Taitoluistelu opetti Anne-Mari Jussilan kaatumaan ja nousemaan nolostumatta

Anne-Mari Jussila uskaltaa vastata kuulumisten kyselijälle suoraan, että kiirettä kuuluu.

– Se on kyllä vähän kamalaa: nykyäänhän kiireestä ei saisi puhua, hän toteaa.

Tekijätyyppi innostuu, kun saa pidettyä monta rautaa tulessa. Se ei stressaa vaan on pikemminkin elinehto. Käsillä ja aivoilla pitää olla tekemistä.

– En ole hidasta elämää -ajattelumallin ihminen. En näe itseäni joogatunnilla, vaan ennemmin valitsen vauhdikkaan ryhmäliikunnan. Olen huono vain olemaan. Silloin, kun en tee mitään, nukun.

Jussilan lapset ovat 20-, 18- ja 11-vuotiaat. Yhteinen hyvän mielen arki-ilta voi olla sellainen, että äiti imuroi autoa ja lapset puuhailevat omiaan kotipihassa. Lucky-koira juoksentelee joukossa, ja välillä joku lapsista käy laittamassa kaikille iltapalaa.

Kummola houkutteli Jussilan politiikkaan

Jussila on sivistyspalvelujen palvelualueen apulaispormestari ja toimivapaalla Kalevan lukion rehtorin työstä.

Omien lukiovuosiensa jälkeen hän haaveili ensin kauppakorkeakoulusta, mutta päätyi opiskelemaan liikunnan ja terveystiedon opettajaksi. Opiskelujen mittaan liikuntahallinto alkoi tuntua omalta jutulta.

Sittemmin Jussila on toiminut sekä seuratasolla että valtakunnallisten liikunta- ja urheilujärjestöjen luottamustehtävissä. Urheiluorganisaatio Valon ja Olympiakomitean yhdistymistä valmistelleissa kokouksissa hän tutustui Kalervo Kummolaan, joka houkutteli ehdokkaaksi kuntavaaleihin. Niin alkoi ura paikallispolitiikassa.

– Elämässäni on ollut tosi monta korkeakoulua ja vain yksi niistä kirjaimellisesti korkeakoulu. Liikunta- ja urheilujärjestötoiminta oli yksi, paikallispolitiikka toinen, perhe-elämä ja sen käänteet kolmas. Otan uuden haasteen aina innolla vastaan, sillä tekemällä oppii, Jussila sanoo.

Arki auttaa suuren surun keskellä

Jussila on asunut lähes koko elämänsä Tammerkosken itäpuolella, viimeiseksi Vehmaisissa, mutta kolme vuotta sitten perhe päätti vaihtaa maisemaa. Unelmien koti – ei liian suurta ja työlästä pihaa – löytyi Pispalasta.

– Elämä oli niin tekemisentäyteistä, ettemme halunneet huonoa omaatuntoa siitä, että pihatyöt olivat aina vaiheessa.

Pian muuton jälkeen perheen elämältä romahti pohja. Anne-Marin puoliso Kari Jussila sairastui ja menehtyi aivosyöpään viime joulukuussa.

Suru tulvahtaa pintaan aina hetkittäin, mutta Jussila kokee, että tavallisen arjen jatkaminen auttaa häntä ja lapsia uuden elämäntilanteen haltuunottamisessa. On työt, koulut, harrastukset ja esikoisen hiljattain päättynyt armeija.

Taitoluistelija tottui kaatumisiin

Jäähallit ovat Jussilan omaa maailmaa. Hän harrasti nuorena taitoluistelua ja kilpaili SM-tasolla. Opiskeluaikoina hän toimi lajin tuomarina.

– Elin 2-vuotiaasta 30-vuotiaaksi jäähalleissa, joten tunnen Suomen paikkakunnat jäähallin perusteella, hän tokaisee.

Jussila arvelee omaksuneensa aktiivisen tekemisen tavan lajista, joka vaati tiukkaa sitoutumista. Luistelu myös opetti kaatumaan – ja nousemaan.

– Olen kaatunut elämässäni tosi monta kertaa. Nyt vanhemmalla iällä, kun elämässä tulee kompastuksia, siihen on jo tottunut. Ei muuta kuin ylös ja uusi vauhdinotto.

Harjoitusryhmästä on säilynyt ystäviä, samoin lusteluun liittyvistä luottamustehtävistä. Jussila kokee, että aikuisenakin saa helposti uusia ystäviä. Samat mielenkiinnonkohteet yhdistävät.

– Rehellisesti sanottuna tässä elämäntilanteessa ystäville jää tosi vähän aikaa. Eikä kyse ole vain vastuullisesta työstä vaan arjesta kolmen lapsen kanssa ja perheemme tilanteesta.

Jussila kuvailee taitoluistelua urheilumuodoksi, jossa yhdistyvät liikunta ja taide. Siksi kulttuuripalvelut tuntuvat luontaiselta osalta elämää.

Mieluisimpia taidemuotoja ovat kuvataide, teatteri ja etenkin tanssiteatteri. Työssään Jussila haluaa mahdollistaa näkyvyyden kaupungin lukuisten toimijoiden kulttuuriponnistuksille.

– Tampereella tapahtuu paljon, ja moni helmi jää helposti huomaamatta.