Kielelliset erityisvaikeudet

Kielenkehityksen erityisvaikeus ("dysfasia") on puheen- ja kielenkehityshäiriö, joka tulee esiin puheen ja kielen tuottamisessa ja/tai ymmärtämisessä. Kielenkehityksen erityisvaikeuden tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta tiedetään, että sen synnyssä perinnöllisyydellä on merkittävä osuus. Näin ollen lapsen tai nuoren perheenjäsenistä ja lähisukulaisista voi löytyä henkilöitä, joilla on tai on ollut vastaavia vaikeuksia puheen- ja kielenkehityksessä.

Poiketen autismikirjon häiriöistä kielenkehityksen erityisvaikeuteen kuuluu normaalitasoinen pyrkimys sosiaaliseen vuorovaikutukseen, jossa lapsi tai nuori pyrkii korvaamaan vaikeutta viestiä puheen välityksellä usein muilla tavoin (ilmeet, eleet, ääntely). On kuitenkin huomattava, että kielenkehityksen erityisvaikeudessakin sosiaalinen kehitys voi häiriintyä, mikäli ongelmaa ei havaita ajoissa ja mikäli lapsi ei saa siihen riittävää hoitoa ja tukea.

Puheen tuottamisen viivästyminen voi näkyä varhaislapsuudessa esimerkiksi puutteellisuutena sanojen oppimisessa tai sanojen lauseiksi yhdistämisessä. Puheen kehitys voi myös pysähtyä ensimmäisten sanojen oppimisen jälkeen tai taantua, jolloin jo opitut taidot jäävät pois käytöstä. Myöhemmällä iällä puheen tuottamisen vaikeus voi näkyä esimerkiksi suppeana sanavarastona, vaikeutena löytää sanoja, poikkeavina lauserakenteina, kielioppivirheinä, epäselvänä puheena tai täydellisenä puhumattomuutena. Lapsen voi olla lisäksi vaikea tuottaa kertomusta, joka olisi ymmärrettävä, johdonmukainen ja riittävän pitkä.

Viive puheen ymmärtämisessä voi tulla esiin jo varhain. Lapsi voi olla reagoimatta tuttuihin nimiin eikä osaa yhdistää esineitä niiden nimeämisen perusteella. Myös yksinkertaisten sanallisten ohjeiden noudattaminen voi olla vaikeaa. Myöhemmällä iällä lapsella voi olla vaikeutta mm. tunnistaa äänensävyjen merkitystä puheessa ja ymmärtää esim. vastakohtia. Puheen ymmärtämisen vaikeuteen liittyy hyvin usein myös puheen tuottamisen vaikeus.

Kielenkehityksen erityisvaikeuden vaikeusaste voi vaihdella suuresti, minkä vuoksi myös sen havaitsemisajankohta vaihtelee suuresti. Lievemmät muodot havaitaan joskus vasta kouluiässä, vakavammat muodot jo varhaislapsuudessa. Kielenkehityksen erityisvaikeus on tärkeää havaita ajoissa, koska kielenkehitys on yhteydessä mm. sosiaaliseen kehitykseen ja tiedollisten taitojen hankkimiseen. Kielenkehityksen erityisvaikeuteen voikin liittyä varsinkin kouluiässä mm. tunne-elämän häiriöitä, käytöshäiriöitä, keskittymis- ja oppimisvaikeuksia, puutteellisia sosiaalisia taitoja ja vaikeuksia kaverisuhteissa. Todennäköisyys muille häiriöille ja vaikeuksille kasvaa, mikäli kielenkehityksen erityisvaikeuden toteaminen viivästyy, eikä lapsi saa tarvitsemaansa hoitoa ja kuntoutusta.