Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Sirpa Salminen aloitti entisöintiharrastuksen Tampereen seudun työväenopistossa ruuhkavuosien vastapainoksi. Kahdeksan opiskeluvuotta muovasivat ammatilliset haaveet uusiksi, ja lopulta Salminen kouluttautui entisöijäksi. Nykyään hän opettaa työväenopistossa sekä entisöintiä että verhoilua ja korjaustöitä.
Laskuttajana vuonna 2002 työskennellyt Sirpa Salminen ei uskonut olevansa tulevan ammattinsa parissa astellessaan työväenopiston perinteikkäälle entisöintikurssille, vaikka käsillä tekeminen oli lapsuudesta asti ollut osa Salmisen arkea. Maalari-isä oli antanut sutia koirankopin uuteen uskoon ja taiteilla jakkaroita mieleisiksi.
– Hurahdin entisöintiin heti, mutta ajattelin, etten voi mitenkään tehdä harrastuksesta työtä lasten ollessa pieniä, Salminen kertoo.
Ajatus uudesta urasta syntyi muita entisöinnin opiskelijoita kursseilla vuosien saatossa auttaessa. Entisöintiä Salmiselle opettanut Reijo Huhtamäki kannusti pitkäaikaista, innokasta opiskelijaa hankkimaan lopulta ammatillisen pätevyyden.
Salminen päätyi Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen vuonna 2010. Opiskelujen aikana hän aloitti työt opettajana ensiksi Hämeenkyrössä ja Ikaalisissa ja valmistumisen jälkeen Tampereella Ahjolassa ja työväenopistossa.
– Ammatillisen tutkinnon opiskeleminen oli helppoa, sillä olin saanut jo opiston kursseilta niin paljon tietoa ja taitoja, vaikka pätevyys antoi myös syvyyttä sekä tekemiseen että opettamiseen, Salminen sanoo.
Luontoarvot näkyvät entisöinnin opettajan työssä yhä enemmän.
– Opiskelijat ovat todella kiinnostuneita ympäristöystävällisistä vaihtoehdoista, Salminen kertoo.
Hänen mukaansa entisöinti onkin kasvattanut suosiotaan nimenomaan ekologisuuden ansiosta. Harrastus mahdollistaa vanhan tavaran kierrättämisen ja tuunaamisen. Kelvollista työstettävää löytyy aina, vaikka kävisi vuosia samalla kurssilla.
Entisöintikurssilla uuden elämän voi saada mikä tahansa esine puukauhasta käsityökoneeseen ja jugend-tuolista antiikkiaarteeseen. Roskiin heittäminen on usein turhaa, sillä huonokuntoisestakin huonekalusta saa työstämällä kauniin ja käyttökelpoisen.
– Myös uusia tuotteita muokataan omaan makuun sopiviksi. Entisöintikurssille ei siis tarvitse tulla välttämättä vanhan esineen tai huonekalun kanssa, Salminen kertoo.
Monelle kädentaitotuokio on kaivattu irtiotto raskaasta työviikosta ja tärkeä yhteisöllisyyden hetki.
– Netissä on paljon kursseja, mutta ryhmissä näkee, että toisen ihmisen kaipuu on kova, ja usein ryhmästä tuleekin tiivis, Salminen sanoo.
Opettajana Salminen nauttii työssään erityisesti ihmisten kohtaamisesta ja onnistumisen ilon seuraamisesta. Alku entisöinnissä on tavallisesti vaativaa työstämistä, mutta innostus kasvaa työn edetessä.
Kädentaitojen merkitys ihmisen elämässä on Salmisen mukaan usein suurempi kuin edes ymmärretään.
– Ihmiset eivät perustyössään välttämättä näe koskaan valmista työtään digitaalisten projektien siirtyessä pöydältä toiselle. Uskon siihen, että ihmisellä on kuitenkin tarve nähdä kädenjälkensä ja saada kokemus siitä, että oma työ tulee valmiiksi.
Jätä kommentti