Siirry sisältöön Siirry suoraan hakuun

Ruusutarha

Hatanpäänpuiston ruusutarha sijaitsee kauniilla paikalla vanhassa kartanomaisemassa. Ruusutarha rakennettiin vuosina 1971-73 Hatanpään kartanorakennuksen eteläpuolelle entisen hedelmätarhan paikalle. Vanhoilta ajoilta on jäljellä vielä muutama omenapuu. Ruusutarha rajautuu länsipuolella osittain 1700-luvulta peräisin olevaan kartanopuistoon, jonka vanhat jykevät puut suojaavat ruusuja Pyhäjärveltä puhaltavilta tuulilta.

Kuva: näkymä ruusutarhasta

Aluksi ruusutarhaan istutettiin 52 lajiketta. Aluetta laajennettiin vuosina 1991-92 istuttamalla maanpeite- ja pensasruusuja eteläpuolen rinteeseen. Keväällä 1997 rinne pengerrettiin ja lajikkeita lisättiin. Istutuksia on täydennetty useana vuonna 2000-luvulla. Ruusutarhassa on nykyisin yhteensä lähes 200 erilaista ruusua. Edustettuina ovat peitto-, ryhmä-, puisto-, köynnös-, ja pensasruusut. Eniten tarhasta löytyy paljon hoitoa vaativia ryhmä- eli jaloruusuja, jotka ovat matalia ja kukkivat pitkään. Eri ruusutyypit on merkitty kyltein. Ruusutarhan ruusuita jouduttiin uusimaan lähes puolet vähälumisen pakkastalven 2015-2016 jälkeen.

Kauneimmillaan ruusutarha on heinäkuun puolivälistä syyskuun loppuun. Ruusutarhassa kokeillaan vuosittain muutamia uusia ryhmäruusulajikkeita ja lisäksi joitakin lajikkeita joudutaan keväisin uusimaan. Kestävimmät lajikkeet säilyvät useita vuosia. Ruusutarhaan myös on istutettu kartanon seinustalle uusia köynnösruusuja, mm. keltainen köynnösruusu.

Ruusutarhan ruusut

Luonnontieteilijät luokittelevat kasvit kaksinimijärjestelmän mukaan, jossa nimen ensimmäinen osa määrittää sukua ja toinen lajia. Pitkällisen jalostustyön tuloksena ruusut (Rosa-suku) ovat risteytyneet niin, että on vaikeaa noudattaa kasvien sukulaisuussuhteen mukaista luokittelua, joten viljellyistä ruusuista on helpompaa käyttää niiden kasvutavan mukaista jaottelua. Kasvitieteellisesti kaikki ruusut ovat pensaita. Niiden kasvutapa vaihtelee pystykasvuisista rento- ja kaarevaoksaisiin sekä tuen varassa kapuaviin pensaisiin.

Peittoruusuilla on rennot varret ja maanmyötäinen leveä kasvutapa, joten niitä käytetään maanpeitekasveina. Ne vastaavat meillä kestävyydeltään ryhmäruusjuja. Versot kasvavat lajikkeesta riippuen 30-80 cm pituisiksi. Ne kukkivat runsaasti ja sopivat avoimelle paikalle muutaman kasvin ryhmiksi. Nimestään huolimatta niiden kasvutapa ei kuitenkaan ole niin tiheä, että ne estäisivät rikkakasvien kasvua. Ruusutarhassa hyvin menestyneitä lajikkeita ovat mm. Aspirin, Rody, Palmengarten Frankfurt, Fairy , Swany, Max Graf ja Austriana.

Ryhmä- eli jaloruusut ovat matalia ja pitkään kukkivia. Lajikkeet jaetaan pienikukkaisiin tertturuusuihin (polyantha-, polyanthahybridi-, floribundaruusut) ja isokukkaisiin teehybrideihin. Ryhmäruusut vaativat huolellista hoitoa ja niiden kasvatus onnistuu parhaiten hyvissä kasvuolosuhteissa. Kylmänarkoina ne vaativat talvisuojauksen. Myöhään syksyllä ruusujen tyvelle voi lisätä talvisuojausturvetta tai hiekkamultaseosta. Versojen päälle asetellaan havuja keräämään lunta ja suojaamaan kasveja polttavalta kevätauringolta. Ruusutarhassa parhaiten menestyneitä lajikkeita on muun muassa Kotiliesi, Kaarina, Träumerei, Romanze ja Schneewittchen.

Puistoruusut ovat ryhmä- ja pensasruusujen risteymiä. Ne ovat pitkään kukkivia, korkean pensasmaisia ja usein hyvin piikkisiä. Niitä hoidetaan lähinnä ryhmäruusujen tapaan. Ruusutarhassa kasvavia puistoruusuja ovat Robusta ja Pink Robusta.

