Siirry sisältöön

Ja mitä saisi olla?

Julkaistu 21.2.2020 8.28
Kuulen usein potilailta ja omaisilta, että mielenterveyspalvelut ovat kyllä melkoinen soppa, jonka keittämiseen osaavia virkamieskokkeja ilmoittautuu hanakasti lisäämään pippuria ja persiljaa.
 

Palvelujen luonnehdintaan on kehittäjäpiireissä käytetty eri aikakausina vaihtelevia termejä, kuten sujuvuus, pirstaleisuus, saumattomuus, yhdys- tai rajapinta ja ehkä viimeisimpänä, kynnyksettömyys. Aiemmin käytettyä sanastoa on aikakauden vaihtuessa korjattu, vähätelty tai otettu uudestaan käyttöön. Ainoana yleisesti hyväksyttynä klassikkona näyttää säilyneen tuo "soppa", joten mennään hetki sillä ja tarkastellaan Pirkanmaan mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämistä vuonna 2020 sen kautta ja nostetaan esiin muutamia oleellisia kysymyksiä.

Kenelle oikein soppaa keitämme: arvovaltaisten kokkien omaksi iloksi vai pitkään syömättä olleille, jotka toivovat saavansa edes jotain apetta huutavan mahansa rauhoittamiseksi? Keneltä pyydämme mielipidettä sopan aromeista ja suutuntumasta, vai riittääkö se, että kokit itse uskovat tietävänsä millainen soppa maistuu tasaisesti kaikille?

Onkohan sopivaa sanoa ääneen, jos sopan maku ei miellytä tai laakerinlehti juuttuu nieluun? Kuka soppaa saa santsata vai käykö niin, että liemen litkijöitä ilmaantuu niin paljon, että kattilan pohja kuultaa soppajonon yhä pidentyessä? Olisiko viisaampaa kuitenkin etsiä käsiin piirongin alle kadonnut alkuperäinen sopparesepti, kuoria perunat yhdessä ja vaihtaa ääneen ajatuksia, millaisia sattumia ja maustevivahteita kutsuvieraat itse toivoisivat soppaansa sujautettavan?

Mielenterveysongelmat eivät koske heitä vaan meitä

Mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämisen sudenkuoppana onkin, että huolimatta tavoitteeksi kirjatusta asiakaslähtöisyydestä tai potilaskeskeisyydestä, valmistelupöydän ympärillä tapaavat vain toisilleen tutut ammattilaiset. Kirjaoppineisuuden pohjalta uskotaan tiedettävän, mikä on parhaaksi palvelujen loppukäyttäjälle eli asiakkaalle tai potilaalle. Vahvemmassa ymmärryksessä ollaan, jos ammattilaisella itsellään on mielenterveys- tai päihdeongelmista omakohtaista kokemusta tai lähipiirinsä kautta. Ammattilaisen omakohtainen mielenterveysongelma ei ole kuitenkaan palvelujen kehittämisen edellytys, koska sairastumisen hinta tähän tarkoitukseen on liian kova. Näin minua viisastutti eräässä seminaarissa potilas, kun asiaa häneltä erikseen kysyin.

On myös ääneen sanottava, ettei ammattilaisenkaan tiedot ja taidot luo immuniteettia omille mielenterveysongelmille silloin, kun elämä antaa oikein huolella turpaan ja lisää tulee ennen kuin on jaloilleen päässyt. Arviolta puolet väestöstä tarvitsee hoitoa mielenterveysongelmiinsa jossain elämän vaiheessa. Siten mielenterveysongelmat eivät ole heitä, niitä tai muita koskevia asioita. Kehittämme yhdessä Pirkanmaan palveluja sinulle ja minulle.

Hankkeessamme palvelujen käyttäjien ja omaisten esiin nostamat palvelujen epäkohdat ja kehittämisideat ovat toimineet koko hankkeen käynnistäjänä. Hankkeessa olemme kuunnelleet erityisen herkällä korvalla, mitä tulisi muuttaa tai mihin suuntaan palveluja tulisi viedä. Myös hyvää palautetta olemme ilolla saaneet ottaa vastaan.

Kaikille avoin keskustelutilaisuus kokosi salin täyteen

Saadaksemme yhdellä istumalla mahdollisimman monen pirkanmaalaisen ajatukset talteen, järjestimme 5.2.2020 Tampereen kaupungin valtuustosaliin keskustelutilaisuuden ja saimme salin täyteen asiasta kiinnostuneita. Ovella ei keneltäkään kysytty, mitä taustaa vasten osallistuja paikalle saapui, eikä ketään käännytetty ovella pois tilaisuuden kohderyhmään kuulumattomana. Päinvastoin, kaikki olivat tervetulleita kuulemaan, osallistumaan ja vaikuttamaan. Kotisohvaltakin seminaaria oli mahdollisuus seurata verkon kautta, ja jakaa ideoitaan jälkeenpäin sähköisellä lomakkeella.

Tilaisuudessa aluksi valmistelussa mukana olevat asiantuntijat esittelivät hanketta runsaslukuisen osallistujajoukon innoittamana. Koulutettu kokemusasiantuntija Eeva kertoi elävästi, millaisia vaikeuksia hän on voinnin huonontuessa hoitoon pääsyssä kohdannut ja miten tärkeää perheen huomioiminen näissä tilanteissa on. Hän kytki tarinaansa perheensä ja jakoi meille heidän suuren hädän äidin sairastuttua. Omaiset osaavat pukea sanoiksi asioita, joihin ei itse sairauden syvimmissä syövereissä kykene. Kokemusasiantuntijuuden tärkeimmäksi asiaksi olen usein kuullut sen, että toiselle mielenterveys- tai päihdeongelmien kanssa kamppailleelle ei tarvitse vääntää rautalangasta miltä musta tuntuu vaan "se oikeesti tietää".

Palaan vielä lopuksi soppaan. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi 11.2.2020 kansallisen mielenterveysstrategian ja itsemurhien ehkäisyohjelman vuosille 2020 - 2030. Tässä uunituoreessa keittokirjassa suositellaan näin: "Palvelujen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa otetaan huomioon käyttäjien näkemykset. Hyödynnetään kokemusasiantuntijoita ja asiakkaiden kokemuksia. Eri palvelutahojen toiminta sovitetaan asiakkaan kulloiseenkin tilanteeseen yhteisen suunnittelun avulla. Yksittäisen asiakkaan palveluissa otetaan huomioon hänelle itselleen merkitykselliset asiat." Muutan strategian heti lihoiksi ja toivotan kaikki tervetulleiksi laittamaan kauhansa Pirkanmaan sopan hämmentelyyn. Katetaan myöhemmin yhdessä pöytä ja syödään hyvin.

Tekstin on kirjoittanut Pirkanmaan mielenterveys- ja päihdepalveluiden integraatio -projektin projektipäällikkö:

Projektipäällikkö, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri
Juha Ahonen
sähköposti [email protected]

Kirjoittaja Mielen liikettä -blogin kirjoittajat