Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Työväenopisto järjesti pitkään Lukikursseiksi nimettyjä ryhmiä oppimisvaikeuksia kokeville. Menneinä vuosikymmeninä kouluissa ei osattu tunnistaa lukivaikeutta, vaan lukivaikeuksinen sai usein kokea ikäviä tuntemuksia erilaisuutensa takia. Nykyisin erityisopettajat seulovat koululuokat jo varhain oppimisvaikeuksien varalta.
Koulussa lukivaikeuksia kokevat jäivät usein luokalleen tai pänttäsivät kesän aikana ehtoja, jotta pääsivät syksyllä jatkamaan muiden luokkatoveriensa kanssa samalla luokalla. Monet kertovat opettajien ja sukulaisten huomautelleen laiskuudesta, tyhmyydestä ja kirjoitusvirheistä.
Lukikurssin tarkoituksena oli tukea luki- ja oppimisvaikeuksien kanssa pärjäämistä. Myös vertaisten kohtaaminen ja auttavien keinojen ja menetelmien harjoittelu ja jakaminen yhdessä oli tärkeää. Usein pelkästään asiaa ymmärtävien kanssa keskustelu ja kokemusten jakaminen toi helpotusta ja ymmärrystä omaan olemiseen. Vertaisten tarinat pärjäämisestä toivat rohkeutta myös omien tavoitteiden asettamiseen. Lukivaikeudella ei ole suoraa yhteyttä älykkyyteen, mutta joskus pulmat heikentävät käsitystä itsestä oppijana, mikä vaatii ylimääräistä kannustusta ja tukea.
Lukikurssien ansiosta työväenopistoa osattiin pyytää Lukineuvola-hankkeeseen, joka oli osa Opetushallituksen hallinnoimaa Euroopan Unionin EQUAL-hanketta 2005–2007. Tampereen Lukineuvolan avajaisia vietettiin lokakuussa 2005 Kalevan torneista vuokratuissa tiloissa, ja myös kolme muuta paikkakuntaa sai Lukineuvola-palvelupisteen.
Lukineuvola oli aikuisten ja nuorten asiakastyöhön perustuva neuvontapiste niille, jotka tarvitsevat tukea oppimisvaikeuksiin liittyen. Vetäjäksi palkattiin lukiasiamies, jonka tehtävänä oli selvittää alueen lukipalvelut ja palvelutarpeet sekä käynnistää neuvolan asiakastyö. Asiakkaille tarjottiin tunnistamis-, tuki- ja ohjauspalveluita. Tehtävänä oli lisäksi asiakkaiden edunvalvonta ja moniammatillisen verkoston kerääminen. Keskeinen osa työtä oli myös koulutusten suunnittelu ja järjestäminen ammattilaisille ja sidosryhmille. Hankkeen aikana lukiasiamiehet saivat itsekin runsaasti koulutusta oppimis- ja lukivaikeuksista.
Opinverstaan toiminnasta nykyään vastaava, Lukineuvolaakin vetänyt erityisopettaja, suunnittelijaopettaja Minna Kymäläinen muistaa ensimmäisen asiakkaan tulon tuntuneen jännittävältä.
– Eräs ensimmäisistä asiakkaista sanoi heti ovesta tultuaan jännittävänsä. Rauhoittelin häntä, mutten sanonut, että niin minuakin.
Tilassa oli työväenopiston varastosta haalittuja kalusteita, ja Kymäläinen oli yrittänyt sisustaa paikkaa viihtyisäksi.
– Olin tuonut tilaan kotoa viherkasveja ja ommellut värikkäät verhot. En ollut laittanut pöydälle Nessu-pakettia, jonka lukiasiamieskollega kertoi tehneensä. Mietin, mitä varten asiakas tulee ja miten voin häntä auttaa.
Ensimmäinen asiakas oli aikuinen henkilö, joka oli ollut pitkään työelämässä. Hän oli kuullut televisiosta Lukineuvoloiden perustamisesta ja halusi tulla keskustelemaan englannin kielen oppimisen vaikeuksistaan.
– Pohdiskelimme yhdessä, miten lukivaikeus voi haitata kielten opiskelua mutta myös minkälaisista asioista on apua vieraan kielen oppimisessa.
Hankkeen edetessä Kymäläinen tapasi yhä useampia asiakkaita ja sai kokemusta siitä, miten erilaisia kaikkien oppimisvaikeuksia kokevien pulmat ovat.
– Huomasin myös, että niille Nessuille on joskus tarvetta.
Kymäläinen rohkaisi asiakkaaksi tulleita lukivaikeuksia kokevia kertomalla, että yhteistä on usein kokemus siitä, että he kaikki ovat erilaisia.
Onnistuneen hankkeen jälkeen Lukineuvola vakiintui osaksi työväenopiston toimintaa vuoden 2008 alusta ja nimi muutettiin Opinverstaaksi. Tampereella alkanut toiminta on toinen hankkeen jälkeen vakiintunut toimipiste, ja toinen sijaitsee Helsingissä Erilaisten Oppijoiden liitossa.
Jätä kommentti