Siirry sisältöön

Uusi työ, uusi kotikaupunki

Julkaistu 17.9.2020 9.30

Kesällä Pirkanmaan pelastuslaitoksella pelastuspäällikkönä aloittanut Kari Alanko haluaa muuttaa käsitystä palomiesten työkyvystä ottamalla huomioon entistä vahvemmin henkisen työkyvyn.

 

Kesäpullukkana Turussa vuonna 1989 aloittanut Pirkanmaan pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Kari Alanko on pelastusalan ammattilainen viidennessä polvessa. Pullukka sanaa on käytetty Turussa paloasemalla vuosikymmeniä kesäsijaisista ja sellaiseksi itseään kutsuu myös Alanko muistellessaan uransa alkuaikoja. Hakupaperit kadettikouluun oli jo täytetty, mutta mikä sai Alangon hakeutumaan kuitenkin paloasemalle kesätöihin?

– Vaihtoehtoina olivat sotilasura tai kotoa tulleen perinnön vaaliminen. Jotenkin vain päätin ensin katsoa tämän palokuntakortin. Kesäsijaiseksi valittiin fyysisten testien perusteella eli silloin testattiin lihaskunto sekä juostiin Cooperin-testi. Korkeanpaikankammo testattiin niin, että kiivettiin konetikasauton puurakenteisia tikkaita ylös noin 30 metriin ja kapealla askelmalla seisten irrotettiin toinen jalka ja käsi sekä huudettiin oma nimi, muistelee Alanko.

– Testien läpäisyn jälkeen seurasi kahden viikon pikakoulutus kädentaitoihin ja sen jälkeen alkoivat työt palomiehenä. Tässä kohdassa valinta urasta oli selvä, palokuntamaailma vei mennessään ja olihan taustalla kuitenkin pienestä pitäen hautunut unelma palomiehen ammatista.

Kesän ja syksyn palomiehenä työskenneltyään Alanko aloitti palomiesluokan Turussa tammikuussa 1990, jonka jälkeen seurasi vielä sairaankuljetus-kurssi Turun terveydenhuolto-oppilaitoksessa. Palomiehen viran saatuaan hän osallistui myös EKA (ensikomennuskunta) –toimintaan, joka tunnetaan nykyään MIRG-nimellä. Kyse on Rajavartiolaitoksen ja pelastuslaitoksen yhteistyöstä meripelastuksessa. Alanko on suorittanut pelastusalan tutkintoja sekä sotatieteiden maisterin tutkinnon. Uralle on mahtunut monta virkanimikettä ja erilaisia vastuualueita.

– Tiesin jo urani alkuvaiheessa, että aion opiskella askel kerrallaan lisää. Varsinais-Suomen pelastuslaitokselta lähdin tänne aluepalopäällikön virasta. Aiempi työni oli muutoksen johtamista. Opiskelut työn ohessa ovat olleet jonkinlainen pakokeino töistä, kun on pitänyt saada jotain muuta ajateltavaa, miettii Alanko.

Keikoista kovin aaltojen keskellä

Pitkän uran synkimmät muistot liittyvät Estonian uppoamiseen ja siihen liittyviin pintapelastustehtäviin. Tuolloin 26-vuotias Alanko oli yksi heistä, jotka onnettomuusyötä seuraavana päivänä olivat tarkastamassa kovassa aallokossa keinuvia pelastusveneitä.

– Vuonna 1994 tapahtunut onnettomuus oli ihan omassa kokoluokassaan. Olin fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta tämä tehtävä olikin psyykkisesti kova paikka. Olin ajatellut, etteivät laivat noin vain kokonaan uppoa, vaan menevät vain hiukan vinoon painuen toisesta päästään veden alle. Kuitenkin onnettomuuspaikalla oli vastassa vain aavaa merta, hirveä aallokko, avustavia laivoja ja rojua. Oli vaikea käsittää, että kymmenien metriä päässä alapuolella oli jossain se uponnut alus.

– Tähän tehtävään piti asennoitua ihan eri tavalla kuin aiempiin tehtäviin, koska oli tiedossa, ettemme lähde pelastamaan hengissä olevia. Heitä ei enää tuolloin ollut. Lähdimme siis nostamaan uhreja emmekä lähtiessämme tienneet yhtään montako nostoa pystymme haastavissa olosuhteissa tekemään.

Pelastuspäällikkö Kari alnko seisoo ulkona pelastusaseman edessä.
Hälytystehtävien jälkeen laitetaan kalusto ja varusteet lähtövalmiiksi seuraava hälytystä varten. Alangon mielestä myös palomiesten mieli tulee laittaa kuntoon.

