Aija Karttunen tietää asukkaiden osallistumisen suuren merkityksen
Viistokadun kahvilan pöydässä istuu valoisasti hymyilevä nainen. Aija Karttunen on palannut kesälomaltaan hetkeksi kaupungintalolle hoitamaan viimeisiä asioitaan ennen eläkkeelle siirtymistään.
Aija Karttunen on ollut kaupungilla töissä lähes 16 vuotta. Vuorovaikutussuunnittelijan ja aluekoordinaattorin tehtävissä hän on tullut tutuksi monille tamperelaisille ja kaupungin henkilöstölle.
Aijan ura kaupungilla alkoi vuoden 2010 syyskuussa kuntademokratiayksiköstä, jota veti kehittämispäällikkö Antti Leskinen. Työkavereiksi tulivat Sirpa Koivu, Birgitta Tunturi, Annamaria Valanto, Eija Uurtamo ja Ea Tokas.
Joukko kehitti ja pyöritti yhtenä osallistumis- ja vaikuttamistapana Alue-Alvari-toimintaa, jonka tavoitteena oli saada päätösvalmisteluun mukaan eri alueilla asuvien tamperelaisten ääntä ja kokemuksia. Alvari-ryhmät olivat kaupungin ja asukkaiden välisiä vuorovaikutuskanavia, joiden kautta asukkaat saivat tietoa oman asuinalueensa kehityksestä ja voivat osallistua palvelujen suunnitteluun.
Alue-Alvarit olivat etelässä, kaakossa, koillisessa ja lännessä. Aijan vastuulle tuli Etelä-Alvari, jonka alue ulottui Viinikasta Multisiltaan ja Härmälästä Muotialaan.
Asukkaiden osallistumisen merkitys kasvanut
– Kuntademokratiayksikkö eli kunde oli vielä tuohon aikaan monille outo, Aija muistelee.
Tamperelaiset ymmärsivät, miksi asukkaiden osallistuminen on tärkeää, mutta monille päättäjille piti asiaa jatkuvasti perustella. Heidän mielestään asukkaille riitti lakisääteiset vaikuttamiskanavat eli äänestäminen vaaleissa ja asukaskuulemiset esimerkiksi kaavoituksessa.
– Tästä on edistytty huimasti 15 vuodessa. Nykyään on itsestään selvää, että asukkaiden näkemyksiä kuullaan ja otetaan huomioon, Aija Karttunen toteaa.
Tampere oli 2010-luvulla kuntademokratiatyössä valtakunnallista kärkikaartia. Tampereen Alue-Alvari-toiminta ja verkossa toimiva Valma-valmistelufoorumi kiinnostivat kuntia. Myös Aija kävi esittelemässä niitä järjestöille ja kunnille eri puolilla Suomea.
Asukkaiden luottohenkilö asiassa kuin asiassa
Alue-Alvari-ajoilta on jäänyt Aijan mieleen useita mielenkiintoisia tehtäviä.
– Alvareiden kanssa luotiin alueiden tulevaisuuskuvia. Niistä tehtiin video, mikä 15 vuotta sitten oli jotain uutta ja erikoista. Video näytettiin kaupunginvaltuustolle, jaettiin verkossa ja esitettiin Kuntaliiton tilaisuudessa, Aija kertoo.
Mukavimmat tehtävät liittyivät Alue-Alvareiden käytössä olevan aluerahan käyttöön. Jokaiselle alueelle oli varattu 5000 euroa, jonka käytöstä asukkaat saivat itse päättää.
– Etelän alvarit halusivat aina varata tästä potista rahaa omaa kesäjuhlaa varten. Alueen toimijat sopivat keskenään, kuka hakee vuorollaan rahaa yhdessä toteutettavaa juhlaa varten, kertoo Aija asukkaiden hyvin sujuneesta yhteistyöstä.
