Myllypuro oli paikka, missä oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita varsinkin kevättulvien aikaan. Eipä mun sukupolvesta varmaan ikurilaista poikaa oo, joka siellä ei olisi jossain vaiheessa vaatteet päällä uinut kun kajakki kaatui taikka. Me itse asiassa laskettiin sitä alas tota noin tuolta Kalkun armeijan varikolta, niin sieltä käytiin huutokaupasta haettiin noita armeijan ahkioita, millä oli kuljetettu, vedetty haavoittuneita taikka tavaroita taikka konekivääreitä mitä milloinkin, niin sellaisia ahkioita sieltä huudettiin ja niillä oli erittäin hyvä laskee kevättulvien aikaan, lähteä tuolta Lehtokoskelta ja päästellä siitä tonne Kalkun rajalle. Pääsi komeasti menee ja eihän ne nyt aina pystyssä sitten tietenkään pysyneet.
Että Myllypuro niin kuin, se oli kaikessa mukana eli sen rannoilla ja rannalla oli muun muassa tämmöinen iso kuusi oli paikka mihinkä, että aina kun himasta lähti niin tiesi, että menee kuuselle niin aina siellä joku oli. Siihen puuhun oli tullut oikein semmoinen takka, koska siinä poltettiin isoa nuotiota aina siinä sen kuusen juurella taikka siellä juurakossa. Se oli todella iso kuusi. Se oli meidän intiaanimetsä [nauraa] sellaista että. Mutta tietääkseni ei meistä kukaan Myllypuroon hukkunut, mutta läheltä liippasi monta kertaa. Siellä se puro edelleen kohisee. Kohiskoon.