Siirry sisältöön Siirry suoraan hakuun

Myllypuro

Myllypuron luonnonsuojelualue on perustettu 14.10. 1999, ja se sijaitsee Ikurin ja Kalkun kaupunginosissa Tampereen länsipuolella. Suojelualueen pinta-ala on 35.3 hehtaaria.

Myllypuron alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja myös Natura-ohjelmaan. Sen puronvarsilehdot, rinteet ja putoukset ovat kauneusarvoltaan ja kasvistollisesti Tampereen kantakaupungin arvokkaimpia alueita.

Puronvarsilehdoilla on pituutta kolme kilometriä, ja niiden tyypillisiä lajeja ovat kotkansiipi, hiirenporras, mesiangervo, käenkaali, lehtovirmajuuri, lehtotähtimö, linnunsilmä ja lehtopalsami.

Merkittävin ja huomiotaherättävin putkilokasvilaji on kuitenkin runsaana kasvava lehtoleinikki. Myllypuron kasvustot ovat runsaimmat Pirkanmaalla.

Alueella tavataan myös niukasti harvinaisehkoa lehtopähkämöä.

Vaikka Myllypuron pesimälinnustossa ei olekaan harvinaisuuksia, on alueen linnusto kuitenkin merkittävä jo pelkästään suuren lajimäärän ja lajitiheytensä vuoksi.

Kulkuyhteydet

Myllypuroon pääsee linja-autolla. Voit tarkistaa bussireitit ja aikataulut Tampereen joukkoliikenteen verkkosivuilta http://joukkoliikenne.tampere.fi.

Tietoa alueesta

Lehdot ovat suomalaisen luonnon rehevimpiä ja runsaslajisimpia metsiä. Suojelun tärkeyttä lisää se, että suurin osa parhaista lehdoista on raivattu pelloiksi, ja jäljellä olevia uhkaavat rakentaminen, metsänhoidolliset toimet ja kuusettuminen. Lehtojen eliöstöstä monet ovat elinympäristönsä suhteen vaateliaita ja siksi harvinaisia; monet itiökasvit, sienet ja selkärangattomat suosivat nimenomaan lehtoja.

Tampereen seudun lehdot kuuluvat eteläboreaaliseen lehtokasvillisuusvyöhykkeeseen ja Etelä-Hämeen lehtokeskukseen; monien eteläisten lehtokasvien pohjoisraja onkin linjalla Orivesi-Tampere-Ylöjärvi. Myllypuro täyttää valtakunnallisestikin arvokkaan lehdon tunnusmerkit, ja se on yksi harvoista Natura 2000-suojelualueverkoston kohteista Tampereella. Myllypuro on pisin yhtenäinen purouoma ja puronvarsilehto Tampereen kantakaupungin alueella. Se toimii myös ekologisena käytävänä, joka parantaa erillisten viheralueiden eliöyhteisöjen kestävyyttä ulkoisia häiriöitä vastaan. Ekokäytävät toimivat myös ihmisten virkistysreitteinä.

Valuma-alue

Myllypuron valuma-alue on 24 km2:n laajuinen. Laakson pituus Ylöjärven harjulta Vihnusjärvelle on noin 7 km ja leveys 3 km. Myllypuron vesistön pituudeksi tulee näin pisintä haaraa pitkin mitattuna noin 7 km.

Purossa on useita eri puolilta laaksoa laskevia päähaaroja, ja sen lähtöalueita ovat myötäpäivään lännestä alkaen: nykyään ojitettu ja ampumaratakäytössä oleva Juhansuo, Haukijärvi, ojitettu Forsmestarinsuo, jonka jatkona on luonnoltaan arvokas Pohjajärvi soineen, Tesomajärvi ja Mustalammi. Haukijärven luoteispuolella on lisäksi suoalue, joka vaikuttaa Myllypuron vesistöön. Puroon liittyy myös muutamia lyhyitä sivuhaaroja sekä kaksi lähdettä Tesomankadun ja Porin radan välisellä alueella. Koko vesistön matkalla korkeuseroa on lähes 80 m. Komein putous on Kalkussa, jossa korkeuseroa on 300 metrin matkalla noin 25 metriä.