Alanko ajattelee, ettei Estonien onnettomuus muuttanut häntä palomiehenä tai vaikuttanut hänen suhtautumiseensa oman työhönsä. Mutta onnettomuus suhteutti kuitenkin sen, millainen onnettomuusskenaario voi pahimmillaan olla. Onnettomuuden jälkeen alkoi niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin keskustelu henkisen hyvinvoinnin merkityksestä sekä onnettomuustilanteiden läpikäymisestä keskustelemalla jälkikäteen eli debriefing-toiminnasta.

– Heti onnettomuuden jälkeen käydystä keskustelusta käytetään nimitystä defjusing. Jos tämä ei riitä ja tarvitaan syvempää keskustelua, aloitetaan debriefing-keskustelut. Näiden kehittyminen parissa kymmenessä vuodessa on ollut hyvä muutos. Yleisesti tällaista ohjattua keskustelua tarvitaan silloin, kun onnettomuudessa on menehtynyt henkilö poikkeuksellisella tavalla, kertoo Alanko.

– Meillä on pelastusalalla ollut ehkä valloillaan käsitys, että päänuppi kestää mitä vain. Näin se ei kuitenkaan ole. Kuormitusta kertyy vuosien aikana ja se näkyy esimerkiksi huonovointisuutena tai tiuskimisena. Henkinen kuormitus myös altistaa virhearvioihin eikä ole hyvä, jos pelastajasta tuleekin pelastettava.

Vahva osaaminen ja näkemys johtamisesta

Alangolla on pitkä kokemus operatiivisesta johtamisesta eli onnettomuustilanteiden johtamisesta. Hän kertoo sen olevan vahvuutensa ja sen kehittäminen on yksi hänen nykyisen työnsä keskeisistä asioista. Myös työhyvinvointiin, työkykyisyyteen ja urapolku-ajatteluun liittyvät asiat kuuluvat hänen nykyiseen työhönsä.

– Pirkanmaalla on tehty hyvää työtä onnettomuustilanteiden johtamisen osalta. Mutta vielä vaaditaan työstämistä, että yhteistyö eri johtamistasojen välillä on saumatonta. Kun tämä ketju toimii, voimme tuottaa parasta palvelua kuntalaisille. Myös viranomaisyhteistyötä tulee täsmentää.

– Kaikkien tulee sitoutua pelastusalan arvoihin ja olla asennoituneita niin, että teemme ammatillisesti parhaamme. Meidän tulee olla myös luottamuksen arvoisia. Se, mitä me tarjoamme, on nopeus ja ammattitaito, ja nimenomaan ammattitaidon ylläpitoon tullaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota.

Tampere mieluinen uusi kotikaupunki

Alanko muutti Tampereelle kesällä, mutta kaupunki oli tullut jo tutuksi tyttären muutettua vuotta aiemmin opintojen perässä kaupunkiin. Uudesta kotikaupungista hänen on helppo nimetä mieluisimmat paikat.

– Tampere on hieno kaupunki ja osittain saman tyyppinen kuin Turku, koska keskellä kaupunkia virtaa joki – tai siis koski. Täällä julkinen liikenne toimii hienosti eikä täällä oikeastaan tarvitse omaa autoa. Kaupunki on kaunis ja kehittyvä. Sanotaan, että hämäläiset ovat hitaita, mutta olen täällä tutustunut ihmisiin nopeammin kuin Varsinais-Suomessa ja vastaanotto on ollut hyvä. Ihmiset pysähtyvät juttelemaan ja täällä ollaan kiinnostuneita toisten asioista positiivisella tavalla. Tampereella on paljon upeita ulkoilupaikkoja ja suosikkini ovat Pyynikki ja Kauppi, missä kuntokolmonen ja kilpavitonen ovat jo tulleet hyvin tutuiksi, kertoo Alanko.

– Työnantajana pelastuslaitos oli tuttu vanhan työni kautta ja tiesin, että täällä on yleisesti positiivinen henki. Pirkanmaan pelastuslaitos on pelastuslaitoksena iso ja sillä on mahdollisuus kehittyä vieläkin paremmaksi. Tässä kehityksessä haluan olla mukana ja oli tämä työ toki askel eteenpäin urallanikin.

Kari Alanko seisoo pelastuslaitoksen edessä.
Pitkän uran Varsinais-Suomessa tehnyt Kari Alanko nimeää Pyynikin ja Kaupin lempipaikoikseen uudessa kotikaupungissaan. Alanko tuo mukanaan vahvan kokemuksen ja näkemyksiä operatiivisesta johtamisesta.

Teksti Elina Haapala

Kuvat Hanna Leppänen