Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Koronakeväänä 2021 pohdimme opistossa hanketta, joka keskittyisi kestävyyteen. Meitä hankeidean työstäjiä mietitytti kuitenkin se, miten pääsemme yksittäisiä hyviä tekoja pidemmälle. Usein puhutaan kierrätyksestä, vaikka tärkeämpää olisi keskittyä jätteen syntymisen ehkäisyyn. Emme halunneet uuvuttaa itseämme emmekä toisiamme tarkkailemalla pieniä tekoja siellä täällä, vaan tahdoimme keskittyä johonkin suurempaan ja syvempään kokonaisuuteen. Siksi lähdimme pohtimaan, minkälaisten arvojen pohjalta elämme – vai elämmekö ollenkaan arvojen mukaan.
Näistä pohdinnoista sai alkunsa syväsivistys ja kestävä kehitys elämäntapana -hanke, jossa pohja-ajatuksena on se, että meidän täytyy elää niin, että yksi maapallo riittää meille. Emme halunneet laatia toimintalistaa kestävän elämän saavuttamiseksi, vaan olemme hankkineet tietoa syväsivistyksen ja ekososiaalisen sivistyksen arvoista, pohtineet ja työstäneet niitä taiteen keinoin sekä peilanneet niitä käytännön toimintaan.
Vuoden kestäneen arvotyöskentelyn seurauksena opistolle valittiin elokuussa 2022 arvoiksi seuraamustietoisuus, ihmistenvälisyys ja kohtuullisuus.
Seuraamustietoisuus on toimintansa ja päätöstensä seurausten harkitsemista ja ymmärtämistä. Se tekee vastuullisuuden mahdolliseksi. Seuraamustietoisuudessa asioita ajatellaan suuremmassa mittakaavassa, ja perspektiiviä päätökseen voi hakea vaikkapa esittämällä kysymyksen: ”Tekeekö tämä toiminta tai päätös maailmasta paremman paikan?”
Ystäväni kertoi minulle, että hänen työpaikallaan ehdotetaan toistuvasti vanhemmalle etätöitä, kun lapsi sairastaa. Ehdotus on vastuuton. Se huomioi ainoastaan työn tuottavuuden näkökulman, ei työntekijän hyvinvointia tai laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia, kuten seuraamustietoisuudessa pitäisi. Lapset, tulevaisuuden toivot, tarvitsevat aikuisen läsnäoloa myös sairaana ja etenkin silloin. Vaikka sairastuvalla ei aina ole mukavaa, voi läsnä olemalla päästä perille lapsen päiväkodin tai koulun sosiaalisista kiemuroista tai kohdata lapsen pelkoja ja tukea häntä niissä. Jos lasta hoivataan, hän oppii hoivaamaan. Tadaa, luomme parempaa tulevaisuutta!
Ihmistenvälisyyden keskiössä on ajatus siitä, mikä elämässä on merkityksellistä: suhde toiseen ihmiseen. Aidossa kohtaamisessa titteleillä ei ole merkitystä eikä sillä, minkälaisen kuvan itsestään antaa, vaan siinä vain ollaan toisen kanssa. Yhdessä olemme enemmän.
Ihmistenvälisyyteen pohjaava hyvinvointikäsitys on maapallon näkökulmasta hyvä. Se ei kuormita. Tiedämme, mitä kulutuskeskeisyys ja hyvinvoinnin kytkeminen jatkuvaan elintason kohoamiseen on tehnyt maapallolle ja ihmiselle lajina. Olemme aina tietoisia siitä, mitä voisi olla enemmän.
Kohtuullisuus on arvomatkalla hyvä kompassi, joka auttaa hahmottamaan, mikä on riittävästi. Tämä liittyy niin materiaan, ihmisten väliseen vuorovaikutukseen kuin työelämään.
Kohtuullista ja kaunista kevättä kaikille!
Kirjoittaja Taru Huokkola on Tampereen seudun työväenopiston syväsivistys ja kestävä kehitys elämäntapana -Syke-hankkeen projektisuunnittelija. Syke on Opetushallituksen rahoittama laatu- ja kehityshanke, joka kestää maaliskuun 2023 loppuun saakka
Jätä kommentti