Myös tapahtumapaikka vaihteli vuosittain. Juhlaa vietettiin muun muassa Rantaperkiössä, Nekalassa, Koivistonkylässä, Järvensivulla ja arboretumissa.
– Nämä yhteiset kesäjuhlat olivat asukkaille tärkeitä. Vieläkin minulta tullaan kysymään, järjestetäänkö etelän alueella näitä juhlia yhä, Aija sanoo.
Aija tuli nopeasti asukkaille tutuksi. Pohjois-Karjalan Liperistä kotoisin oleva Aija on avoin ja mutkaton henkilö, jolle vieraatkin avautuvat nopeasti tilanteestaan.
– Ihmiset alkoivat ottaa yhteyttä minuun mitä merkillisimmissä asioissa. Olen esimerkiksi opastanut erästä ulkomaalaistaustaista perhettä, mistä he saavat tietoa hedelmällisyystutkimuksista, ja kertonut eräälle Pelle Pelottomalle, kenelle tämä voisi esitellä mielikuvituksellisia suunnitelmiaan ratikkaliikenteen korvaavasta ilmaliikenteestä, Aija nauraa.
– Minulle tulee hyvä mieli, kun saan selvitettyä jonkin asian ja ohjattua ihmiset eteenpäin siihen tahoon, joka pystyy asiaa hoitamaan, hän toteaa.
Verkostotyötä hyvinvointikeskuksessa
Alue-Alvari-toiminta päättyi vuonna 2017.
Samoihin aikoihin tapahtui muitakin uudistuksia. Kaupunki luopui tilaaja-tuottajamallista, joka oli ollut käytössä kymmenisen vuotta.
Tampereella ei myöskään jääty odottelemaan pitkään valmisteilla olleen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen valmistumista, vaan lähdettiin kehittämään omaa hyvinvointikeskusmallia. Tavoitteena oli helpottaa asukkaiden elämää kokoamalla hyvinvointikeskuksiin terveyttä, hyvinvointia ja arjessa pärjäämistä tukevia palveluja.
Muutokset vaikuttivat myös Aija Karttusen työnkuvaan. Asukasosallisuus säilyi kuitenkin punaisena lankana.
– Jokaisessa hyvinvointikeskuksessa oli oma aluekoordinaattori, jonka tehtävänä oli rakentaa yhteistyötä alueen toimijoiden välillä, Aija Karttunen kertoo.
Aija nimitettiin vuoden 2017 alussa etelän ja kaakon alueen aluekoordinaattoriksi. Työpiste siirtyi virastotalolta Hervantaan, jossa hänellä oli oma huone kirjaston yhteydessä. Työ oli kuitenkin hyvin liikkuvaista, ja siihen kuului paljon ihmisten tapaamista.
Aijan työ muuttui yhä enemmän verkostojen vetämiseksi. Kerran kuukaudessa hän kutsui koolle alueverkoston, jossa kaupungin edustajat, päättäjät, yhdistykset ja muut yhteisöt, yritykset ja asukkaat kohtasivat toisiaan.
Kaupunki toi verkostolle tietoa valmisteilla olevista asioista ja sai kuulla alueen toimijoilta ja asukkailta kokemustietoa ja näkemyksiä kehitteillä olevasta asiasta.
Alueverkostoja oli viidellä alueella, ja niitä vetivät aluekoordinaattorit.
– Alueverkostojen tarkoitus oli erinomainen mutta käytännön toteutus ei oikein onnistunut. Verkostotapaamiset olivat iltaisin, jolloin asukkaat pääsivät hyvin paikalle. Kaupungin edustajia oli kuitenkin välillä vaikea saada tapaamisiin, Aija Karttunen muistelee.
Koronasta alkoi uusi aika
Vuoden 2020 alussa Aijan työnkuva laajeni, kun hän sai vastuulleen eläkkeille siirtymisten vuoksi kaikki viisi alueverkostoa. Jokainen verkosto kokoontui kerran kuukaudessa.
