Tampere turvaa luonnon monimuotoisuutta niityillä, puroilla ja suojelualueilla
Luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen on yksi Tampereen kaupungin keskeisistä tavoitteista. Työtä tehdään monella tasolla: puistoissa lisätään niittyjä, puroja kunnostetaan, soita ennallistetaan ja arvokkaita luontokohteita suojellaan. Samalla kaupunki kannustaa asukkaita osallistumaan luonnon hyväksi tehtävään työhön.
Käytävät ja yhteydet eläimille ja kasveille
Ekologiset verkostot ovat erityisen tärkeitä kaupunkialueilla, missä rakennettu ympäristö pirstoo luontoa usein hyvinkin pieniin paloihin. Siksi esimerkiksi niittylaikut pientalojen, taloyhtiöiden tai yritysten pihoilla voivat tarjota hyödyllisen askelkiven lajien siirtymiselle, oli kyse sitten eläin- tai kasvilajeista. Tampereen kaupungin Luontoa pihoille! -opas kertoo aiheesta lisää.
Purot ja uomat toimivat myös ekologisina yhteyksinä, yleensä sitä paremmin, mitä luonnollisemmassa kunnossa ne ovat. Kaupunki onkin viime vuosina tarttunut purojen kunnostukseen. Esimerkiksi Pyhäjärveen laskevan Vihiojan uomaa on aikanaan suoristettu kaivinkoneella. Kunnostuksessa siihen on palautettu luonnolliset mutkat, kivet ja muut pohjan epätasaisuudet.
Tuloksena on muun muassa parempi elinympäristö niin kaloille kuin muillekin puron varren eläjille ja mielenkiintoisempi maisema ihmisille. Purojen kunnostuksissa otetaan huomioon myös niiden suuri merkitys hulevesien hallinnassa.
Mielipiteitä herättävä niitty Viinikassa
Viinikanpuistoon kasvanut niitty on pieni, mutta konkreettinen esimerkki järjestelmällisestä työstä. Kun kasvien lajimäärä runsastuu, lisääntyy myös hyönteisten määrä ja lajikirjo. Tästä puolestaan hyötyvät hyönteissyöjät, kuten lepakot, siilit ja sammakot.
Perusnurmikko on edullinen ja nopea tapa pitää maisema ihmissilmää miellyttävän vihreänä. Luonnon kannalta nurmikko on kuitenkin autiomaa, koska siellä kasvaa vain niukasti kasvilajeja. Viinikassa päätettiin kokeilla, mitä tapahtuisi, jos osan nurmikosta jättäisi leikkaamatta.
– Viinikanpuiston maaperässä oli hyvin runsaslajinen siemenpankki, joten sieltä alkoi kasvaa muun muassa kärsämöitä, virnoja, niittyleinikkiä, maahumalaa ja tietysti paljon heinäkasvilajeja, kertoo työnjohtaja Laura Veck Tampereen Infrasta.
Monipuolisten nurmikonleikkuutapojen kokeileminen on yksi Tampereen luonnon monimuotoisuus (LUMO) -ohjelman lukuisista toimenpiteistä. Viinikanpuisto muodostaa myös ekologisen käytävän Pahalammen ja Iidesjärven väliin, ja tukee näin lähiympäristössä elävien lajien oloja, kulkemista ja leviämistä.
Suojeltu alue kaksinkertaistuu Tampereella
Tampereen tuore luonnonsuojelualueohjelma tuplaa suojeltujen alueiden määrän; tulossa on yhteensä 23 uutta luonnonsuojelualuetta vuoteen 2040 mennessä. Ensimmäisenä työn alla on suuri Kauppi-Niihaman alue, jonka suojelemiseksi muun muassa kansalaisjärjestöt ovat tehneet aloitteita.
– Ohjelmassa on monimuotoisuuden täydentämiseksi painotettu luontotyyppejä, joiden suojelu on tähän saakka ollut puutteellista. Siinä lisätään muun muassa vanhojen metsien ja uhanalaisten lajien esiintymien suojelua, kertoo kehityspäällikkö Kaisa Mustajärvi.
Nykyään Kintulammi on Tampereen suurin retkeily- ja luonnonsuojelualue. Siellä on paneuduttu ojitettujen soiden ennallistamiseen. Käytännössä kyse on siitä, että ojia tukitaan tai padotaan ja tarvittaessa poistetaan puustoa.
Yli puolet Kintulammin soista on jo ennallistettu joko käsin ja talkoilla tai koneellisesti. Ensimmäiset seurantakäynnit kertovat, että työ on tuottanut tuloksia eli suokasvilajit ovat lähteneet runsastumaan ja suo tervehtyy.
Työtä tulevaisuuden hyväksi
Toistaiseksi luonnon monimuotoisuus vähenee ihmisen toiminnan takia kiihtyvää tahtia kaikkialla maailmassa. Tampereen kaupunki korostaa, että luonnon monimuotoisuus on arvo itsessään – ja sen vaaliminen on työtä ihmisen elinolojen ja hyvinvoinnin hyväksi.
– Haluamme varmistaa, että myös tuleville sukupolville riittää sitä hyvää, mitä luonnosta tulee: hiilensidontaa, hapentuotantoa, ruokaa, materiaaleja ja muuttuvaan ilmastoon sopeutumista, Mustajärvi sanoo.
Kaupunkilaisille tehdyn kyselyn tulokset kertovat, että vastaajat ovat huolissaan luonnon tilasta ja pitävät lähiluontoa itselleen tärkeänä. Asukkaiden rooli onkin hyvin merkittävä, oli sitten kyse päättäjien valitsemisesta äänestämällä, kansalaisvaikuttamisesta tai osallistumisesta erilaisiin luontotalkoisiin ja -tapahtumiin.
Tai sitten voi tehdä kuten lukiolainen Linda From. Hän ryhtyi vapaaehtoiseksi luontolähettilääksi lähipäiväkotiinsa ja käy säännöllisesti lasten kanssa pienillä retkillä. Linda kokee tekevänsä vapaaehtoisena merkityksellistä työtä.
– Siinä pääsee huomaamaan, miten lapset oikeasti viihtyvät luonnossa ja keksivät siellä tekemistä. Se on tosi rentouttavaa ja auttaa elämään hetkessä, From kertoo.
