Siirry sisältöön

Tourette

Valokuva: Jalanjäjet hiekassa.

Touretten oireyhtymään liittyvät toistuvat ja tahdosta riippumattomat liikkeet (motorinen tic) sekä hallitsemattomat äännähdykset (vokaalinen tic). Liikkeet voivat olla yksinkertaisia (esim. silmien räpyttelyä, niskan nykimistä tai taputtamista) tai hyvin monimuotoisia (esim. potkuliikkeitä tai monimutkaisia liikesarjoja). Äännähdykset voivat olla esim. rykimistä, murahteluja, niiskuttamista tai "rumien" sanojen toistamista. On arvioitu, että lapsuus- ja nuoruusikäisistä noin 0,1 - 1 prosentilla esiintyy Touretten oireyhtymää.

Häiriö alkaa lähes aina lapsuudessa tai nuoruudessa. Tyypillinen alkamisikä on 4 - 7 -vuotiaana. Usein yksinkertaiset, motoriset nykimisoireet (esim. silmien räpsytys) alkavat ennen äännähdyksiä. Suurimmalla osalla lapsista oireilu on pahimmillaan juuri ennen murrosikää tai murrosiässä, minkä jälkeen oireet alkavat lieventyä.

Monella oireet loppuvat kokonaan aikuisiässä, mutta osalla ihmisistä osa oireista jatkuu lievempinä läpi elämän. Stressi, väsymys ja ahdistuneisuus pahentavat oireita, mutta keskittyminen liikunnalliseen tekemiseen (esim. tanssiminen) voi vähentää oireita.

Vaikka liikkeet ja äännähdykset ovat tahdottomia, voivat ne tuntua varsinkin myöhemmällä iällä jonkinlaisena pakkona, joka helpottuu liikkeiden ja äännähdysten tekemisen jälkeen. Lisäksi iän lisääntyessä osa lapsista oppii pidättämään liikkeiden ja äännähdysten suorittamista jonkin aikaa (esim. koulussa), mutta pidättämisen jälkeen (esim. kotiin tullessa) ne tulevat yleensä voimakkaampina esiin.

Touretten oireyhtymän hoitokeinoina ovat erilaiset tukimuodot ja terapiat, ja myös lääkitystä voidaan tarvittaessa käyttää. Lapsen itsetunnon ja ystävyyssuhteiden vahvistaminen on tärkeää. Lisäksi jokaisen lapsen ja nuoren muut mahdolliset vaikeudet tulee perusteellisesti selvittää, koska noin 80 - 90 prosentilla lapsista ja nuorista, joilla on Tourette, on myös joku liitännäishäiriö, esim. ADHD tai pakko-oireinen häiriö.