Kirjastonhoitaja Sara Kujanpää on ajoitusten mestari
Sara Kujanpää on kirjastonhoitaja, joka vastaa lasten kirjastotyöstä eli muun muassa vetää alakoululaisten ja päiväkotilasten ryhmäkäynnit ja kokoaa eri teemoista kirjakasseja päiväkodeille.
Tämän vuoden alusta Kujanpää on ollut mukana tiimissä, joka valitsee Tampereen kirjastojen hankkiman aineiston. Hän valitsee lasten tietokirjat, kuvakirjat ja sadut. Valintatyö täydentää työnkuvaa mukavasti.
Vielä kymmenen vuotta sitten arki näytti toisenlaiselta. Kujanpää oli juuri valmistunut viittomakielen tulkiksi.
– Innostuin viittomista ja sormiaakkosista jo lapsena. Lukion jälkeen kävin viittomakielen peruskurssin. Puhuttujen kielten opiskelussa olen ollut perustallaaja, mutta viittomat tuntuivat loogisilta ja hoksasin ne melko helposti. Siksi päätin hakea opiskelemaan alaa ammattikorkeakouluun.
Opinnot vahvistivat tunnetta. Viittomakielen tulkin työssä Kujanpäätä innosti saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden lisääminen.
Töihin hän pääsi kiinni heti valmistumisen jälkeen. Kelan välityskeskus jakoi tulkeille keikkoja, ja niitä riitti. Aamulla Kujanpää saattoi olla tulkkaamassa pankissa, päivällä lääkärissä ja iltapäivällä uimahallissa.
– Se oli menevää hommaa. Tykkäsin työstä mutta samalla jännitin kovasti. Ajoittain työ oli henkisesti kuormittavaa.
Opiskelu onnistui vauvavuoden aikana
Alkuvuodesta 2020 työkalenterissa oli keikkoja moneksi kuukaudeksi. Sitten koronapandemia pyyhki kaikki pois. Kujanpää oli tehnyt tulkkausta lähinnä kuurosokeille, ja sitä tehdään yleensä kädestä kiinni pitäen.
Jotain oli keksittävä. Kevään yhteishakua oli pari viikkoa jäljellä, ja Kujanpää selasi vaihtoehtoja. Hän päätyi opiskelemaan kirjasto- ja tietopalvelualaa. Samaan aikaan hän alkoi odottaa toista lastaan.
Hoituisiko opiskelu raskauden ja vauvavuoden aikana? Sitä hän pohti mutta päätti kuitenkin aloittaa opinnot. Se kannatti. Vauva sattui olemaan hyvin nukkuvaa sorttia, joten äidillä riitti energiaa opiskeluun.
– Vähän säätämistä oli, mutta kaikki meni ihan hyvin. Oli tuuria, että tuolloin etäopiskelusta tuli normi. Siinä elämäntilanteessa en olisi voinut sitoutua lähiopintoihin toisella paikkakunnalla. Tulkin tutkinnosta sain paljon osioita hyväksiluettua, mikä nopeutti opintoja.
Opintojen jatkaminen vauva-aikana oli työuran kannalta yksi tärkeä käännekohta. Valmistuminen osui juuri siihen ajankohtaan, jolloin kiinnostavat työpaikat tulivat hakuun.
Oikeaan aikaan opiskelemaan
Ajoitus oli osunut kohdilleen ennenkin. Kujanpää kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2010. Hän olisi päässyt tulkkiopintoihin jo seuraavana vuonna mutta päätti siirtää aloitusta vuodella – hän halusi mennä armeijaan.
Kotikaupungissa Kauhavalla oli vielä tuolloin lentosotakoulu, ja armeijaväki kuului katukuvaan.
– Se oli selkeä polku. Halusin ne kokemukset ja opit, jotka armeijasta voi saada. Vuosi oli antoisa. En fyysisesti ollut aina kaikkein pärjäävin, mutta henkinen kantti kehittyi paljon: huomasin, että kyllä sitä kestää ja jaksaa paljon, kun vain päättää niin.
Tulkkiopinnoissa vuosikurssin yhteishenki oli Kujanpään mielestä erityisen hyvä.
Opiskelukavereista tuli läheisiä ja kahdesta kurssikaverin lapsesta kummilapsia.
– Jos olisin aloittanut vuotta aikaisemmin, olisin ollut eri ryhmässä. Varmasti olisin sieltäkin saanut ystäviä, mutta tuntuu, että tämäkin ajoitus meni oikein.
Lasten innostus tarttuu
Ensimmäinen kirjastotyö alkoi syksyllä 2022, kun Kujanpää tuli tekemään opintoihin liittyvää harjoittelua Koilliskeskuksen kirjastoon. Sen päätyttyä aukesi lasten ja nuorten kirjaston hoitajan sijaisuus Lielahdessa. Kujanpää tuli valituksi. Työn ohessa hän viimeisteli opintonsa.
“Työssä parasta on, kun saa olla pienten lasten puolella.”
Kun puolivuotinen sijaisuus päättyi, Koilliskeskuksen kirjastoon haettiin tietopalvelusihteeriä. Kujanpää hoiti työtä vuoden, kunnes siirtyi nykyiseen pestiinsä.
– Minulla on ollut todella hyvä tuuri. Harjoittelun ja valmistumisen ajoitukset ovat natsanneet avautuneiden työpaikkojen kanssa. Lisäksi opintojen aikana satuin suuntautumaan lasten ja nuorten kirjastotyöhön. Kun olin haastattelussa nykyiseen työhöni, ajattelin, että nyt ovat osaset kohdillaan. Kaikki, mitä olin aiemmin tehnyt, toi minut tähän pisteeseen. Tuntui, että nyt on tehty hommat oikein.
Työssä parasta on, kun saa olla pienten lasten puolella.
– Ilo ja innostus, joka heistä välittyy, on upeaa. Lapset tulevat usein höpöttämään lukemastaan kirjasta, ja välillä saadaan hyvää keskustelua aikaan. Toivon lasten kokevan, että täällä on turvallisia ja läsnäolevia aikuisia, joille voi jutella.
Kirjastossa palkka ei ole yhtä suuri kuin tulkkina. Kujanpää ei silti vaihtaisi takaisin.
– Olen tosi tyytyväinen elämääni ja työhöni. Vastuullani on sopivankokoinen paletti, ja kaikkeen on tarpeeksi aikaa. Kun omaa alaa valikoi, sen pitää olla sellainen, josta tykkää. Hyvässä lykyssä löytää työn, jossa yhdistyy kaksi kiinnostuksen kohdetta. Esimerkiksi minä pääsen toisinaan käyttämään viittomakieltä asiakaspalvelussa tai satutuokioiden aikana.
Sara Kujanpää
- lastenkirjastonhoitaja Koilliskeskuksen kirjastossa
- 34-vuotias
- mielipaikkoja Tampereella Atala–Lamminrahkan ulkoilureitit ja Halimasjärven ranta
- harrastaa lukemista, kotikuntoilua, koripallon heittelyä ja käsitöitä, seuraa Manse PP:n pelejä
- Vau! Rentoutuu kotona jammailemalla musat täysillä.
