Tampereen lyseon lukio Pyynikintorin laidalla on rakennettu vuonna 1935. Koulun nimi oli alkuun Tampereen reaalilyseo, mistä tulee lempinimi Rellu. Koulurakennuksessa on neljä kerrosta ja jokaisen kerroksen läpi kulkee käytävä.
Opiskelijoiden lempipaikka on toisen kerroksen käytävältä aukeava kohtaamispaikka, avara tila, jossa on isot ikkunat, sohvia, pöytiä ja opiskelijoiden oma keittiö. Vt. rehtori Johanna Halme kertoo, että moni opiskelija viihtyy myös kolmannen kerroksen hallintokäytävän hiljaisuudessa.
Luna Laine, Lilja Laiho, Taika Kervola ja Karoliina Kanto ehtivät käydä lukion ensimmäisen syyslukukautensa väistötiloissa Pyynikin lukiolla muutaman sadan metrin päässä. Nyt omassa koulussaan nuoret pitävät erityisesti sen selkeästä rakenteesta.
– Pyynikin koululla on myös hienot tilat, mutta se on aika sokkeloinen, Laiho sanoo.
– Meillä Rellussa on hyvä yhteinen oleskelutila, jossa on mukava istuskella, tehdä kouluhommia ja tavata kavereita, Kervola tuumaa.
Selkeyden puolesta puhuu myös abiturientti Nooa Kumpula, joka ehti vielä hetken ennen valmistumistaan saada tuntumaa remontoituun lukioonsa. Kumpula viettää aikaansa joko opiskelijakunnan hallituksen omassa huoneessa tai viereisessä kohtaamispaikassa.
– Rellussa on helppo tavata kavereita, kun he löytyvät aina jonkun käytävän varrelta, Kumpula kertoo.
Fysiikan, kemian ja IB-kemian opettaja Akseli Siekkiselle tilojen toimivuus ja väljyys ovat tärkeitä piirteitä. Koulussa on paljon luonnontieteestä kiinnostuneita opiskelijoita, minkä vuoksi on erityisen hienoa, että juuri laboratorioluokkaan on panostettu.
– Opettajia osallistettiin remonttivaiheessa todella paljon. Saimme tänne kemian luokkaan esimerkiksi kaapit, joista näkee heti, mitä missäkin on. Työpöydissä on sähköpistokkeet ja luokan takaosaan tehtiin erillinen tiedetyötila, jonka toimintaa voi valvoa ikkunan läpi. Tämä mahdollistaa IB-linjan tiedeaineiden tutkimustöiden tekemisen joustavammin opiskelijoiden ja opettajien aikataulujen mukaan. Täällä arki sujuu ja rullaa, Siekkinen kertoo.
Pyynikintie kaksi on tunnettu Tampereella muun muassa vanhana Teknillisen oppilaitoksen rakennuksena. Vuonna 1916 rakennettu ja 1934 laajennettu kiinteistö on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi. Sellaisena sen tunnistavat myös Pyynikin lukion (ent. Hatanpään lukio) opettajat ja opiskelijat, jotka pääsivät heille remontoituihin tiloihin.
Ensimmäisen vuoden opiskelijat Eveliina Seitovaara ja Emilia Tolpanniemi sekä opinto-ohjaaja Heidi Rantanen kehuvat kaikki erityisesti rakennuksen valoisuutta.
– Pidän rauhallisesta värityksestä. Tiloissa on todella valoisaa ja ergonomia on hyvä. Meillä on tarvittaessa käytössä sähköpöytiä ja luokat ovat isoja. Kun ei ole ankeaa ja pimeää, niin on helppo keskittyä opiskeluun, Seitovaara kertoo.
– Välitunneilla on mukavasti tilaa tavata kavereita. Käytävillä on hiljaisempaa kuin vanhassa koulussa, sillä musiikin treenitilat ovat kellarissa ja ylimmässä kerroksessa eli erillään muista tiloista. Isot digitaulut luokissa ovat hyviä ja yksittäiset vessakopit myös, Tolpanniemi sanoo.
Rantanen kertoo, että sekä opettajia että opiskelijoita osallistettiin uuden koulun remontin suunnitteluvaiheessa.
– Vanhakin koulu oli kiva, mutta valoisuus on todella iso muutos. Tilat ovat myös väljemmät ja opettajien on helpompi ohjata opiskelijoita tekemään ryhmätöitä pieniin tiloihin. Musiikkitilat ja studio ovat erityisen hyvät. Ainoastaan liikuntasalin pieni koko aiheuttaa päänvaivaa, kaikkeen muuhun olemme todella tyytyväisiä, kertoo Rantanen opettajien näkökulmasta.
– Kouluun on mukava tulla, kun rakennus on kaunis, rauhallinen ja valoisa. Meillä on tilaa hengailla kavereiden kanssa. Positiivinen mielikuva rakennuksesta tukee oppimista, Tolpanniemi kiteyttää.
