Bussipysäkin ”viis yli viis” käänsi Rosario Finan katseet kohti Suomea

Uteliaisuus teki tuntemattomasta tuttua

Fina syntyi Etelä-Italiassa Campanian maakunnassa Salernon lähistöllä. Ajatus opettajan työstä ei käynyt nuoren Finan mielessäkään, vaan arjen täyttivät urheiluharrastuksista erityisesti lentopallo. Muut tulevaisuuden suunnitelmat rakentuivat täysin yhden teeman ympärille.

– Jo teini-ikäisenä tiesin päätyväni ulkomaille. Halusin jotain isompaa ja visioin unelmia niin suuriksi kuin vain pystyin.

Halu kiertää ja nähdä maailmaa sai myös opiskelukiinnostukset vaihtumaan alasta toiseen, kunnes kesällä 1995 bussin odottaminen Englannissa vakiinnutti opintojen suunnan.

– Olin ystävieni kanssa kielikurssilla ja odotimme bussia tuntemattomien suomalaisnuorten kanssa. Emme ymmärtäneet heidän puheestaan mitään, kunnes kuulimme sanat ”bussi, bussi, bussi”. Aloimme kavereideni kanssa matkia sitä. Myöhemmin joku kysyi suomeksi, paljonko kello on, johon toinen vastasi, että ”viis yli viis”. Se melodia ja rytmi kuulostivat niin hauskoilta, että aloimme taas matkia sitä.

Yhteinen nauru tutustutti lopulta bussia odottavat ryhmät keskenään ja herätti Finassa kiinnostuksen tuntemattoman kielen opiskeluun. Apurahojen siivittämänä Fina matkusti ensimmäistä kertaa Suomeen vuonna 1997, ja opintojen loppuvaiheessa yliopisto-opettaja kannusti hakemaan apurahaa vielä kerran.

– Ajattelin, että enää en lähde, mutta opettajani ei luovuttanut. Saavuin Suomeen viimeistelemään graduani vuonna 2002, enkä enää palannut takaisin.

Vaikka Fina valmistui suomen kielen ja kirjallisuuden maisteriksi, muutto ja aikaisemmat opinnot eivät tarkoittaneet valmista urapolkua Suomessa. Vuosien aikana kokemusta on kertynyt eri koulutusasteilta varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen, ammatillisesta koulutuksesta yliopistoon ja yksityisiin koulutuksiin.

– Olen opettanut käytännössä kaikkea mahdollista monella eri tasolla. Oppilaat ovat olleet myös kehdosta vaariin, vitsailee Fina.

Opettajakasvattaja

Monipuolinen työura eri käännekohtineen on muovannut Finan ajatusmaailmaa. Uuden kielen opiskelu, kulttuurien välillä eläminen ja erilaisissa ympäristöissä työskentely ovat opettaneet Finaa näkemään asioita useasta näkökulmasta. Yksi merkittävä käännekohta liittyi Finan pedagogisiin opintoihin Tampereella.

– Harjoittelun aikana ohjaaja antoi palautteen, että ”Rosario, sinä et kyllä ole pelkkä opettaja, vaan myös kasvattaja.” Vasta myöhemmin ymmärsin hänen tarkoittavan opetustyylini keskittyvän ihmisten kehittämiseen eikä vaan uusien asioiden opettamiseen.

Palautteesta muodostui yksi Finan pedagogisen rakenteen kulmakivistä. Koulun tehtävä ei ole vain tiedon välittäminen, vaan myös yhteisön rakentaminen, turvallisen kasvuympäristön luominen ja hyvän arjen mahdollistaminen niin oppilaille kuin henkilöstöllekin. Siksi rehtorin tehtävä tuntuukin luontevalta jatkolta omalle ajattelulle.

– Rehtorina pääsee kasvatuksen paraatipaikalle ja vaikuttamaan ruohonjuuritasolta asti yhteisöön ja kasvuympäristöön. Tavoitteena on luoda koulu paikaksi, jossa ihmiset viihtyvät, voivat hyvin ja kokevat työnsä merkitykselliseksi – tähtää kymppiin, mutta älä kanna kympin painoa harteillasi.