Myllypuron vesi on puron latvaosien soiden ansiosta humuspitoista ja ruskeaa. Latvaosien vesi voidaan luokitella laadultaan hyväksi tai tyydyttäväksi. Veden sisältämän fosforin perusteella vesi voidaan luokitella reheväksi, mutta virtaavassa vedessä tämänsuuruinen rehevöityminen ei vielä ole haitallista.

Kasvillisuus

Tampereen lehdot kuuluvat ns. vuokkovyöhykkeeseen. Myllypuron kasvillisuus on erittäin rehevää ja monipuolista puronvarsilehtokasvillisuutta, jota ruokkii ravinnepitoinen hieta- ja hiesumaaperä. Toistaiseksi alueelta havaittujen kasvilajien joukossa ei ole yhtään uhanalaisuusluokkiin kuuluvaa, mutta alueella ei ole vielä tutkittu sieniä, jäkäliä ja sammalia.

Metsät

Myllypuron alue on pääosin lehtoa ja lehtomaista rehevää kosteaa metsää, jonka ilmettä rikastuttavat ja lajiston monipuolisuutta ruokkivat kaatuneet ja lahoavat puut. Kalkun Viertotien eteläpuolella kasvaa terva- ja harmaaleppien ohella tuomia, vaahteroita sekä vaateliaista pensaskerroksen lajeista terttuselja, koiranheisi ja lehtokuusama. Vaahtera on yksi keskeisimmistä lehdon puulajeista.

Tesomajärvestä tulevan puron yläpuolella kasvaa lehtokuusaman ja koiranheiden lisäksi pensaskerroksessa näsiää, taikinamarjaa , punaherukkaa ja mustaherukkaa. Yleisesti kasvavien leppien ohella esiintyy myös runsaasti kuusia ja jonkin verran hieskoivuja. Joillakin paikoilla kuusi on vallannut alaa niin, että se peittää alleen lehtipuuston.

Kenttäkasvillisuus

Myllypuron puronvarsilehto on kasvillisuudeltaan Tampereen kantakaupungin arvokkaimpia luonnonalueita ja valtakunnallisestikin arvokas lehtoalue. Etelästä pohjoiseen lähdettäessä tulee heti vastaan puronvarsilehdolle luonteenomaisia lajeja.

Kalkun Viertotien eteläpuolisella osuudella vuokkovyöhykkeen lehtojen vaateliaisiin putkilokasveihin kuuluvat vaahtera, lehtopalsami, lehtokuusama, kotkansiipi, lehtoleinikki, taikinamarja, lehtotähtimö ja kaiheorvokki. Saniaistyypin lehdon lisäksi, tuore kangasmetsä ja tuore lehto hallitsevat metsäosuudella. Puusto on osin vanhaa kuusta, joka on osittain lahoa. Vaateliaan lehtotähtimön runsaus on merkillepantavaa. Alueella huomionarvoisia kasvilajeja ovat lisäksi mustakonnanmarja, vuohenputki, valkovuokko, purolitukka, sormisara, käenkaali, huopaohdake, suokeltto, isoalvejuuri, koiranvehnä, lehtokorte, sinivuokko, tesma, tuomi, kevätlehtoleinikki, punaherukka, lähteikköpoimulehti sekä lehtovirmajuuri. Kaikki kasvit ovat todisteita alueen ravinteikkuudesta.

Myllypuron putouskohdassa puro haarautuu, ja tässä kohtaa ovat Myllypuron edustavimmat kotkansiipikasvustot. Putouskohdan yläpuolella purouoma kulkee jonkin matkaa kivettynä ja kasvistossa on mukana vanhoja kulttuuri- ja koristekasveja, kuten ruotsinraunioyrtti, kyläkellukka, maahumala sekä puna-ailakki.

