. Siréninkin työ olisi siirtynyt sinne.

– Isompi virasto ei kuulostanut minun jutultani. Aktiivisena ihmisenä huolestuin, olisiko työ jatkuvaa koneella istumista.

Ja kuinka ollakaan, universumi kuuli taas toiveen. Samaan aikaan kaupunginarkistosta avautui paikka kaupungin sisäiseen hakuun.

– Sitä ennen en ollut kuullutkaan kaupunginarkistosta. Hain ja satuin pääsemään. Minulle aukesi aivan uusi maailma, kun vaihdoin puistot papereihin, Sirén hymyilee.

Mitä ajastamme jää?

Työ tuli tutuksi tehdessä ja imaisi mukanaan. Ensimmäisen työvuoden aikana Sirén suoritti Kansallisarkiston järjestämän arkistonhoitotutkinnon.

Parasta työssä ovat mukava työyhteisö, vaihtelevat tehtävät ja se, että työnsä tuloksen näkee nopeasti. Kun saa jonkin materiaalin nätisti järjestykseen, tietää, että tässä nämä säilyvät ja ovat kaikkien tarvitsevien löydettävissä.

Alan tulevaisuus huolestuttaa Siréniä. Miten nykyinen digitaalinen maailma vaikuttaa arkistoinnin ja tutkimuksen kannalta? Mitä tästä ajasta ja tulevista vuosista jää, kun ihmisten kanssakäyminen kutistuu pikaviesteiksi ja emojeiksi?

Uutta käännettä työuralleen havittelevalle Sirénillä on yksi neuvo: pitää uskaltaa tehdä päätös.

– Jos työvuosia on vielä reilusti jäljellä, eikä nykyinen työ tunnu mielekkäältä, pitää tehdä ratkaisut. Vuosikausiksi ei kannata jäädä itselle huonoon paikkaan. Toki työtilanne monella alalla on nyt huono, joten uudelleenkouluttautumista ehkä vaaditaan. Minulla oli aikoinaan hyvää tuuria, kun pääsin itselle mieluisiin töihin.

Puutarhapuolta Sirén ei ole unohtanut. Työpaikalla hän hoitaa viherkasvit, ja kotona on 34 kasvia.

– Puoliso sanoo, että jos joku pöydänkulma vapautuu, siihen ilmaantuu heti ruukku.