Siirry sisältöön

Tältä näyttää suomalainen köyhyys aikuissosiaalityön näkökulmasta

Julkaistu 12.6.2019 15.04
Tampereen köyhyysohjelmassa kerrotaan, että pitkittyneesti pienituloisten osuus on lähes kaksinkertaistunut Tampereella 2000-luvun alkuun verrattuna. Vuoden 2017 tietojen mukaan useampi kuin joka viides tamperelainen oli joutunut viimeisen vuoden aikana rahattomuuden vuoksi tinkimään ruoasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä.
Voikukka jonka siemenet ovat jo kypsyneet.
 

Useampi kuin joka kymmenes oli pelännyt ruoan loppuvan ennen seuraavan palkan tai etuuden maksupäivää. Sekä pienituloisten että pitkittyneesti pienituloisten osuudet tamperelaisista ovat koko maan keskiarvoa korkeammat.

Aikuissosiaalityön 30 - 65 -vuotiaiden palvelun ammattilaiset kohtaavat asiakastyössä köyhyyttä päivittäin. Asiakkaat kertovat, että esimerkiksi hammaslääkäriin ei aina uskalleta varata aikaa liian suurien laskujen pelossa tai kun ei tiedetä, miten hakea apua laskujen maksuun. Hampaat voivat olla hoitamatta kymmenien vuosien ajan. Vaatteet kuluvat ja uusia on vaikea hankkia, koska perusteeksi ei vuodesta toiseen riitä talven tuleminen. Harrastuksiin ei ole rahaa ja niihin on vaikea lähteä, jos ei ole rahaa tai rohkeutta bussimatkoihin. Jopa postimaksun maksamisesta etuushakemuksen saamiseksi perille voi tulla ongelma, kun kaupan kassalla myydäänkin postimerkkejä enää vain kymmenen kappaleen arkeissa.

Köyhyydestä voi syntyä kierre

Tampereella köyhyys näkyy esimerkiksi turvattomuutena, kun ei pääse muuttamaan, vaikka nykyisessä asunnossa tai asuinympäristössä pelottaisi. Jos vuokra-asunto on kohtuuhintainen, ei ole helppoa perustella uuden asunnon tarvetta tai ainakaan saada Kelasta toimeentulotukea vuokravakuuteen tai muuttokuluihin. Eikä köyhänä ole mistä säästää vuokravakuutta tai muuttokuluja itse. Turvattomuutta voivat aiheuttaa asuinympäristö, häiriköivät tai muuten pelottavat naapurit, asunnon huono kunto, vanhuksen kohdalla läheisten asuminen kaukana tai se, että ei itse voi tarjota apuaan aikuiselle lapselleen ja hänen perheelleen, koska asuu niin kaukana.

Koettu köyhyys ilmenee näköalattomuutena, ahdistuksena, masentuneisuutena ja viime kädessä myös sairastumisena. Köyhyys näyttäytyy keinottomuutena huolehtia itsestään. Pitkään jatkuneesta taloudellisesta ahdingosta ja toimeentulotuen varassa elämisestä seuraa monia ja moniulotteisia käytännön ongelmia. Syntyy kierre, jonka myötä köyhyys alkaa näkyä omanarvontunteen menettämisenä, häpeänä, muiden parista pois jäämisenä ja syrjäytymisenä. Valinnanvapaus omaa elämää koskevissa asioissa vähenee ja lopulta katoaa.

Yleensä köyhyyden taustalla on pitkään jatkuneita vaikeuksia etuuksien hakemisessa ja saamisessa tai elämäntilanteessa. Taustalla voi olla oma tai läheisen sairastuminen, avioero, velkaantuminen tai esimerkiksi pitkittynyt työttömyys. Usein köyhyyteen tuo helpotusta vasta eläke - joko sairauden tai iän perusteella. Eläke tasapainottaa jollain tavalla arkea niin, että joka kuukausi voi luottaa ainakin tämän etuuden tulevan maksuun ja turvaavan asumisen ja peruselämän. Toki eläke ei lainkaan välttämättä ratkaise köyhyyttä kokonaisuudessaan, ja esimerkiksi velkaantuminen voi edelleen vaikeuttaa arjenhallintaa.

Avun hakemista hankaloittaa palvelujen pirstaleisuus

Palvelujärjestelmän pirstaleisuus vaikeuttaa avun hakemista. Eri palveluita haetaan eri toimijoilta ja usein ihmisen pitäisi osata pitää huolta siitä, että omaa tilannetta koskeva tieto liikkuu eri toimijoiden, kuten terveys- työllisyys- ja sosiaalipalvelujen, välillä. Tämän toteuttaminen vaatii hyvää toimintakykyä - jota ihmisellä ei välttämättä ole. Palveluiden alueellinen keskittyminen edellyttää oman asian hoitamista puhelimitse, kulkemalla pitkiäkin matkoja tai lähettämällä postia. Kaikki nämä asiat voivat olla ylivoimaisia ja aiheuttaa tilanteen huononemista tai köyhyyden syvenemistä entisestään.

Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvityksessä tuodaan esiin, että nykyinen perusturvan taso ei riitä kattamaan kohtuullista minimikulutusta ja tämä jo sinänsä kaventaa perusturvasta riippuvaisten ihmisten ihmisoikeuksia. Etuuksien alhainen taso puolestaan johtaa tilanteeseen, jossa yhä useampi joutuu jatkuvasti hakemaan epävarmaa ja harkinnanvaraista toimeentulotukea. Selvityksessä todetaan, että toimeentulotuki pelkästään ei autakaan nostamaan ihmisiä taloudellisesta ahdingosta. Lisäksi tarvitaan mm. aikuissosiaalityössä toteutettavaa käyttäjä- ja elämäntilannelähtöistä arviointia, minkä avulla perehdytään köyhyyteen sekä yksilön todellisuutena että yhteiskunnallisena ilmiönä. Tavoitteena on näin etsiä köyhyyden juurisyitä sekä löytää yhdessä asiakkaan kanssa keinoja asiakkaan arjen helpottamiseksi, osallisuuden vahvistamiseksi ja elämän näköalojen avartamiseksi.

Tekstin on kirjoittanut 30 vuotta täyttäneiden palvelun johtava sosiaalityöntekijä:
Johtava sosiaalityöntekijä
Mari Selin-Kivenvuori
sähköposti [email protected]

Kirjoittaja Aikuisten oikeesti -blogin kirjoittajat