Siirry sisältöön

Puheenvuorot

Kaupin metsään vai sittenkin golfkentälle?

Leena-Kaisa Nikkarinen 11.9.2018

Puhun 30 vuotta sitten Tampereelle muuttaneena, jonka ensi kosketus Tampereen metsiin tapahtui juuri Niihaman seudulla. Siellä harrastin hiihtoa ja myös polkujuoksua jo kauan ennen kuin koko termiä oli keksitty. Tampereella on ollut helppo päästä metsään lähes missä päin kaupunkia tahansa. Silti lähden edelleen mielelläni Kauppiin, josta pääsee metsäpolkuja, rantoja tai valaistuja reittejä pitkin tekemään vaikka kuinka pitkän ja monipuolisen lenkin. Luonnonpolut ovat siellä kohtuullisen hyvin merkittyjä, niin että eksymisen vaaraa ei juuri ole.

Uskallan arvella, että metsä edistää tuhansien kaupunkilaisten ja eläinten hyvinvointia. Moni hakeutuu luontoon olemaan omien ajatustensa kanssa. Metsässä kulkiessa siellä ei välttämättä tapaa muita ihmisiä, mutta siellä näkee monia merkkejä siitä, että metsä on ihmisille ja eläimille tärkeä ja siellä harrastetaan monenlaisia asioita. On suunnistusrasteja, linnunpönttöjä, nuotiopaikkoja, sieniä ja marjoja, ja luonnonpolkuja, joille pääsee talvellakin kävelemään, kun ulkoilutiet muuttuvat laduiksi.

Metsän vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin on paljon tutkimustietoa. Metsäpoluilla liikkuminen vaikuttaa positiivisesti sekä fyysiseen että mielen terveyteen. Silti alkaa näyttää siltä, että ihmisten odotetaan hakeutuvan metsään yhä kauemmas kaupungista, usein hankalien kulkuyhteyksien päähän. Esim. Kauppi on helposti saavutettavissa myös bussilla ja kohta ratikallakin.

Metsän vaikutusta hyvinvointiin on vaikea mitata. Metsässä kävijöistä ei lasketa käyntimääriä. He eivät maksa harrastuksestaan pääsymaksua, jäsenmaksuja tai kertamaksuja. He eivät hae avustuksia voidakseen toimia. Metsässä kuljeksimista ei aina edes taideta pitää harrastuksena. Itse käyn joka päivä metsässä.

Metsiä ei tarvitse rakentaa eikä huoltaa joka viikko, jotta ulkoilijat viihtyisivät. Silti metsät ovat ulkoilijoiden käytössä ympäri vuoden. No, ladut täytyy hoitaa ja valot huoltaa, mutta polut hoituvat liikkujien omin jaloin ja valaistus otsavaloin.

Uuden asuinalueen rakentaminen lähelle metsää aiheuttaa nopeasti uusien polkujen syntymistä ja maaston kulumista. Sekin kertoo metsän tärkeydestä asukkaille. Pieni metsä kuluu nopeammin kuin iso, sillä mitä enemmän asukkaita metsän lähellä asuu, sitä pienemmäksi käy se metsä ja sinne tulee uusia ulkoilijoita. Tämän voi helposti havaita esim. Haukiluoman, Tesoman ja Ikurin hienoissa lähimetsissä, joiden polut ovat leventyneet ja ikävä kyllä myös alkaneet roskaantua.

Ihmettelen, jos Kaupin-Niihaman metsässä ympäri vuoden liikkuvilta heikennetään maksuttomia harrastusmahdollisuuksia, jotta suhteellisen pieni joukko pääsee kesäkaudella harrastamaan golfia. Toisaalta avaruuttakin ja golfia tarvitaan, siis mieluummin golfkenttä nykyisellä paikallaan kuin taloja.

Kauppi-Niihaman kehittäminen mahdollisimman luonnollisena ja laajana takaa jo nyt kaikille kaupunkilaisille helposti saavutettavan, maksuttoman mahdollisuuden monipuoliseen liikuntaan, urheiluun, virkistymiseen, ja oman terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen metsää liikaa kuormittamatta.

Meidän metsäämme tulee suojella. Jos sitä halutaan kehittää, sinne voisi harkiten rakentaa laavuja ja nuotiopaikkoja. Nyt niitä tehdään sinne omatoimisesti.




Petri Keto-Tokoi,
metsäekologian lehtori laittaisi rajat alueen pilkkomiselle.

"Kauppi-Niihamaan lisää retkeilyä ja luonnonsuojelua"

Petri Keto-Tokoi pohtii, miten Kauppia ja Niihamaa mahdetaan käyttää nykyään. Hänen mukaansa ei ole yleisesti tiedossa, mitä kaupunkilaiset tekevät alueella, ja siitä tarvittaisiin lisää tietoa alueen kehittämiseksi. Keto-Tokoin oma Kauppi-Niihaman alueen käyttö on kolmenlaista. Ensinnäkin hän käyttää aluetta metsäalan opetuksessa Tampereen ammattikorkeakoulussa, jossa hän työskentelee metsäekologian lehtorina. Hän pitää alueen opetuskäyttöä esimerkkinä alueen hiljaisesta toiminnasta, josta ei välttämättä tiedetä yleisesti.
Sen lisäksi hän liikkuu alueella luontoharrastajana. "Luonto on tavattoman kiinnostavaa, kun siihen perehtyy". Hän myös lenkkeilee, sienestää, meloo ja hiihtelee alueella. Vapaa-ajalla alueella liikkuessaan hän suosii pääosin pieniä polkuja. "Isot reitit eivät ole elämyksellisiä verrattuna pieniin polkuihin".

