“Kansanvalta on sivistyskysymys” – Seppo Koskima vaikuttui Veilahdesta

Kansainvälisen politiikan tunneille vuodesta 1975 lähtien osallistunut Seppo Koskima vaikuttui Veikko O. Veilahden filosofiasta jo opintojen alussa. Veilahti oli valittu vuonna 1953 työväenopiston ensimmäiseksi päätoimiseksi opettajaksi, ja vuosina 1962–1974 hän työskenteli opiston rehtorina, minkä jälkeen ura vei valtiotieteilijän lehtoriksi Tampereen yliopistoon.

– Veilahti muistutti, että kansanvalta on aina sivistyskysymys, Koskima kertoo.

Veilahdesta tuli Koskimalle omien sanojensa mukaan opistoliikkeen henkinen isä viimeistään vuonna 1984, jolloin Veilahti piti puheen toverikunnan, nykyisen opiskelijayhdistyksen, 60-vuotisjuhlissa.

– Veilahti kysyi puheessaan, kykeneekö tämän päivän aikuiskasvatus sytyttämään kansalaisissa rakkautta tietoon ja totuuteen, kauneuteen ja hyvyyteen ja onko se sivistyksellisesti arvokasta eli palveleeko se yhteiskuntaa ja ihmistä.

Veilahden eväät

Toverikunnan 60-vuotisjuhlien jälkeen Aamulehti (AL 26.11.1984) siteerasi Veilahtea irtonumerossaan, jossa todettiin työväenopiston kulmakiven olevan “valtiollisyhteiskunnallinen ja humanistinen opiskelu, jonka lähtökohta oli vapaa tieteellisen totuuden etsiminen”. Samaan juttuun kirjattiin työväenopiston kansalaisopistotoiminnan “henkisen kulmakiven olevan aikuisen ihmisen persoonallisuuden kunnioittaminen”.

– Veilahti lausui, että opettajan tehtävä on olla neuvoja, ohjaaja, keskustelujen järjestäjä ja loppupäätelmien suorittaja, Koskima sanoo.

Koskima sai Veilahdelta myös eväät liittyä silloiseen toverikuntaan.

– Hän kertoi, miten toverikunta toteuttaa vapaata sivistystyötä ja miksi opistot ja toverikunnat ovat syntyneet maahamme.

Rakkaita kurssimuistoja

Kun Veilahti oli siirtynyt opettamaan yliopistoon, Koskima jatkoi filosofian opiskelua Risto Maulan tunneilla 10 vuotta.  

– Matka filosofiaan toi uusia ystäviä elämänpiiriin ja mahdollisti kestävän olennaisen ja puolustettavissa olevan etsimisen. Filosofia oli myös aivojen kuntojumppaa.

Filosofian opiskelun jälkeen Koskima siirtyi Ajassa liikkuu -kurssille, jossa opiskelijat tarkastelevat aikansa ilmiöitä ja tapahtumia yhdessä pohdiskellen. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä uusiin asioihin ja oppia uutta myös toisilta. Kurssin opettajana toimi tuolloin Hannamari Sjöberg.

– Yhdessä tekeminen oli todella luonnollista. Sjöbergin kursseilla keskustelupinta opiskelijoihin syntyi kuin itsestään, ja hän sanoi myös itse saavansa ryhmästä paljon energiaa, sillä meillä oli paljon elämänkokemusta ja tietoa, Koskima sanoo.

Syke luonnosta, koti Sampolassa

Aikojen saatossa Koskima on tehnyt paljon yhteistyötä opiston rehtoreiden kanssa, erityisesti Pertti Timosen ja Matti Saaren kanssa. Hän on myös ideoinut tapahtumia, tehnyt aloitteita ja ollut aktiivisesti mukana työväenopiston syväsivistyksen ja kestävän kehityksen Syke-hankkeessa, jonka ensimmäinen osa päättyi alkuvuodesta 2023. Niin ikään Opetushallituksen rahoittama jatkohanke on käynnissä kesään 2025 saakka.

– Sykkeen arvot ovat juuri niitä, joiden puolesta olen puhunut jo kauan. Kiitän rehtori Maija-Liisa Gröhniä ja ensimmäistä Syke-hanketta vetänyttä Taru Huokkolaa, jotka ovat olleet opiston luontosuhteen kylväjiä.

Koskiman oma luontosuhde kehittyi kalastamalla. Harrastus tarjosi hiljaisia hetkiä luonnossa, ja Koskima kävikin Lapissa useita vuosia kalastusporukalla. Luonto inspiroi Koskimaa myös runoissa, joita hän on kirjoittanut paljon.

– Luonnosta saa voimaa, vaikka voima onkin vähän huono sana. Kyse on vain jostakin todella luonnollisesta.

Lukuvuoden 2023–2024 syyskaudella Koskimalla ei ollut yhtään kurssia kesken, mutta hän käy luennoilla ja Keskiviikkokahvit-tapahtumassa. Sampolassa käynti on osa arkea myös kirjaston vuoksi.

– Mihin minä kotoani lähtisin!