Toimintaan tuli äkillinen muutos, kun koronapandemian vuoksi kokoontumisia rajoitettiin maaliskuussa 2020.
– Muistan koronasulun alkamisen hyvin, sillä minulla olisi ollut asukastilaisuus Hervannassa seuraavana päivänä. Se jäi sitten toteutumatta, Aija Karttunen kertoo.
– Kaikki viisi maaliskuun alueverkoston tapaamista piti perua.
Korona vaikutti aluekoordinaattorin työhön merkittävästi. Pariin vuoteen ei voitu järjestää asukastilaisuuksia, joissa ihmiset olisivat tulleet samaan tilaan.
– Tämä oli hyvä vaihe miettiä osallisuusmallia uudelleen. Koronan jälkeen kaupunki lähti toteuttamaan asukastilaisuuksia ja yhdistysten ja muiden toimijoiden verkostoja aivan eri tavalla, Aija kertoo.
Aikaisemmin asukastilaisuudet olivat olleet asiantuntijavetoisia. Puhuja alusti asiaa ja sen pohjalta keskusteltiin. Myös työpajamaisia tilaisuuksia oli.
Uudessa asukastilaisuuksien toteutuksessa valtarakenne käännettiin nurinpäin. Tamperelaisten iltojen tähtiä olivat tamperelaiset itse, jotka saivat poiketa paikalle itselleen sopivana aikana ja tutustua messupisteillä omaa tahtiaan itseään kiinnostaviin asioihin. Jokaisella oli mahdollisuus kertoa asioista oma näkemyksensä.
Uutena elementtinä iltoihin tuotiin mukaan musiikki- ja kulttuuriesityksiä. Paikalle kutsuttiin myös paikallisia yhdistyksiä esittelemään toimintaansa muille asukkaille.
– Tamperelaisten iltoja kehitettiin viimeiseksi jääneessä työyhteisössäni eli sivistyspalvelujen yhteisö- ja kehittämispalveluissa. Ideointia ja suunnittelua tehtiin koko osallisuustiimin voimin. Etenkin aluekoordinaattorit Jarno Koskinen ja Noora Karumaa osallistuivat uuden luomiseen, Aija kertoo.
Koronan jälkeen päivänvalon näki myös yhdeksän aluetoimijaverkostoa, joissa paikalliset toimijat, kaupunki ja hyvinvointialue rakentavat yhteistyötä alueen hyväksi.
– Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos, Aija toteaa.
– Myös tätä aluetoimijaverkostojen toimintaa ollaan nyt uusimassa. Olin vielä mukana sen valmistelussa, mutta toteutus jää muille.
Tyytyväisenä vapaalle
Aija Karttunen lähtee eläkepäivilleen kevein mielin. Osallisuusasiat ovat Tampereella hyvässä mallissa ja asukkaiden näkemyksiä arvostetaan.
– Tämä on ollut monin tavoin näköalapaikka. Tässä on ollut jatkuva yhteys poliittisiin päättäjiin, virkahenkilöihin, asiantuntijoihin ja asukkaisiin. Olen saanut nähdä, miten asiat etenevät ja miten erilaisia näkemyksiä sovitetaan yhteen.
– En olisi voinut keksiä itselleni sopivampaa työtä, Aija toteaa.
Eläkevapaillaan Aija aikoo elvyttää pari vanhaa harrastustaan: joogan ja salsan. Kesä kuluu perinteiseen tapaan Jari-puolison kanssa Näsijärven aalloilla veneillen.
– Haluan myös olla aiempaa tiiviimmin yhteydessä jo nuorena saamiini ystäviin, jotka ovat hajaantuneet eri puolille Suomea, Aija kertoo.
– Myös työkuvioissa olen saanut ystäviä sekä tietenkin suuren joukon tuttavia ja kavereita. Tulen tapaamaan teitä Tamperelaisten iltoihin ja muihin asukastilaisuuksiin, Aija Karttunen lupaa.
