Siirry sisältöön Siirry suoraan hakuun

Viikinsaari

Viikinsaaren luonnonsuojelualue perustettiin 9.12.1994. Saari on Pyhäjärvessä noin 3,5 kilometrin päässa Tampereen keskustasta. Luonnonsuojelualueen pinta-ala on 10,53 ha, ja se sijaitsee saaren länsiosassa.

Luonnonsuojelualueen kasvillisuus on enimmäkseen lehtokasvillisuutta, ja alue kuuluukin Etelä-Hämeen lehtokeskukseen. Putkilokasvilajisto on runsas. Kaiken kaikkiaan saarelta on löydetty 253 lajia, joista 150 on alkuperäisiä. Vaateliaimpia lajeja edustavat alueella mm. lehto-orvokki, lehtoimikkä, keltavuokko, soikkokaksikko, lehtopähkämö ja mustakonnanmarja. Kotkansiipivaltainen lehto kuuluu saaren erikoisuuksiin. Alueella kasvaa myös Länsi-Suomessa harvinaista nurmikaunokkia. Eri saniaislajeja alueella on peräti yhdeksän: isoalvejuuri, kivikkoalvejuuri, hiirenporras, metsäalvejuuri, kallioimarre, kotkansiipi, korpi-imarre, metsäimarre ja sananjalka.

Sienilajistossa on muutamia harvinaisia lajeja kuten savukärpässieni ja kirjomaltoseitikki. Lisäksi saarelta on löydetty myös yksi Suomelle uusi laji, saravinokas.

Viikinsaaren linnusto on monipuolinen, ja linnuston tiheys on korkea. Saarella pesii 30 lajia. Pikkusieppo, mustapääkerttu, lehtopöllö ja nuolihaukka ovat näistä lajeista harvinaisimpia.

Viikinsaari on hyvä retkeily- ja opetuskohde. Luonnonsuojelualueella on merkitty luontopolku. Suojelualueen sisäosassa ei ole luontopolkua ja kävelytietä lukuun ottamatta muita yleisölle tarkoitettuja reittejä. Alueen itäpää rajoittuu jalkapallokenttään ja niittyyn.

Kotkansiipi-saniaisia Viikinsaaressa
Kotkansiipi-saniaisia Viikinsaaressa

Kulkuyhteydet ja palvelut

Viikinsaari sijaitsee Pyhäjärvessä 20 minuutin laivamatkan päässä Laukontorin rannasta.

Tietoa Viikinsaaren kulkuyhteyksistä ja palveluista saa Hopealinja Oy:n ylläpitämiltä Viikinsaari-sivuilta. Sivuilla kerrotaan myös Viikinsaaren kesätapahtumista: jumpista, kesäteatterista, ravintolapalveluista, lasten päivistä, saunavuoroista ym.

Luontopolku

Viikinsaarella on 13-rastinen luontopolku, jonka pituus on 2,5 kilometriä. Luontopolku myötäilee hiekoitettua kävelytietä poiketen välillä saaren rehevään sisäosaan ja välillä rannan tuntumaan. Luontopolku ja kävelytie kiertävät lähes saaren ympäri ja sen varrella voi tutustua saaren erilaisiin luontotyyppeihin, kasvillisuuteen ja linnustoon. Luontopolkukirjasia saa ostaa kahden euron hintaan Palvelupiste Frenckellistä, Frenckellinaukio 2 B.

Luontopolkuoppaat löytyvät myös sivulta:

Tietoa alueesta

Viikinsaaren luonnonsuojelualue sijaitsee Pyhäjärven Viikinsaaressa, noin 3,5 km päässä Tampereen keskusta-alueelta. Saaren eteläpuolella, 200-400 metrin etäisyydellä sijaitsevat Pirkkalaan kuuluvat Nikkilänniemi ja Pereensaari. Viikinsaaren kokonaispinta-ala on 14,9 hehtaaria, josta luonnonsuojelualueen osa on 10,53 hehtaaria.

Luonnonsuojelulain mukaisen rauhoituksen tarkoitus on taata Viikinsaaren luonnonsuojelualueen monipuolisen lehtoluonnon säilyttäminen ja alueen ohjattu käyttö kaupunkilaisten virkistys- ja ulkoilualueena.

Historia

Viikinsaaren historia alkaa seitsemänneltä vuosituhannelta ennen ajanlaskumme alkua, jolloin saari syntyi maan kohoamisen seurauksena. Kivikauden asutuksen jäljiltä on tehty hajalöytöjä, joiden joukossa mm. Viikinsaaren kaksoiskirves ja kaksoistaltta. Varhaisin kirjallinen maininta löytyy Pirkkalan syyskäräjien pöytäkirjoista vuodelta 1596. Tuolloin käräjöitiin heinän varastamisesta.

