Historia

Kapealle kannakselle Näsijärven ja Pyhäjärven väliin, pohjoisen ja eteläisen vesireittien kohtauspaikkaan syntyi 600-luvulla asutusta, joka 1200-luvulta alkaen muodostui tärkeäksi kauppapaikaksi. 1700-luvulla havaittiin järviä yhdistävän Tammerkosken merkitys vesivoiman tuottajana. Kuningas Kustaa III:n päätöksellä Ruotsi-Suomen valtakuntaan perustettiin uusi kaupunki - Tampere - vuonna 1779. Sen maa-alue käsitti Tammerkoskesta Pispalan rajalle ulottuvan alueen (3,2 neliökilometriä), jolla asui alle 200 henkeä.

Runsaassa kahdessa vuosisadassa vaatimaton kylä on rakentunut yli 200 000 asukkaan kaupungiksi, joka nykyään on Suomen kolmanneksi suurin. Alueliitosten myötä Tampereen pinta-ala on kasvanut kolmesta noin 700:ään neliökilometriin.

Tampereen kehittyminen Suomen ensimmäiseksi teollisuuskaupungiksi alkoi 1820-luvulla. Varhaisista teollisuuslaitoksista merkittävin oli skotlantilaissyntyisen James Finlaysonin perustama ja Wilhelm Nottbeckin edelleen kehittämä puuvillatehdas. 1850-luvulta alkaen Tampereella alkoi kehittyä varsinaista suurteollisuutta. Tekstiiliteollisuuden ohella tärkeimmiksi teollisuudenhaaroiksi muodostuivat metalli-, rauta- ja puunjalostusteollisuus, myöhemmin kasvoivat kenkä- ja nahkateollisuus. Voimakas teollistuminen muokkasi näkyvästi kaupunkia niin ulkoisesti kuin sisäisestikin: koskenrannan punatiilitehtaat ja savupiiput olivat ne elementit, joista Tampere tunnettiin vuosikymmeniä eteenpäin. Kaupungissa asui vuosisadan vaihteessa 35 000 henkeä. Heistä suurin osa oli työväestöä, pääosin tehdastyöläisiä.

Voimakas teollistuminen edellytti paitsi huomattavia pääomia, myös oman aikansa teknistä huippuosaamista. Tämä osaamisen taito säilytettiin kaupungissa senkin jälkeen kun vanhat teollisuudenalat alkoivat vähitellen toisen maailmansodan jälkeen väistyä. Perinteisen osaamisen nykyaikaistumiselle loi pohjaa korkeakoulujen tulo: 1960-luvulla Tampere sai keskiasteen oppilaitosten rinnalle yliopiston ja teknisen korkeakoulun (nykyisin tekninen yliopisto), myöhemmin tulivat teknologiakeskukset Hermia ja Finnmedi. Rakennemuutoksen myötä Tampereesta kehkeytyi modernin huipputeknologian keskus: kaupungin vahvoiksi aloiksi muodostuivat koneenrakennus ja automaatio, lääketieteen teknologia, informaatioteknologia sekä viestintä ja uusmedia.

Tampereella ei koskaan ole eletty ainoastaan leivästä, vaan kovan työn vastapainona on aina vaikuttanut elävä ja monipuolinen kulttuuri. Tasokas kirjastolaitos, suomalaisen kulttuurin olennainen osa, on Tampereella viime vuosisadan perua. Voimakkaan työväenliikkeen myötä Tampereelle perustettiin 1800-luvun lopussa maan ensimmäinen kansansivistystyön keskus, työväenopisto. Samoihin aikoihin Tampereesta alkoi muodostua Suomen tärkein teatterikaupunki, jossa nykyään toimii toistakymmentä ammattiteatteria. Tampereen maine kirjailijoiden ja kirjallisuuden kaupunkina pohjautuu 1950-luvulla alkaneeseen erityisesti vahvojen prosaistien esiinmarssiin.

Vuonna 1990 rakennettu Pohjoismaiden suurin konsertti- ja kongressikeskus Tampere-talo vahvisti kaupungin musiikkielämää ja teki Tampereesta sekä kansainvälisestikin merkittävän kokous- ja kongressikaupungin.

Tampereen historiaa valottavia verkkosivustoja