Siirry sisältöön

Haiharan residenssitaiteilija runottaa kuvia

Julkaistu 21.6.2016 17.08

Haiharan taiteilijaresidenssissä työskentelee kesäkuun lopulle nuori virolainen runoilija Maarja Pärtna. Hän työstää uutta kirjaa, joka valmistuu yhteistyössä valokuvaaja Lauri Kulpsoon kanssa. Jokainen kuva toimii inspiraationa runolle.

 

Maarja Pärtna syntyi vuonna 1986 maalla, mutta aivan Itä-Virumaan teollisuus- ja kaivosmaisemien naapurissa. Hän muutti vuonna 2005 Tarttoon opiskelemaan maailmankirjallisuutta ja englantilaista filologiaa. Esikoisteos Rohujuurte juurest, jossa on vahvasti läsnä maaseudun ja luonnon sekä teollistuneen ja kaupungistuneen elämäntavan ristiriita ilmestyi 2010.

Luonnon ja teollisuuden konflikti on runoilijalle lapsuudesta tuttu. Kaksi erilaista maailmaa kohtasi. Vahvat kontrastit, vanhat metsät ja avoimet kaivokset. Tämä on tuottanut runoihin vahvasti visuaalisia mielikuvia. Nykyinen kotikaupunki Tartto on miellyttävä paikka asua. Raja ihmisen ja vihreän kaupungin välillä ei ole samalla tavalla ristiriitainen, kuin maaseudun ja suuren kaivoksen.

Taiteilijana Päärtna viljelee luontokuvastoa ja vaikka pitää myös muiden seurasta, hän viihtyy hyvin omissa oloissaan. Haiharassa työskentely tuntui alusta alkaen sopivan hyvin.

Tällä hetkellä Maarja inspiroituu valokuvista, hän työskentele tarttolaisen kuvaajan Lauri Kulpsoon kanssa. Yhteistyö alkoi tavallaan aikaa sitten Tarton kirjallisuusfestivaaleilla. Runoilijat tekivät huutokaupattaviin kuviin runoja tai muuta kuvailevaa: Maarja teki Laurin kuvaan, mikä johti viime vuonna kirjayhteistyöhön.

Inspiraatiota Pärtna saa myös kollegansa Aare Pilven runoista. Hänen kielensä on on hyvin uniikkia ja omalaatusta, asioita ja ilmiöitä läheltä katsovaa ja ympäristöään heijastavaa. Pilven kirja onkin Maarjalla aina mukana. Virolaisesta nykykirjallisuudesta kiinnostuneille runoilija suosittelee Nippernati 1 -kokoelmaa (toimittanut Sanna Immanen), jos sen onnistuu käsiinsä saamaan.

Säe runosta Ruohujuurte juures -kokoelmasta:

on käyty kaukana
nähty paljon
onneksi on paikka, johon palata

Suomennos Anniina Ljokkoi

Runokirjat:
2010 "Rohujuurte juures" (Värske Raamat)
2013 "Läved ja tüved" (Eesti Keele Sihtasutus)
2015 "Saamises" (Verb)


Teksti Seppo Parviainen

Kuvat Janne Järvinen