Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Matti Saaren päätyminen vapaan sivistystyön asiantuntijaksi ei ollut suuren johdatuksen huippu, vaan sattuman saneleman tapahtumaketjun alku.
– Kun hain opiskelemaan useisiin paikkoihin, tuli ensimmäisenä tieto siitä, että olen päässyt opiskelemaan aikuiskasvatusta pääaineena. Otin sen vastaan, vaikka olisin päässyt muun muassa myös suomen kieleen. Ei voi kuitenkaan sanoa, että aikuiskasvatus olisi ollut mikään nuoren ylioppilaan intohimo.
Filosofian maisteriopintojen pro gradu -työnsä Saari oli tehnyt professorinsa ohjeesta kansanopistoista, mikä liippasi läheltä opistomaailmaa. Vuoden päästä hän valmistui vielä yhteiskuntatieteiden maisteriksi sosiologia pääaineenaan. Opinnot antoivat hyvät valmiudet tuleviin työtehtäviin, sillä ne kehittivät Saaren mukaan laaja-alaista ajattelua.
Lisäksi Saari suoritti Opetushallituksen järjestämän, silloisen kansan-, kansalais- ja työväenopistojen opetusharjoittelun. Harjoittelun auskultointipaikka täytyi hakea itse, ja Saari päätyi opistoon Pirkkalaan Airi Saarinen-Veilahden oppiin. Saarinen-Veilahden puoliso V. O. Veilahti puolestaan oli Tampereen työväenopiston ensimmäinen päätoiminen opettaja vuodesta 1954.
Opetusharjoittelun jälkeen Saari hakeutui vielä rehtoriharjoitteluun ja päätyi myös työväenopiston johtokuntaan. Tampere-seuran toiminnanjohtajana työskennelleestä Saaresta tuli työväenopiston apulaisrehtori vuonna 1988, kun Hillevi Jansson jäi eläkkeelle.
– Jos omalla kotipaikkakunnalla tulee tuollainen mahdollisuus vastaan, pakkohan siihen on tarttua.
Matti Saaren vastaanotti uudessa työssä opiston rehtori Pertti Timonen, josta tuli myös hänen pitkäaikainen ystävänsä.
– Meillä synkkasi alusta asti hyvin, ja opin Pertiltä todella paljon. Hän oli liberaali ja ohjasi erinomaisella tavalla opistoa vapauden ilmapiiriin, joka vapaassa sivistystyössä pitääkin olla.
Apulaisrehtorina Saaren työhön kuului laaja suunnittelualue ja 150 tunnin opetusvelvollisuus. Nykyään kurssisuunnittelusta työväenopistossa vastaavat lukuisat koulutussuunnittelijat ja suunnittelijaopettajat.
– Suunnittelin ainakin musiikkia, liikuntaa, tietotekniikkaa, yleisluentoja ja alussa myös tekstiili- ja teknistä työtä sekä kotitaloutta. Opetin yhteiskunnallisia aineita ja johtamiskursseja.
Vuonna 1999 Saari jätti tehtävänsä työväenopiston apulaisrehtorina, mutta työmatka pysyi ennallaan, sillä hänet valittiin samassa rakennuksessa toimivan Sampolan yläkoulun rehtoriksi.
– En lähtenyt pois siksi, että olisin ollut kyllästynyt, vaan siksi, että halusin muuta. Ajattelin, ettei ole tervettä olla koko työuraa samassa hommassa.
Vuonna 2006 työhuone muutti jälleen siivestä toiseen, kun Saari valittiin työväenopiston rehtoriksi Pertti Timosen siirryttyä apulaiskaupunginjohtajaksi.
– Rehtorin virkaan valittu perui tulonsa, ja minua kannustettiin hakemaan paikkaa. Oli kai myös vähän ikävä vanhaa organisaatiota.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Vuonna 1962 käyttöön otettu Sampola kävi läpi Saaren työuran aikana lukuisia remontteja, joiden suunnitteluun hän pääsi osallistumaan sekä työväenopiston että yläkoulun näkökulmasta.
– Se oli hirveän mieluista puuhaa. Olen arkkitehtuurifriikki ja design-orientoitunut esteetikko. Olen suunnitellut arkkitehdin kanssa jopa rakennuksen kaakeleiden värit, joihin olen edelleen tyytyväinen.
