Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Kestävät luonnonmateriaalit ihastuttavat kädentaitoharrastajia. Työväenopiston tuohikurssille päädytäänkin usein sekä viehätyksestä ekologisuuteen että perinteisiin. Kursseja opettavan Jaana Öljymäen tuohi vei mukanaan samoista syistä ja vähän sattumankin ansiosta.
Sampolassa maaliskuussa pidettävä Tampereen seudun työväenopiston Tuohesta kaunista -viikonloppukurssi kokoaa kolmeksi päiväksi yhteen perinteisestä materiaalista ja visuaalisuudesta nauttivat opiskelijat. Opettaja Jaana Öljymäkeä tuohessa kiinnostaa materiaali itsessään.
– Jokaisessa koivussa tuohella on oma sävy, rosoisuus ja kirjavuus. Tuohi on oikein käytettynä todella kestävä materiaali, josta valmistuu helposti kauniita tuotteita.
Monipuolisena materiaalina tuohi taipuu Öljymäen mukaan melkein mihin tahansa. Historiasta tuttujen tuohivirsujen sijaan kädentaitokursseilla valmistuu monenlaisia pieniä töitä, joilla pääsee kokeilemaan eri punontatekniikoiden lisäksi myös erityylisiä tuotteita. Tuohituotteita voi tehdä käyttöön tai koristeeksi, ja nykyään suosittuja ovat myös korut, etenkin korvakorut.
– Suosittelen opiskelijoita aloittamaan pienestä punontatyöstä, esimerkiksi korista, jolla on helppo harjoitella tekniikkaa. Viikonloppukurssilla ehtii tehdä kopan ja pienen korun.
Öljymäen ensimmäinen oma tuohityö yhdisti vaatealan ja fantasiamaailman.
– Opiskellessani Lapin yliopistossa kuulin kansainvälisestä fantasiavaatekilpailusta, johon valmistin tuohipuvun. Pääsin Suomesta finaaliin, ja sijoituin lopulta puvulla kolmanneksi.
Vaikka Öljymäki itse löysi tuohen vasta aikuisena, hän oli seurannut lapsesta saakka tuohitöitä tekevää äitiään. Vuodesta 2015 lähtien he ovat julkaisseet yhdessä tuohitöiden tekniikoihin keskittyviä käsikirjoja.
– Tärkeintä oli saada äidin työ näkyväksi. Toinen syy oli se, että alun perin tuohitöiden ohjekirjoja oli todella huonosti saatavilla Suomessa.
Kun toinen kolmesta ohjekirjasta oli valmistunut, Öljymäki päätti perustaa oman yrityksen, jossa grafiikan ja muun taiteen lisäksi olisi pienenä lisänä tuohi, mutta harrastajat päättivät toisin.
– Kävikin niin, että tuohi räjäytti pankin, ja yhtäkkiä kursseja kysyttiin aivan valtavasti. Tuohi valitsi minut ja vei mukanaan.
Jaana Öljymäki arvelee tuohikurssien kysynnän valtavan kasvun johtuvan siitä, että nykyaikana ekologisuutta, luonnonmateriaaleja ja kädentaitoja sekä niiden merkitystä arvostetaan enemmän kuin aiemmin.
– Kirjat ja kurssit ovat lisänneet tietoa tuohesta, mikä näkyy suoraan kysynnässä. Käsityöt ovat myös mielenterveydelle hyvää puuhaa.
Tuohitöiden tekeminen on myös perinteen rakentamista ja ylläpitämistä. Perinteen täytyy saada elää. Jotkut opiskelijat ovatkin kurssilla sukulaisen jalanjäljissä muistellessaan isän tai vaarin vanhoja tuohitöitä.
– Minulle yksi suurimmista syistä tehdä tätä on taidon ja kulttuurin säilyttämisen tärkeys.
Kaipuu perinteisiin näkyy myös muiden tekniikoiden suosion kasvuna. Öljymäki nostaa esiin virkkaamisen, kehräämisen ja lankojen valmistamisen, joita on harjoitettu aina, mutta nykyään niitä harrastavat yhä nuoremmat.
– Ennen perinteisten tekniikoiden harrastajat olivat selvästi eläkeikäisiä, nykyään myös tuohikursseilla suurin osa opiskelijoista on kolmikymppisiä ja keski-ikäisiä, jotka ovat innostuneet kestävästä materiaalista ja sen käytön mahdollisuuksista.
Jätä kommentti