Siirry sisältöön

Tampereen kaupunki - www.tampere.fi

Erilaisuus ja sen sietäminen

Julkaistu 19.5.2021 10.56
Erilaisuuden kohtaaminen on sosiaalityössä - kuten kaikessa ihmissuhdetyössä - hyvin arkista. Yhdenmukaisen, asiallisen kohtaamisen merkitys on erittäin tärkeää ja jokaisen meistä tulisi pohtia omaa käytöstään ja ajatteluaan aika ajoin.
Marmorikuulia, joista yksi kuula muiden kuulien ympäröimänä.
 

Mitä "erilaisuus" ylipäätään on: Mitä tarkoitamme erilaisuudella? Määrittelemmekö ihmiset lähtökohtaisesti "erilaisiksi ihmisiksi" sen mukaan, keitä olemme valmiita arvostelemaan tai väheksymään? Miksi erilaisuus nähdään usein uhkana? Kenelle erilaisuuden hyväksyminen ja sietäminen on vaikeinta?

Tuntuu, että erilaisuus tuomitaan erityisesti tilanteissa, joissa se on näkyvää. Ei olekaan ihme, että monet meistä pyrkivät peittämään erilaisuutensa. Oikeastaan olisi ehkä syytä pohtia, mitä tarkoittaa samanlaisuus, jos sitä pidetään erilaisuuden vastakohtana. Eihän kahta samanlaista ihmistä olekaan - onneksi! Entäpä jos erilaiset vähemmistöt ovatkin nykypäivän enemmistöä ja erilaisuus nykypäivän normi?

Työssäni olen vuosien varrella kohdannut lukuisia ryhmiä, jotka yhteiskunta määrittelee usein marginaaliryhmiksi, eli erilaisiksi. Sanakirjan mukaan marginaaliryhmä tarkoittaa vähäistä, vähämerkityksisenä pidettävää tai syrjittyä ihmisryhmää. Sanakirjasta ei tietenkään selviä, kenen mielestä ryhmän tulee olla vähämerkityksinen. Joidenkin mukaan esimerkiksi poliitikot voisi määritellä marginaaliryhmäksi.

Entä jos toisen kohtaisi ihmisenä, omana yksilönä?

Olisi hyvä, että jo puhekielen tasolla löytäisimme oikeat termit, emmekä sekoittaisi ja väärinkäyttäisi marginaali, vähemmistö tai muita vastaavanlaisia termejä. Olipa kyse sitten päihdeongelmaisista, asunnottomista, nuorista, romaaneista, punkkareista, skinheadeista, maahanmuuttajista, vammaisista, turvapaikanhakijoista, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä tai monista muista eri tavoin määritellyistä ryhmistä, tulee väistämättä ensimmäisenä mieleen, että unohdamme valitettavan usein, että kaikki näidenkin ryhmien edustajat ovat yksilöitä! Menemme määritelmän mukana ja väheksymme ja syrjimme itsekin. Ei olisi yhtään pahitteeksi, jos jokainen meistä löytäisi aikaa ja halua tutustua ihmisiin yksilöinä eikä jonkun ryhmän edustajina.

Vai emmekö ole valmiita kohtaamaan ihmistä ihmisenä ja tutustumaan ja ottamaan selvää, miten hänestä on tullut sellainen kuin hän on juuri nyt? Saatamme olla omien pelkojemme ja ennakkoasenteidemme vankeja. Harvemmin tunnemme marginaali- ja vähemmistöryhmien taustoja, historiaa tai todellisia toimintatapoja, vaan sen sijaan uskomme joihinkin ennalta saatuihin uhkakuviin.

Jokaisella meistä on arvomme, eikä voida olettaa, että kaikki pitäisimme toisistamme, toistemme arvomaailmasta tai tehdyistä valinnoista. Ei tarvitsekaan. Olisi kuitenkin hyvä, että ainakin yrittäisimme ymmärtää, vaikka emme aina kaikkea hyväksyisikään. Se, että tuomitsemme ihmisen tuntematta hänen taustojaan, on väärin.

Itse uskon siihen, että ihminen syntyy hyvänä ja kaikki tämän jälkeen tapahtuva muokkaa ihmistä koko elämän ajan. Jos uskoo hyvään, voinee uskoa, että jokainen meistä tavoittelee onnellisuutta. Kaikkien onni ei vaan ole samanlainen. Jokaisen meidän onnellisuuden määritelmä voi myös muuttua ajan ja tilanteen mukaan.

Uuden ihmisen kohtaaminen on kenelle tahansa haastavaa ja vaikeaa. Jos vielä kyseessä on jollakin tapaa “erilainen" ihminen, pyrimme usein tiedostamattamme jopa välttämään kohtaamista. Väittäisin, että tilanteessa, jossa tapaamme useita erilaisia ihmisiä ja kontaktin ottaminen on välttämätöntä, suurin osa meistä pyrkii löytämään mahdollisimman itsensä kaltaisen ihmisen. Näin estämme itseltämme tilaisuuden oppia tuntemaan ja ymmärtämään erilaisia ihmisiä. Kannustankin jokaista meistä ottamaan itseä niskasta kiinni ja seuraavan kerran valitsemaan “erilaisen" ihmisen.

Erilaisuuden sietämistä voi kutsua suvaitsevaisuudeksi. Unescon yleiskokouksen 16.11.1995 hyväksymästä julistuksessa avataan suvaitsevaisuuden periaatteita seuraavasti:

Suvaitsevaisuus on meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. - -

Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksensa luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojen puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille. (Suvaitsevaisuuden periaatteiden julistus, otteet artikla 1, UNESCO)

Kaiken kaikkiaan toivoisin että olisimme valmiita kohtelemaan muita kuten itseämme toivomme kohdeltavan. Toivoisin että ajattelemme itse, emmekä anna median tai yleisen mielipiteen ohjata liikaa. Toivoisin että jokaisella olisi lupa ja oikeus onnellisuuteen. Toivoisin, että voisimme nähdä erilaisuuden mukanaan tuomat mahdollisuudet. Toivoisin, että jokaisella olisi lupa olla erilainen.

Tämän tekstin on kirjoittanut
Johtava ohjaaja
Tommi Helevirta
sähköposti [email protected]

Kirjoittaja Aikuisten oikeesti -blogin kirjoittajat