Rakentaminen nakertaa Kauppi-Niihamaa

Petri Keto-Tokoin mukaan Kauppi-Niihama on ällistyttävän laaja ja rauhallinen alue ollakseen niin lähellä kaupunkia. "Siksi alue on arvokas itsessään, aikamoinen jalokivi. Ongelma kuitenkin on, että Kauppi-Niihamaa on nakerrettu pitkän aikaa sen laidoilta. Rupeaa metsän tuntu vähenemään, kun parkkipaikatkin tulevat kiinni reitteihin".
Keto-Tokoin mielestä alueelle pitäisi ryhtyä suunnittelemaan jotain muuta kuin rakentamista. Tällä hetkellä Kauppi-Niihama on hänen mukaansa ikään kuin rakentamisen reservialuetta. Se taas haittaa alueen muuta kehittämistä. "Pitäisi päästä sopuun rakentamisen rajoista, jotta voitaisiin Kaupin ja Niihaman näkökulmasta miettiä kehittämistä. Kun olisi yhteinen hyväksyntä alueesta, niin voitaisiin kehittää sitä rauhassa, eikä tarvitsisi taistella pinta-alan säilyttämisestä".
Keto-Tokoin mukaan Kauppi-Niihaman toinen ongelma on, että siellä ei ole selvää keskuspistettä, kuten esimerkiksi Pyynikillä näkötorni. Kauppi-Niihamaan tarvittaisiin jonkinlainen symbolinen keskusta tai kiintopiste, joka kokoaisi alueen merkityksiä. Nykyisellään alueet hajaantuvat toimintojen mukaan. Keto-Tokoin mukaan alueella urheilu dominoi niin paljon, että laajempi kokonaisuus jää katveeseen.

Luonnonsuojelualueita ja nuotiopaikkoja retkeilijöille
Keto-Tokoin mukaan laajalle Kauppi-Niihaman alueelle mahtuu hyvin monenlaisia toimintoja. Urheilutoimintojen rinnalla voisi hänen mukaansa olla enemmän luonnonsuojelualueita kuin nyt. Kaikkia alueen arvokkaita luontokohteita ole vielä suojeltu. "Esimerkiksi Soukonvuoren eteläpuolella golf-kentän puolella on korpia ja kosteikkoja, ja pohjoisessa rannan suunnassa lehtolaikkuja, upea haavikko ja kauniita rantakallioita. Soukonvuoren luonnonsuojelualuetta voisi laajentaa niille".
Keto-Tokoi kehittäisi alueella myös retkeilyä. Esimerkiksi Näsijärven rannalla voisi olla nuotio-paikkoja, jotta niitä ei tarvitsisi perustaa luvattomasti. Alueella voisi olla myös leiriytymispaikka teltoille. Sinne ei saisi rauhallisuuden takia päästä autoilla, samaan tapaan kuin kansallispuistoissa leiriytyminen usein järjestetään. Keto-Tokoin mukaan Tapatoranlahden niemi olisi paras paikka uudelle leiriytymispaikalle. Nuotiopaikkoja sopisi Kaupin puolella esimerkiksi luonnonkauniille kallioille, jotka ovat vesitornin läheisyydessä.

Lahopuu ei ole uhka
Keto-Tokoin mielestä Kauppi-Niihamassa on metsiä, joiden olisi paras antaa olla eikä käsitellä ollenkaan. Hänen mukaan hyvä keino hahmottaa alueiden käyttöä voisi olla alueen jakaminen vyöhykkeisiin. "Virkistyskäytön takia joitain alueita voisi parantaa metsänhoidollisesti, joidenkin vyöhykkeiden metsiä ei käsiteltäisi ollenkaan".
Lehtorin mukaan esimerkiksi Tapatoranlahti ja –saari ovat luonnonrauhallisia ja kauniita paikkoja, jotka pitäisi jättää silleen. Luonnon monimuotoisuuden kannalta metsien kehittymistä voisi ohjata suotuisampaan suuntaan. "Olisi hyvä miettiä, miten esimerkiksi lahopuuta voitaisiin jättää eri vyöhykkeille".
Keto-Tokoin mukaan esimerkiksi lahopuun määrän voi antaa lisääntyä monipuolisesti Kauppi-Niihamassa. Osa alueen metsistä on suhteellisen vanhoja. Niihin lahopuuta muodostuu ajan myötä, jos sitä ei estetä esimerkiksi siirtämällä kuolleita puita pois. "Negatiivista suhtautumista kuolleisiin puihin pitäisi muuttaa. Kuollut puu ei ole ongelma tai uhka vaan todella kaunista ja lajistoltaan rikasta. Lahopuun näkemisen tapaa pitäisi muuttaa".
Reittien varret ovat luonnonsuojelun kannalta hankalimpia. Vaaralliset puut täytyy toki kaataa maahan. "Nostetaanko puut reitin varteen lahoamaan vai tehdäänkö lahopuupölkyistä vaikka aitaa", hän pohtii.
Kauppi-Niihamassa voisi vaalia lahopuuta esimerkiksi perustamalla sinne lahopuutarhan.
Keto-Tokoi on viehättynyt lahopuutarhoista, jotka ovat hänestä elämyksellisesti ja luontokasvatuksen kannalta kiinnostavia. Myös metsäpuutarha voisi hänen mielestään sopia alueelle jollekin kulmalle, esteettiseksi ja ajatuksia herättäväksi luonnon rikastamisen paikaksi, vaikka Kauppi-Niihaman luonnon voisi muutoin jättää pääosin silleen.

Teksti ja kuva: Jere Nieminen