Kalkun Viertotien ja Ristaniitynkadun välinen puro-osuus jatkuu erittäin rehevänä lehtovyöhykkeenä, jossa merkittävin kasvi on lehtoleinikki. Lehtoleinikin runsaus on suorastaan poikkeuksellista. Esiintymä kuuluu todennäköisesti Suomen suurimpiin, sillä se jatkuu vielä Ristaniitynkadun ja rautatienkin välillä. Myös lehtotähtimö on lähes valtalajina. Vuokkovyöhykkeen lehtojen vaateliaisiin putkilokasveihin kuuluvat lehtoleinikin lisäksi vaahtera, keltavuokko, näsiä, lehtopalsami, korpinurmikka, taikinamarja, lehtotähtimö sekä koiranheisi.

kuva: lehtotähtimö
Lehtotähtimö

Keltavuokkoa esiintyy vain yhdessä paikassa. Samoin näsiää esiintyy vain yhdessä paikassa. Korpinurmikkakin kasvaa vain itärinteestä valuvan lähteikköveden tuntumassa. Alueen länsipuolella pääpuuna on harmaaleppä. Aluskasvillisuus on paikoin tasaista valkovuokko-lehtotähtimö-mesiangervolehtoa.

Ristaniitynkadun ja rautatien välisellä osuudella vaateliaita lehtokasveja ovat vaahtera, lehtopalsami, kotkansiipi, lehtoleinikki, taikinamarja sekä lehtotähtimö. Lisäksi osuudella kasvaa mustakonnanmarjaa , vuohenputkea, valkovuokkoa, purolitukkaa puron partaalla, sormisaraa, huopaohdaketta, suokelttoa, koiranvehniötä, lehtokortetta runsaasti, tesmaa paikoin, sudenmarjaa sekä tuomea. Metsä on enimmäkseen ketunleipä-mustikkatyypin metsää. Lehtipuut on hyvin edustettuina. Ennen kävelytietä esiintyy haapavaltaista lehtoa, joka rajoittuu entiseen niittyyn. Aivan rautatien lähellä on runsaasti lehtopalsamia.

Rautatien ja Tesomankadun välisellä osuudella lehtojen vaateliaisiin putkilokasveihin kuuluvat: lehtotähtimö yleisenä, lehtopalsami yleisenä, näsiä niukkana, kotkansiipi sekä lehtoleinikki, jonka kasvustot ovat kohtalaisia. Puron itäpuolella olevien lähteikköalueiden kasvillisuus on monipuolisempaa. Näissä esiintyy muualla suojelualueella harvinaisempia lajeja, kuten lähdetähtimö, rönsyrölli, suohorsma ja tähtitalvikki. Riippasaran ehkä ainoa tupas kasvaa alueen eteläosan sammaleisessa kuusikossa.

Tesomankadun ja Haukihaaranraitin välisellä osuudella vuokkovyöhykkeen lehtojen vaateliaisiin putkilokasveihin kuuluvat näsiä, lehtopalsami, lehtokuusama, kotkansiipi, lehtoleinikki, taikinamarja, lehtotähtimö, lehtomatara, korpinurmikka, lehtoimikkä, metsälehmus ja koiranheisi. Eteläosissa on lehtoleinikkiä paikoin runsaasti ja yksi, jopa 30m laaja kasvustoalue, hieskoivua kasvavassa korpinotkossa. Puroon laskeutuvilla metsärinteillä alkaa kevätlinnunherne yleistyä yläjuoksulle päin mentäessä. Alueen keskivaiheilla on isoalvejuurella seudun suurin esiintymä. Korpinurmikka esiintyy harvakseltaan sekä pääpuron että sivupuron varsilla. Lehtomataran ja korpinurmikan esiintymät Myllypuron varsilla lienevät Länsi-Tampereen ainoita.