Pensasruusut ovat yleensä kerran kesässä kukkivia pensaita. Joillakin lajeilla, kuten kurttu- ja neilikkaruusulla kukinta uusiutuu. Pensasruusut ovat ruusuista talvenkestävimpiä ja vaativat vähiten hoitoa. Niitä ovat useimmat ruusujen luonnonlajit. Yleisiä kotipihoissa ja puistoissa kasvavia ruusuja ovat mm. juhannusruusu, valamonruusu ja kurtturuusu. Useat taimistot kasvattavat nykyisin pistokaslisäyksellä tuotettuja perinteisiä ja kestäviksi osoittautuneita pensasruusulajeja.

Köynnösruusuja kasvatetaan rakennuksen seinustalla tai pergolassa. Ne vaativat tuentaa ja ovat maassamme talvenarkoja. Vain kotimainen valkokukkainen ’Pohjantähti’ kestää ilman talvisuojausta Etelä- ja Keski-Suomessa. Muut lajikkeet on irrotettava talveksi seinältä ja peitettävä hyvin. Menestyessään köynnösruusu palkitsee kasvattajansa loistavalla kukinnalla. Ruusutarhassa kestävimmiksi köynnösruusuiksi ovat osoittautuneet Flammentanz ja Pohjantähti.

Rungolliset ruusut eivät ole kasvutavan, vaan kasvatusmenetelmän tulos. Tarvitaan kolme eri ruusulajia, joista ruusun juuristoon vartetaan runko-osa ja siihen silmutetaan kukkiva latvus. Kasvatus on hidasta ja siksi ne ovat hyvin arvokkaita. Runkoruusut tuodaan kesäksi ruusutarhaan, talvet ne kasvavat kaupunginpuutarhan kasvihuoneissa.

kuva: Oransseja ruusuja ruusutarhassa

Ruusujen historiaa

Fossiililöydökset ovat osoittaneet, että ruusuja on esiintynyt jo 30 miljoonaa vuotta sitten. Ennen ihmisen vaikutusta ruusujen ominaisuuksiin tai esiintymisalueisiin, kasvoi pohjoisella pallonpuoliskolla noin 120 villiruusua, siellä missä ilmasto ja kasvuolosuhteet olivat niille otollisia. Levinneisyyden pääalueet olivat Keski-Aasia ja Länsi-Eurooppa. Ruusuja on viljelty noin 5000 vuoden ajan. Todisteita siitä on löytynyt muun muassa Eufrat- ja Tigris –jokien alueelta, Kreikasta, Pohjois-Afrikasta ja Kiinasta.

Napoleonin puolison, keisarinna Josephinen toimesta ruusu kohotettiin sille kuuluvaan kunniaan koristekasvien keskuudessa. Osa hänen puutarhoihinsa istutetuista ruusuista tuotettiin Euroopan ulkopuolelta diplomaattilähettiläiden välityksellä. Puutarhojen maine levisi yli Euroopan. Nykyisin ruusu on ehdottomasti suosituin koristekasvi maailmassa. Eräs suosion syy on se, että ruusu kukkii jo ensimmäisenä kesänä istutuksen jälkeen. Lisäksi värejä, muotoja, kokoja ja tuoksuja on lukematon määrä.

Ruusujen historiaa Suomessa

Ruusujen lisäys alkoi Suomessa 1800-luvulla puutarhaviljelyn yleistyessä, siihen asti koristekasvit olivat olleet tuontitavaraa. Puutarhanhoito oli vielä tuolloin säätyläisten harrastus. Kartanoiden kasvihuoneissa kasvatettiin ruukkukasveina isokukkaisia ruusuja. Pensasruusut olivat syreenien ohella suosituimpia koristepensaita 1800-luvun lopulla kartanopuutarhoissa, joista innostus ruusujen kasvatukseen levisi 1900-luvun alkupuolella kaiken kansan keskuuteen. Runsaskukkaiset ja pitkään kukkivat ryhmäruusut yleistyivät 1950-luvulla.

Ruusujen lisäys- ja jalostustyön tuloksena on syntynyt tuhansia erilaisia ruusuja. Ne eivät kaikki ole enää viljelyssä ja uusia lajeja ja lajikkeita kehitetään jatkuvasti. Vanhoista puistoista ja puutarhoista on löydetty pensasruusuja, joita on otettu uudelleen viljelyyn ja niille on annettu lajikenimi esimerkiksi löytöpaikan mukaan.

Maamme vanhimpia ruusuja ovat luonnonvaraisina menestyvät karjalanruusu, metsäruusu, orjanruusu, koiranruusu, iharuusu ja okaruusu. Niistä ainoastaan metsäruusu kasvaa koko maassa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Ruusutarhan esite