Yhteisöllisyyttä ja aikaa kirjoittamiselle Viita-akatemiasta

Viestinnän asiantuntijana työskentelevä Jenna Antila valmistui keväällä työväenopiston kolmivuotisesta kirjoittajakoulu Viita-akatemiasta. Työssään hän kirjoittaa ja editoi tekstejä paljon, mutta Viita-akatemiaan hän haki opiskellakseen nimenomaan luovaa kirjoittamista.

– Halusin kehittyä kirjoittajana ja raivata tilaa kirjoittamiselle. Sitä olen myös saanut, vaikken ole kirjoittanut ihan niin paljon kuin olin ajatellut. Kirjoitan kuitenkin vapaa-ajalla enemmän kuin aiemmin, hän kertoo.

Opiskelu Viita-akatemiassa on yhteisöllistä. Oman kirjoitusprojektin lisäksi opinnot sisältävät tekstipajatyöskentelyyn sitoutumista ja muiden tekstien lukemista. Antilalle tiivis ryhmä teki opiskelusta entistä merkityksellisempää.

– Samoista aiheista kiinnostunut, oma porukka on ihana asia. Koen, että kirjoittajalle ja ylipäätään monessa harrastuksessa vertaisryhmä on tärkeä. Tapasimme myös Viita-akatemian ulkopuolella, ja tarkoitus on jatkaa näitä vapaa-ajan kohtaamisia opintojen jälkeenkin.

Oivalluksia omaan ajatteluun

Antilan oma tekstilaji on proosa. Työpöydällä on nyt pidempi kokonaisuus, jossa yhdistyvät kahden eri sukupolven naisen tarinat ja tietyt teemat. Viita-akatemiassa hän on antanut ja saanut tekstistään palautetta.

– Tekstien arviointi antaa oivalluksia omaan kirjoittamiseen ja ajatteluun, ja on kiinnostavaa nähdä, miten eri tavalla ihmiset tulkitsevat tekstejä, Antila sanoo.

Hän kokee saaneensa ryhmässä rehellistä ja rakentavaa palautetta.

– Ryhmässä on luottamus ja kunnioitus muita kohtaan. Kirjoittaja itse päättää, mitä ottaa kritiikistä vastaan ja mitä huomioita vie tekstin tasolle.

Tekstipajatyöskentelyn lisäksi Viidan opiskelijat pääsevät opinnoissaan tapaamaan kirjailijoita ja kustantajia. Antilan ryhmä on saanut oppeja muun muassa Johanna Sinisalolta, Petri Tammiselta, Sirkku Peltolalta, Susinukke Kosolalta, Terhi Törmälehdolta ja Johanna Hulkolta.

– Kirjailijavierailut ovat olleet antoisia ja antaneet paljon vastauksia käytännön työhön, hän kertoo.

Tarinoiden paikka

Viita-akatemiaan valitaan vuosittain 15 opiskelijaa noin 70 hakijasta. Antila itse ei tullut valituksi ensimmäisellä hakukerralla, ja opiskeli ennen Viita-akatemiaa työväenopiston avoimilla kirjoittajakursseilla.

– Moni luulee, ettei kolmatta opintovuotta enää tarvitse, mutta realiteetti on se, että aika on rajallista, ja luova työ vaatii paljon aivotyöskentelyä. Kannattaa hakea heti, kun siltä tuntuu, Antila kannustaa.

Hän uskoo, että tarinoilla on aina paikkansa, vaikka maailma muuttuu ja digitalisoituu.

– Ihmiset ovat luontaisesti tarinoihin suuntautuneita. Tarinoita on helppo ymmärtää, ja ovathan ne aikoinaan siirtäneet myös perimätietoa eteenpäin. En usko, että tarinat häviävät mihinkään.

Antilan mukaan tarinoiden avulla ihmisten on helpompi löytää yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia.

– Kirjoittaminen ja kirjallisuus luovat siltoja ihmisten välille. Vaikka kirjoittaminen on yksinäistä, on siinä läsnä ajatus, että joku muu on myös tuntenut samoin ja tunnistaa tekstistä itsensä.