Saaren vanha nimi on ollut Kaidesaari tai Iso Kaidesaari, koska länsipuolella sijaitsevaa Lehtisaartakin on kutsuttu Kaidesaareksi. Viikinsaari on jo kauan ollut tunnettu kesävirkistyspaikkana, sillä sen luonnon vehmautta ja kauneutta on aina kiitetty. Viikinsaari kuului aikoinaan Pirkkalan Nikkilän talon maihin, mutta myytiin kuulemma viinakannun hinnalla Viikin kartanolle. Saarta alettiin kutsua nykyisellä nimellään. Viikinsaari on toiminut virkistysalueena jo viime 1800-luvun puolivälistä lähtien. 1866 Carl Gustaf Tallqvist perusti sinne ensimmäisen ulkoilmaravintolan. 1870- ja 1880-luvuilla vietettiin saarella 'iloista elämää', kun siitä aluksi tuli herrasväen huvittelupaikka. Tallqvist osti saaren omakseen vuonna 1881. Tällöin maanmittaustoimituksessa mainitaan ison osan saaresta olleen hoidettua puistoa.

Kaupunki osti saaren vuonna 1893

Tallqvistin kuoltua Viikinsaari oli jonkin aikaa oman onnensa nojassa. Pässien ja pirkkalalaisten talojen varsojen lisäksi saarella kävi paljon joutoväkeä, jotka harrastivat mm. viinanjuontia ja tappeluita. Jossain määrin saaresta korjattiin myös heinää. Vuonna1893 Tampereen kaupunki osti Viikinsaaren Tallqvistin perikunnalta ja rakensi sinne uuden ravintolan vuonna 1895. Myöhemmin saari oli etupäässä työväenyhdistyksen käytössä. Sittemmin kaupunki on rakentanut ravintolan lisäksi saareen uusia kohteita mm. ulkoilmanäyttämön, tanssilavan, keilaradan ja saunan. Rakentaminen ja virkistystoiminta on keskittynyt saaren itäosaan. Viime sotien jälkeen Viikinsaaren virkistyskäytössä oli jälleen pieni tauko, mutta nykyään sen käyttö on jälleen lisääntynyt säännöllisen laivaliikenteen myötä.


Viikinsaaren rantaa

Kasvillisuus

Viikinsaaren luonnonsuojelualueella on pääasiassa rehevää ja monipuolista lehtokasvillisuutta. Alue on jaettu kuuteen kasvillisuusvyöhykkeeseen, jotka muuttuvat sisäosien tuoreista lehtoimikkä-lehto-orvokkityyppisistä ja käenkaali-oravanmarjatyyppisistä lehdoista rantaviivan tuoreeseen mustikkatyyppin ja lehtomaiseen käenkaali-mustikkatyypin kankaaseen. Pinta-alaltaan suurin kasvillisuusvyöhyke on käenkaali-oravanmarjatyypin tuore lehto.

Koko Viikinsaaresta on kaikkiaan löytynyt 253 putkilokasvilajia. Näistä arviolta 150 on saattanut olla saaressa alkuperäisiä. Loput sata lajia ovat kulkeutuneet saareen ihmisen toimesta. Osa saaren alkuperäislajeista on saanut saaren käytön kasvaessa lisää kasvupaikkoja, osa lajeista on vähentynyt. Vain yhden alkuperäiskasvin tunnetaan varmuudella hävinneen; kaiheorvokin.

Puu- ja pensaskerros

Luonnonsuojelualueen valtapuustoa ovat kuusi ja koivut. Mäntyä kasvaa eniten lounaisrannan tuoreella kankaalla.

Alueella esiintyvä kataja on paikoitellen kärsinyt varjostuksesta. Visakoivua esiintyy myös kookkaina yksilöinä. Tasaisesti koko alueella kasvavat pihlaja ja haapa, joka muodostaa yhtenäisiä haavikoita vanhoilla niittyalueilla.

Pääasiassa rantojen tuntumassa esiintyy harmaa- ja tervaleppää sekä tuomea, joka kasvaa myös saaren sisäosissa. Kosteilla kasvupaikoilla viihtyvät lukuisat pajujen sukuun kuuluvat lajit: halava, raita, kiiltopaju, tuhkapaju ja mustuvapaju. Sisäosien rehevissä lehdoissa kasvaa myös muutamia metsälehmuksia. Laivarannassa on komea luonnonmuistomerkiksi rauhoitettu metsälehmus. Yksi kynäjalavan taimi havaittiin vuonna 1989. Kynäjalavan taimia havaittiin myös kesällä 2013. Taimet olivat vesoneet kaadetusta emäpuusta. Kymmenestä taimesta suurin oli halkaisijaltaan 3 cm.

