Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Vuonna 1967 perustettu Ylöjärven työväenopisto toimi ensimmäiset 15 vuotta ilman omia tiloja, kunnes Ylöjärven kaupunki vuonna 1982 osoitti opistolle omat tilat Sauriosta. Vuonna 1904 rakennettu Saurion talo palveli remontoituna Ylöjärven työväenopiston kotina komeine kuusikujineen, sinivuokkoineen ja omenapuutarhoineen aina siihen asti, kunnes opisto muutti syksyllä 2012 juuri valmistuneeseen Koulutuskeskus Valoon.
Kun Päivi Varjosalo valittiin Ylöjärven työväenopiston historian kolmanneksi rehtoriksi vuonna 1999, aloitti hän opistossa, jonka opetustuntimäärät olivat olleet vuosia laskussa. Varjosalo kokee saaneensa kaupungilta paljon luottamusta ja vapautta kehittää opistoa. Vuosituhannen alku saikin lentävän lähdön, kun Ylöjärven työväenopisto alkoi tarjota aikuisille vuonna 2000 kuvataiteen perusopetusta ja vuonna 2002 käsityön taiteen perusopetusta.
– Opistossa opiskeli useampia vuosikursseja yhtä aikaa, mikä mahdollisti opetussuunnitelman sisällöllisen kehittämisen sekä laajan ja yhteisen kuvataiteen ja käsityön taiteen valinnaisten opintojen tarjonnan. Tästä hyötyivät myös opiston muut visuaalisten taiteiden ja kädentaitojen opiskelijat. Opiskelijoita tuli myös naapurikunnista ja erityisesti Tampereelta.
Varjosalon mukaan aikaa Ylöjärvellä leimasi vahva kehittämismyönteisyys, sillä kehittämiseen suhtauduttiin kannustavasti, ja saavutetut, hyvät tulokset mahdollistivat opistolle lisää resursseja toimia. Opiston opetustarjonta monipuolistui, ja opetustunti-, kurssi- ja opiskelijamäärät kasvoivat merkittävästi.
Ylöjärvelle oli strategisesti tärkeää se, että opisto on lähellä ja aidosti paikallinen. Kurussa Ylöjärven työväenopisto toimi jo 1970-luvun alusta lähtien, ja Viljakkalan opistopalvelut siirtyivät Hämeenkyröstä kuntaliitoksen yhteydessä Ylöjärvelle.
– Vahva läsnäolo niin paikallisesti kuin toiminta-alueella on ollut Ylöjärvellä aina tärkeää, Varjosalo sanoo.
Opistojen yhdistämisen suunnittelu liittyi pyrkimyksiin tiivistää Tampereen kaupunkiseudun kuntien yhteistyötä.
– Sekä Ylöjärven että Tampereen työväenopistot olisivat varmasti pärjänneet pitkään omillaankin, mutta pitkän tähtäimen hyöty ja synergiaedut olivat ilmeisiä, Varjosalo kertoo.
Yhdistymisen ansiosta valtionosuudet kasvoivat, ja kahden erillisen toimijan sijaan yksi alueellinen toimija mahdollisti monien asioiden tarkoituksenmukaisen toteuttamisen.
Yhdistyminen oli iso ja työläs prosessi, joka tehtiin muun työn ohessa. Varjosalo näkee yhdistymisen kuitenkin onnistumisena. Järkevästi suunniteltu yhdistyminen oli vahvojen ja hyvin resursoitujen opistojen kahden kauppa. Yhdistymistä helpotti myös vapaaehtoisuus.
– Kenenkään työpaikka ei ollut uhattuna eikä yhdistymistä tehty pakolla tai niukkuudesta käsin.
Toteutuneessa yhdistymisessä Ylöjärvi pystyi pitämään kaiken toimintansa myös Viljakkalan ja Kurun alueilla.
– Jälkeenpäin hämmästelimme useaan otteeseen silloisen rehtorin Matti Saaren kanssa sitä, ettei negatiivista palautetta yhdistymisestä kantautunut meille miltään taholta: ei kuntalaisilta, opiskelijoilta kuin opettajiltakaan.
Ylöjärvellä opiskelijat saivat huomata, ettei yhdistyminen kaventanut kurssitarjontaa, alueellista kattavuutta tai opiston läsnäoloa. Kurssimaksuja ei tarvinnut korottaa, vaan ainoastaan tehtiin harmonisointia, mikä saattoi näkyä joidenkin kurssien kohdalla hinnoissa. Nämä muutokset tapahtuivat kuitenkin usean vuoden aikana.
– Uuden opiston tarjonta oli paljon laajempi kuin itsenäisten opistojen. Kuntarajan merkitys väheni huomattavasti, vaikka mahdollisuus ottaa kursseja toisen kaupungin puolelta oli aiemminkin, Varjosalo kertoo.