Suurena onnistumisena hän pitää myös Sampolan kirjaston uudisrakennuksen kellarikerrokseen vuonna 2003 valmistuneita Marjatta- ja Severi-saleja.
– Olisi ollut silkkaa tuhlausta olla hyödyntämättä kellaria!
Salit saivat nimensä työväenopiston ensimmäiseltä rehtorilta Severi Nuormaalta ja balettiopettaja Marjatta Pasaselta.
Saaren aikana opisto koki myös monia talouteen ja organisaatiorakenteeseen liittyviä muutoksia. Vuonna 1991 työväenopisto siirtyi 10 markan nimellisestä lukukausimaksusta kurssikohtaiseen hinnoitteluun. Lopulta 1990-luvun lamakurimus pakotti karsimaan 40 prosenttia työväenopiston opetuksesta.
– Minulla oli ihan oikeasti pöydällä paperinen opinto-ohjelma, johon vedin rukseja kalliiden kurssien päälle.
Lähtöpassit saivat muun muassa musiikin kurssit, joissa oli pienet ryhmäkoot tai jopa yksilöopetusta, sekä jotkut yhteistyökumppaneiden kanssa toteutetut kurssit, joista useimmat saivat kuitenkin jatkaa muualla.
Tampereen työväenopistosta tuli Tampereen seudun työväenopisto vuonna 2013, kun Ylöjärven työväenopisto yhdistyi Tampereen kanssa. Saari valmisteli muutosta Ylöjärven rehtorin Päivi Varjosalon kanssa vuoden. He pitävät edelleen hätkähdyttävänä sitä, ettei yhdistymisestä tullut lainkaan negatiivista palautetta.
– Fuusio sujui kuin unelma. Kaikki kokivat sen rikastuttavana ja oli hienoa, että saimme lisää mahtavaa porukkaa. Kitkaa ei ollut, sillä taustalla oli molempien vapaa tahto. Näin vältimme myös laajemman seutuopiston perustamisen, Saari kertoo.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Matti Saari kokee yhteiskunnan ymmärtäneen vapaan sivistystyön merkityksen ja suuret linjat hänen uransa aikana.
– Jos ajatellaan rahoitusta, niin kyllä merkitys todellakin ymmärrettiin.
Viestin eteenpäin viemistä helpotti myös se, että kaupungin aiemmassa organisaatiorakenteessa työväenopiston rehtori istui samoissa neuvottelupöydissä apulaispormestarin ja tilaajapäällikön kanssa. Tilaaja–tuottaja-malli katosi, kun uudistukset synnyttivät uusia yksiköitä.
Saari kuului pitkään kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden johtoryhmään, mutta jatkuva poliitikkojen tapaaminen loppui, sillä apulaispormestari ei johtoryhmään kuulunut eikä opistolla ollut enää johtokuntaakaan.
– Olen aina arvostanut politiikassa mukana olevia. Eri puolueita tarvitaan parlamentaarisessa demokratiassa, ja siksi pyrin aina vaalimaan hyviä suhteita poliitikkoihin puolueesta riippumatta.
1990-luvun alun laman jälkeen myös myöhemmät talouden notkahtelut vaikuttivat työväenopiston toimintaan. Rehtorina Saari korosti kaupungille aina sitä, että työväenopiston noin 400 hengen koko- ja osa-aikaisen työntekijän palkoista merkittävä osa palautuu kaupungille verotuloina.
– Vaadittavat säästöt teimme plussana viivan alle, emmekä lähteneet karsinnan tielle, sillä se olisi vaikuttanut lopulta valtionosuuteen ja opetuksen määrään.
Suomen ensimmäisen kansalaisopiston 125-vuotisjuhlavuonna 2024 vapaa sivistystyö on ennennäkemättömän suurten leikkausten edessä. Vuonna 2020 eläköitynyt Saari nimeää itsensä ikuiseksi optimistiksi, joka jaksaa uskoa siihen, että vaikeistakin ajoista voi selvitä.
– Ei vapaa sivistystyö katoa mihinkään. Vaikka nyt eletään vaihetta, jossa hallitus yrittää säästää rahaa, tarve sivistykselliseen tasa-arvoon ja edulliseen harrastamiseen elää edelleen.
Jätä kommentti
Kiva kuulla sinusta. On monen monet muistot yhteisistä ajoistamme opistolla. Kiitos kaikesta kannustuksestasi. Olit myös poikani rehtorina.
Kaikkea hyvää♡ T. Tuula Saarikarhu