Pensaskerroksen muodostavat paatsama, terttuselja ja koiranheisi, jotka kasvavat tasaisesti alueen lehto-osissa. Myös lehtokuusamaa esiintyy, mutta niukemmin kuin muita pensaskerroksen kasveja.

Kokonaisuutena Viikinsaaren luonnonsuojelualueen puusto, varsinkin lehdoissa, on selvästi kaksijaksoinen. Ylimmässä latvuskerroksessa kasvaa yli 100-vuotiaita, 20-24 metriä korkeita, kuusia ja koivuja. Kerros on melko tasaikäinen ja selvästi erottuva. Tämän kerroksen alla kasvaa nuorempi kuusivaltainen kerros. Lahopuuta alueella on niukasti. Tämä johtunee siitä, että tuulenkaatoja ja lahoavia puita on korjattu aikoinaan polttopuuksi.

Kenttäkerros

Viikinsaaren suojelualueen lajirunsainta aluetta ovat sisäosan lehdot.
Vaateliaimmista lehtokasveista esiintyvät mm. lehto-orvokki, lehtoimikkä, keltavuokko, lehtopähkämö, soikkokaksikko sekä mustakonnanmarja.

Rehevimmän lehtoalueen kosteista ja varjoisista kasvupaikoista löytyy velholehteä ja nokkosta. Saniaislehtoa hallitsee laaja kotkansiipikasvusto, jonka joukossa kasvaa kevätlinnunsilmää ja mesiangervoa. Paikoitellen tiheiköt muuttavat kasvillisuuskuvaa, jolloin varsinkin käenkaalin osuus lisääntyy.

Rehevää sisäosaa reunustaa viljely- ja laidunkäytössä ollut alue, jossa kasvaa sekaisin lehto-, kangas- ja kulttuurikasveja. Vuohenputki esiintyy yhtenäisinä aloina. Paikan rehevyydestä ja kosteudesta kielivät mm. hiirenporras sekä kevätlehtoleinikki.

Lehtoaluetta kiertää yhtenäinen tuore ja lehtomainen rantavyöhyke, jossa esiintyy tyypillisiä kangasmaiden kasveja. Alueella on aikoinaan raivattu aluskasvillisuutta ja samalla hävitetty lehtopensaita. Vaateliaita lehtokasveja ei kangasmaalla kasva.

Kivikkoisilla rannoilla kasvaa 28 eri kasvilajia - yleisimpinä rantakukka, myrkkykeiso, ruokohelpi, luhtavuohennokka, viiltosara ja terttualpi.

Eläimet

Viikinsaaren suojelualueen eläimistöstä on tutkittu vain linnustoa. Muu eläimistö lienee tyypillistä piensaarieläimistöä, eikä harvinaisemmista lajeista ole ainakaan havaintoja.

Saaren pesimälinnusto koostuu pirkanmaalaisesta peruslajistosta. Harvinaisuuksia edustaa pikkusieppo , joka lienee saarella myös pesinyt, vaikka varmaa havaintoa ei olekaan. Linnustolaskentoja on tehty saarella kaksi, vuosina 1991 ja 1996. Alueen linnusto koostuu lehtomaisen ympäristön peruslajistosta, jossa vaateliata lajeja edustavat mustapääkerttu ja sirittäjä.

Kolopesijöitä saarella on vähän. Suojelualueella ei ole linnunpönttöjä, joten kolopesijät keskittyvät saaren itäpäässä sijaitseviin pönttöihin. Vähälukuisista lajeista ovat saarella pesineet lehtopöllö ja nuolihaukka.

Nykyinen tila ja käyttö

Viikinsaari on Tampereen kaupungin omistuksessa. Saaren itäosaan on keskitetty laivamatkailu-, ravintola- sekä harrastustoimintaa. Saaren länsiosa on säilynyt rakentamattomana ja sisäosaltaan luonnontilaisena.

Alue on luonteeltaan puolikulttuurilehtoa, jota ihminen on muuttanut vuosisatojen ajan karjan laiduntamisella, heinän korjuulla ja hakkuilla. Vaikka kulttuurin vaikutus on jättänyt jälkensä, se ei kuitenkaan ole hävittänyt saaren lehtoluontoa.

Viikinsaaren ravintolarakennus
Viikinsaaren ravintolarakennus