Koko kylän hyvä haltija

Lihatsov aloitti lähihoitajaopinnot lastentarhanopettajana työskennelleen äitinsä jalanjäljissa, mutta muutama vuosi vierähti muissa töissä. Yksi opettaja oli onneksi sinnikäs, kyseli nuoren miehen perään ja innosti suorittamaan kursseja. Lopulta opinnot etenivät ja Lihatsov teki ensimmäisen harjoittelunsa päiväkodissa. Toisessa harjoittelussa Tesoman nuorisokeskuksessa nuoret veivät Lihatsovin sydämen.

Nuoriso-ohjaajan työt Tampereen kaupungilla alkoivat keväällä 2013 Leinolan nuorisokeskuksessa ja vuonna 2016 Lihatsov siirtyi Hervantaan.

– Olen nyt siellä, missä minun pitää olla. Moikkailen kauppareissulla kymmeniä ihmisiä ja jos on aikaa, jään rupattelemaan. Minulle se sopii. Nuoret tietävät, että olen aina tavoitettavissa, mutta harva lopulta ottaa yhteyttä työajan ulkopuolella.

Yhteishengen luoja

Kun seuraa hetken Lihatsovin ja Kupolin nuorten yhdessäoloa, on helppo ymmärtää, miksi juuri tämä nuoriso-ohjaaja on hervantalaisten ikioma hyvä haltija.

– On Santun ansiota, että opiskelen sotealaa. Idolin jalanjäljillä, toteaa Luka Taipale ensimmäiseksi.

– Erittäin ansaittu tunnustus, sanoo Nico Sillanpää Hyvä haltija -kunniamaininnasta.

– Santtu saa kaikki mukaan. Se on sellainen yhteishengen luoja. Se on rento, haluaa tutustua kaikkiin ja kuunnella, mutta ei mitenkään päällekäyvästi, Aino Lantto jatkaa.

– Mulla on nykyään enemmän kavereita ja uskallan jutella kenelle vain, kertoo Jenna Hannula.

Nico Sillanpään mukaan yksi konkreettinen esimerkki kuvaa hyvin Lihatsovin merkitystä:

– Me olimme joskus kauan sitten tytöt omassa ja pojat omassa porukassa. Santeri laittoi meidät pelaamaan yhdessä lautapeliä ja sen jälkeen me olemme olleet täällä kaikki kaikkien kanssa. Pelaamisen avulla Santeri yhdisti meidät.

– Ja korona-aikana Santtu teki Discordissa ryhmän, missä juteltiin ja pelattiin, Luka Taipale jatkaa esimerkkejä.

Kokemassa ja oppimassa

Kaikki neljä nuorta ovat olleet vapaaehtoisina Herwoodfestien lisäksi esimerkiksi diskoissa, joulutapahtumissa tai maskotteina Ilveksen liigapeleissä.

– Santun kanssa ei ole liian vakavaa, eikä haittaa, vaikka tekisi virheitä. Me ollaan tapahtumissa kokemassa ja oppimassa, eikä vain suorittamassa, Aino Lantto sanoo.

Lihatsov on samaa mieltä. Tapahtumissa harjoitellaan vastuun ottamista. Nico Sillanpää toteaa, että sopivin askelin vastuuseen opettelu on auttanut häntä aikuisena omassa elämässä paljon.

– Meillä on noin 70 nuoren WhatsApp-ryhmä, josta löytyy aina saman tien kymmenen nuorta mukaan, Lihatsov kehuu vuorostaan nuoriaan.

Vuoden 2026 tammikuussa Kupolin väellä on edessä uusi aluevaltaus: Tohlopin soihtuluistelupäivä. Lihatsov iloitsee siitä, että heillä työntekijöillä on vapaat kädet ideoida ja kehittää toimintaa nuorten kanssa, että heihin luotetaan.

Iloinen veijari

– Parhaita hetkiä on, kun joku nuori tulee kadulla tai kaupassa vastaan ja kertoo, että kiitti kun jaksoit, kun vanhemmat eivät jaksaneet. Sitä tunnetta ei voita mikään.

Lihatsovista on tärkeää, ettei ovea suljeta kokonaan, kun nuori täyttää 19. Joskus vanhoja nuoria tulee Kupoliin käymään myös omien pienten lastensa kanssa. Pikkuiset saavat juoksennella hetken nuorisotilan käytävillä.

Tarvittaessa Lihatsov sanoo näille tutuille vanhemmille saman viestin, minkä haluaa välittää kaikille vanhemmille:

– Tehkää yhdessä, olkaa läsnä ja kasvattakaa. Jaksakaa käydä ne pienetkin asiat läpi. Sanotaan kiitos ja pestään kädet. Puhelin, TV ja Netflix eivät voi olla niin paljon tärkeämpiä.

Entä miten Lihatsov on onnistunut työssään niin hyvin, että hän saa tunnustuksia ja että häntä tullaan moikkaamaan vuosien jälkeen?

– Varmaan se on persoona. Olen aina ollut aika sosiaalinen kaveri ja iloinen veijari. Kai sitä on päätynyt sellaiseen työhön, missä siitä on hyötyä. Tietenkin ihmisten kohtaamista oppii ihan koko ajan lisää. Toisen kanssa rupatellaan heti enemmän, toinen tarvitsee vähän aikaa. Sellaista kameleonttihommaahan tämä vähän on, Lihatsov kertoo nauraen.