Tesomajärven laskupuron varrella esiintyy pienen koskipaikan kohdalla metsälehmusta sekä mustakonnanmarja ohella myös ilmeisesti istutusperäistä lännenkonnanmarjaa. Kyseisellä alueella kasvaa lehtoinen sekametsä. Alueen yläosassa sijaitsevat Myllypuron yläosien rehevimmät lehtileinikin kaksi laajaa kasvustoa. Pohjoispäässä, Myllypuroon laskee idästäpäin pieni sivupuro. Risteyksessä on laaja kotkansiipikasvusto sekä lisäksi notkossa runsaasti mustakonnanmarjaa.

Haukihaaranraitin ja Myllypuronkadun välisellä osuudella lehtolajien osuus on edelleen suuri. Vuokkovyöhykkeen lehtojen vaateliaisiin putkilokasveihin kuuluvat näsiä , lehtopalsami, lehtokuusama, kotkansiipi, korpinurmikka, imikkä, lehtoleinikki, taikinamarja sekä koiranheisi. Alueen metsät ovat kuusi-koivuvaltaisia, mustikkatyypin sekametsiä, puronvarren ollessa pajuvoittoista korpea. Kuusen ja koivun ohella kasvaa paikoitellen myös mäntyä sekä haapaa. Purojen välisellä alueella on muutamia pieniä soistumia, joilla tavataan täällä muuten harvalukuista ketunliekoa.

Eläimistö: linnut ja hyönteiset

Vuonna 2014 lintulajeja laskettiin 25. Linnuston paritiheys vastaa parhaiden eteläsuomalaisten lehtijen paritiheyksiä. Osa lajeista suosii juuri lehtipuumetsiä kuten kolopesijät.

Suuri lintutiheys johtuu purolaakson rehevästä lehtokasvillisuudesta, mutta myös ns. reunavaikutuksesta. Purolaakso rajoittuu molemmin puolin lähes koko pituudeltaan erilaisiin elinympäristöihin, kuten pihamaihin, teollisuusalueisiin, joutomaihin, hakkuuaukkoihin ja pensaikkoihin. Ympäristöjen reuna-alueilla lintutiheydet ovat useimmiten suurimpia.

Myllypuron suojelualueella ei ole tiedossa uhanalaisuusluokkiin kuuluvia lajeja. Lehto- ja mustapääkertun suuret tiheydet ovat hyvä osoitus lehdon rehevyydestä. Erikoisin laji 2014 oli alueella laulanut idänuunilintu.

Kasvillisuuden rehevyydestä ja paikoittaisesta lehtomaisuudesta huolimatta alueen suurperhoslajisto näyttäisi koostuvan tavanomaisista sekametsien lajeista. Merkittävimmät löydöt ovat palsamikenttämittari (Xanthorhoe biriviata) ja verkkomittari (Estroma reticulatum). Palsamikenttämittari ja verkkomittari ovat eteläisessä Suomessa erittäin paikoittaisia ja harvinaisia lajeja, joiden toukat elävät nimenomaan lehtopalsamilla. Myllypurossa havaittiin myös Pirkanmaalla harvinaisia vesiperhoslajeja (Lype reducta, Sericostoma personatum).

Myllypuron alueella on myös havaittu useassa paikassa harvinaista vesihyönteistä, luisturia. Luisturi nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 2008. Luisturi luistelee nimensä mukaisesti veden pinnalla.

Myllypurolla selvitettiin vuonna 2010 vesistön läheisyydessä elävää sääskilajistoa. Aineisto käsitti 1497 yksilöä ja 86 lajia. Lajeista suurin osa oli harvinaisia, 34 lajia oli kaksisiipisiä, viisi koskikorentoja ja kahdeksan vesiperhosta. Merkittävin löytö oli vaaksiainen Tipula cinereocincta. Sääskilajimäärä on suurehko verrattuna etelä- ja keskiboreaalisen vyöhykkeen latvapuroihin ja muihin pienvesiin.