Apulaispormestari Ilkka Porttikivi ihastelee vanhojen autojen kauneutta ja seuraa lähiluonnon lintuja

Näsijärvi ja muu luonto ovat lähellä. Vanhan ajan kylähenki elää ja voi hyvin. Siinä muutamia kehuja, jotka apulaispormestari Ilkka Porttikivi nopeasti listaa kotikulmistaan. Paljasjalkainen tamperelainen on juurtunut Lentävänniemeen ja kutsuu sitä paratiisiksi.

– Kevään vaalitilaisuudessa eläkeikäinen nainen tuli tervehtimään ja kertoi muistavansa minut yli 30 vuoden takaa lapsuudestani. Hän oli työskennellyt silloisessa lähikaupassamme Lentävänniemessä – ja totta kai minäkin muistin hänet.

Luonto ja ilmapiiri nousevat kärkeen myös silloin, kun hän miettii koko Tampereen parhaita puolia. Hän nauttii kaupungin rennosta fiiliksestä ja siitä, kun arjessa kaikki sujuu.

– Jostakusta, joka ei ole asunut näin isossa kaupungissa, tämä saattaa tuntua hassulta, mutta Tampere on rauhallinen ja hiljainen. Helsingissä on paljon kiireisempi ilmapiiri. Tietysti Tampere on viime vuosina muuttunut ja kehittynyt paljon.

Edustustilaisuuksissa pääsee oppimaan uutta

Apulaispormestarina Porttikivi vastaa muun muassa kaupunkisuunnittelusta, kaavoituksesta, rakentamisesta ja kestävästä kehityksestä. Tulevina vuosina hän aikoo entistä enemmän tuoda esiin luonnon monimuotoisuuden merkitystä.

– Hiilineutraalisuustavoite pitäisi tällä kaudella saada läpi, ja siihen meillä on hyvät kirjaukset Tampereen uudessa pormestariohjelmassa. Kun hommia tehdään etupainotteisesti, asioita saadaan tapahtumaan.

Porttikivi kuvaa apulaispormestarin työtä vaihtelevaksi ja mielenkiintoiseksi. Alkuviikosta kalenteria rytmittävät kokoukset, loppuviikosta voi vapaammin tavata sidosryhmiä ja kaupunkilaisia sekä vastata kyllä monenlaisille kutsuille.

Tilaisuuksien kirjo on laaja.

– Ihmiset ovat iloisia, kun apulaispormestari tulee paikalle. Kehkeytyy hyviä keskusteluja, ja itse pääsen oppimaan uutta. Akvarellitaiteen symposiumin avaaminen vähän mietitytti etukäteen – se kun ei ollut yhtään omaa alaani. Mutta viihdyin ja lopulta katsoin näyttelyn ajan kanssa.

Joskus työpäivä alkaa aamukahdeksalta ja viimeinen kokous tai tilaisuus kestää iltakahdeksaan.

– Työ on tietysti raskasta, mutta olen aina ollut ihminen, joka ei hirveästi stressaa. Uni tulee helposti iltaisin.

Rakas lintuharrastus on viime vuosina jäänyt vähemmälle. Aamut ovat lintubongarin parasta aikaa, mutta apulaispormestarin kalenteriin aamuneljän heräämiset eivät vain istu. Porttikivi seuraa kuitenkin yhä lintukannan kehitystä kotikulmillaan.

Aiemmin hän työskenteli muun muassa lastensuojelussa ja Rikosseuraamuslaitoksessa. Etenkin jälkimmäinen sai näkemään, kuinka kaikki ihmiset ovat lopulta samalla viivalla.

– Puhdasta pahuutta siellä näki vähemmän. Ymmärsin, että kaoottiseksi luisunut elämä ja tunne, ettei ole hirveästi menetettävää, voivat saada ihmisen syyllistymään huonoihin tekoihin.

Autot ovat isän ja pojan yhteinen kiinnostus

Ilkka Porttikivellä on kolme lasta. Aikuisuuden kynnyksellä olevat pojat ovat 19- ja 18-vuotiaat, kuopustytär 11.

– Tulin isäksi 25-vuotiaana. Kun seuraan lapsuudenkaveria, joka sai lapset nelikymppisenä, olen tyytyväinen oman elämäni kulkuun. Ihan hyvä, että tuli tehtyä lapset nuorena – toivottavasti energiaa riittää aikanaan myös mahdollisille lapsenlapsille.

Esikoisen kanssa riittää juttua autoista. Hiljattain isä sai pienoisen shokin lainattuaan autoaan jälkikasvulle. Auto palasi madallettuna, lasit tummennettuina ja täynnä musiikkivehkeitä.

– En todellakaan halua ajaa madalletulla poppikoneella. Yritän nyt saada pojan ostamaan auton itselleen, Porttikivi nauraa.

Hän ihastelee vanhoja kauniita autoja esineinä.

– Pidän siitä, miltä auto näyttää ja tuntuu, mutta ruuhkassa rytyyttäminen ei kiinnosta. Siksi kuljen töihin yleensä ratikalla.

Perhe elää uutta vaihetta, kun esikoinen on juuri muuttanut omilleen. Haikeuden vastapainona on huvittunut helpotus: jääkaappi ei enää tyhjene päivässä.

Yllättävän kova paikka oli se, kun poika muutti kosken itäpuolelle.

– Yritin katsella hänelle asuntoa lähempää, mutta eivät ne kelvanneet. Olen varma, että hän tulee vielä takaisin länteen.