Päivi Varjosalo uskoo, että hyvin sujuneen yhdistymisen avain oli se, että opiston johto sai yhdessä henkilökunnan kanssa pitkälti itse rakentaa uutta opistoa ja hahmotella uusia käytäntöjä. Eniten muutoksia tuli lähinnä hallinnon vuoksi, kun ylläpitäjäkaupungiksi tuli Tampere, mikä edellytti henkilöstöltä uuden oppimista lyhyessä ajassa.
– Jo vuotta ennen yhdistymistä teimme opistoissa paljon töitä hallinnon ja päätuotteemme eli kurssisuunnittelun, opetustarjonnan ja opetuksen saralla. Kävimme yhdessä läpi opistojen prosesseja ja käytäntöjä niiden yhtenäistämistä suunnitellen ja pohtien myös uusia yhteisiä käytäntöjä, Varjosalo kertoo.
Myös Tampereen kaupungin henkilöstöhallinnossa ja tietohallinnossa valmisteltiin yhdistymistä hyvin.
– Ylöjärven ja Tampereen opistojen henkilöstön osaamisalueet täydensivät hyvin toisiaan. Ihmisten rooli oli merkittävä ja uuden opiston henkilökunta teki alusta alkaen yhdessä töitä moniammatillisesti.
Muutokset ovat Päivi Varjosalon mukaan luonnollinen osa organisaatioiden toimintaa, niiden kehittämistä ja kehittymistä ja siksi myös välillä välttämättömiä. Aika ajoin suuretkin muutokset ovat hyvin suunniteltuina ja peruteltuina tervetulleita.
– Aina muutoksissa jotakin hyvää jää taakse, mutta jotakin hyvää tulee puolestaan tilalle. Muutoksessa on hyvä nähdä myös se, että sitä voidaan rakentaa yhdessä eikä kaiken tarvitse – eikä voikaan olla – valmista tavoitteiden mukaisesti heti.
Tavoitteet tarkentuvat ja osaltaan myös rakentuvat muutosprosessissa. Muutokset eivät synny hutiloiden eikä mennyttä kannata hävittää kokonaan.
– Muutos on kuin alkaisi kunnostaa vanhaa arvokasta taloa, johon on sen historian aikana kertynyt kerroksia, elettyä elämää ja tarinoita. Hetken aikaa kannattaa kuunnella ja aistia, mitä talolla on kerrottavanaan, miksi on päädytty tiettyihin rakenteellisiin ja toiminnallisiin ratkaisuihin ja mihin asukkaiden tarpeisiin ne ovat vastanneet. Aika ja vuodenajat vaihteluineen kertovat meille paljon aiemmin tehdyistä ratkaisuista ja niiden tarpeesta, Varjosalo toteaa.
Oppilaitosympäristössä vuodenkierto on hyvä jakso tarkastella prosesseja, sillä eri vuodenajat rytmittyvät opiston elämässä erilaisiksi tehtäväkokonaisuuksiksi alkaen aina uuden lukuvuoden suunnittelusta alkukevään aikana siihen, että kurssit ja opetustoiminta syyskauden alussa alkavat. Asiakaspalvelu ja hallinnollinen työ rytmittyvät myös tämän mukaan.
Varjosalo muistuttaa, että tiedottaminen sekä eri toimintojen ja henkilöstön yhteiset keskustelut ovat äärimmäisen tärkeitä sekä lukuvuoden perusarjessa että muutosprosessissa.
– Henkilöstölle on tärkeää tietää, missä mennään muutoksen eri vaiheissa. Välillä on tarpeellista tiedottaa sekin, ettei muutoksesta sillä hetkellä ole mitään uutta tiedotettavaa. Se vähentää pelkoja ja epävarmuuden tunteita.
Päivi Varjosalo näkee vapaan sivistystyön ja kansalaisopistot sen osana arvokkaana osana suomalaista muodollista koulutusjärjestelmää.
– Opistoilla on ihan oma paikkansa ihmisten elinikäisen oppimisen, henkisen kasvun ja itsensä toteuttamisen mahdollistajina, tukijoina ja kannustajina.
Pitkän historiansa vuoksi opistot nähdään luonnollisena osana muun muassa kuntien peruspalveluita.
– Ihmisten silmissä opistot ovat aina olleet olemassa. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että vapaa sivistystyö saa jatkossakin osansa julkisesta rahoituksesta. Meidän laaja, kaikki Suomen kunnat kattava kansalaisopistoverkostomme on ainutlaatuinen, kun asiaa katsoo kansainvälisestä tai ihan vain eurooppalaisesta näkökulmasta.
Päivi Varjosalo päätti tehtävänsä Tampereen seudun työväenopistossa vuonna 2022. Vuosikymmenten työ vapaan sivistystyön parissa on edustanut hänelle nimenomaan vapautta.
– Työ on ollut kiinnostavaa ja hyvin monipuolista. Minulla on ollut vapaus kehittää ja oppia uutta. Todella antoisaa on ollut myös tavata mielenkiintoisia ja ihania ihmisiä tuntiopettajista opiskelijoihin ja yhteistyökumppaneihin.
Jätä kommentti