Siirry sisältöön Siirry suoraan hakuun

”Kukaan ei kuitenkaan puuttunut, ja osa naureskeli sille”

Julkaistu 8.10.2018 9.39
Lapset ja nuoret joutuvat väkivallan kohteeksi yleisimmin vertaisryhmissään. Koululaiskyselyistä ja muista tutkimuksista tiedetään, että väkivalta on runsasta lasten ja nuorten keskuudessa. Se on usein ryhmäkäyttäytymistä. Nykyään kiusaamisväkivaltaa voi tapahtua eri yhteisöissä 24/7, kun lähes kaikilla on älypuhelimet käytössään.
 

Vihan ja vihaisuuden sisällään kantaminen on terveysriski, koska se altistaa mm. sydän- ja verisuonitaudeille. Vihan yksilölliset kokemukset ja niiden ilmeneminen liittyvät esim. kansanterveyteen, yhteiskuntaan ja perhepolitiikkaan. Vihan terveysvaikutuksia tutkineet Lauri Parkkinen ja Martti T. Tuomisto toteavat "Viha, vihaisuus, hyvinvointi ja terveys: Vihaisuuden merkitys, arviointi, diagnostiikka ja hoito" -kirjassaan, että viha korostuu tunteena intensiivisyytensä vuoksi. Vihan tunnesäätelyyn panostaminen on kuin rahaa pankkiin laittaisi kroonisen, toimenpiteitä edellyttävän vihan ehkäisemiseksi.

"Omalla koulupolullani olen todistanut kiusaamista useaan otteeseen, mutta eniten mieleeni on jäänyt erään luokkalaiseni kiusaaminen. Hän saattoi ärsyyntyä voimakkaasti monista asioista, jonka takia hän varmaan joutui kiusaamisen kohteeksi. Hänestä yritettiin jatkuvasti saada irti jonkinlaista reaktiota ärsyttämällä ja matkimalla niin oppituntien kuin välituntien aikana. Koska luokkalaiseni reagoi epämukaviin tilanteisiin voimakkaasti, aikuiset huomasivat myös kiusaamisen ja olivat alusta lähtien hyvin perillä hänen tilanteestaan. Tilanteeseen puututtiin monin eri keinoin – oli puhutteluita, vanhempainiltoja ja kotiin lähetettiin viestejä ja kehotettiin vanhempia juttelemaan lastensa kanssa. Havaittuihin kiusaamistilanteisiin puututtiin aina aikuisen toimesta. Kiusaamista kuitenkin tapahtui myös aikuisten selän takana, ja niissä tilanteissa jonkun meistä luokkakavereista olisi pitänyt osata puuttua kiusaamiseen. Kukaan ei kuitenkaan puuttunut, ja osa naureskeli sille."

Lapsen ja nuoren vahvuuksien tunnistaminen, nimeäminen ja osallisuuden lisääminen edistävät hyvinvointia ja suojaavat mahdollisesti epäsuotuisilta tekijöiltä. Jos lapset ja nuoret juttelevat yhteisesti merkityksellisistä asioista, he oppivat samalla toinen toisiltaan ja saavat kokemuksen kuulumisesta johonkin yhteiseen. Positiivinen ja vastavuoroinen vuorovaikutus sekä vahvuuksien nimeäminen lisäävät myönteisiä tunteita, joiden tiedetään vaikuttavan kognitiiviseen ajatteluun ja kykyyn omaksua asioita sekä toimia. Tämä taas edesauttaa ristiriitojen selvittelyä, omien tunteiden ilmaisua ja erilaisten ongelmien ratkaisua.

Vahvuuksia kehittyy lapselle ja nuorelle vuorovaikutuksessa läheisten ja ympäristön kanssa koko kasvun ajan. Vahvuudet ja suojaavat tekijät perhe- ja kehitysyhteisöissä auttavat lasta ja nuorta selviytymään vaikeista kokemuksista. Vahvuuksia ovat mm. pettymysten sietäminen, jämäkkyystaidot sekä toisten huomioon ottaminen. Vahvuuksiin perustuva lasten ja nuorten kasvun edistäminen tarkoittaa kyvykkyyden, osallistumisen ja psykososiaalisten taitojen painottumista kaikessa vuorovaikutuksessa lasten ja nuorten kanssa. Lasten ja nuorten psykososiaalisten taitojen ja vahvuuksien tukemisella on merkitystä heidän hyvinvointiinsa ja terveyteen sekä elämässä pärjäämiseen.

Herää kysymys mitä me aikuiset ja lapset yhdessä voisimme tehdä tämän asian edistämiseksi?

"Ajattelen, että kukaan meistä lapsista ei ymmärtänyt erilaisuutta tarpeeksi hyvin tai osannut asettua toisen saappaisiin. Kiusaamista oli helpompaa seurata sivusta kuin avata suu ja sanoa muutama sana. Jos niin oltaisiin tehty, kiusaamista kokenut lapsi olisi voinut kokea olevansa vähemmän yksin. Uskon, että suurin osa katuu nyt aikuisena käytöstään. Katuu, että kiusasi. Katuu, että ei puuttunut tilanteeseen. Katuu, ettei kertonut kenellekään."

Lisää tietoa ja apua kiusaamiseen:

Tämän blogitekstin ovat kirjoittaneet:

Kehittäjäsosiaalityöntekijä
Katri Pihlaja

Palveluohjaaja
Kirsi Koponen

Blogikirjoituksen kokemuksellisen tekstin on kirjoittanut sosionomiopiskelija Alli Vähätiitto.

Kirjoittaja Lapselliset-blogin kirjoittajat