Katujen nimet vahvistuvat asemakaavalla. Tämän jälkeen tonttijakovaiheessa vahvistetaan tonttien osoitenumerointi eli annetaan tonteille osoitteet. Kulmatontti saa osoitteen kaikilta sivuavilta kaduilta ja myös muilta nimetyiltä yleisiltä alueilta, mikäli on odotettavissa, että kulku tontille saatetaan järjestää myös sitä kautta.
Kun tonttien määrä vanhan kadun varrella lisääntyy ja tulee puutetta vapaista osoitenumeroista, jaetaan osoitenumeroa kirjaimin, esim. 15a, 15b. Vaihtoehtona on (mikäli muutettavia osoitenumeroita ei ole monta) uusia kadun varren loppupään numerointi vapaiden numeroiden saamiseksi.
Kun on syytä epäillä, että tonttien määrä uuden kadun varrella voisi myöhemmin lisääntyä, tehdään väljä osoitenumerointi. Tästä syystä voi joku osoitenumero jäädä puuttumaan lopullisesti, jos tonttijaotusta ei muutetakaan.
Pääsääntö on, että kulmatontilla tulee osoitteet käyttöön sen mukaan, miltä kadulta on kulku. Näin tontin eri rakennuksille tai jopa rakennuksen eri rapuille voi tulla käyttöön omat osoitteensa. On tärkeää, että esim. ambulanssi löytää osoitteen perusteella oikealle ovelle.
Osoitemerkinnät asemakaava-alueella
Rakennuksen omistajan tulee asettaa helposti näkyvälle paikalle rakennusvalvontaviranomaisen hyväksymän mallin mukainen osoitenumero ja mahdollisen porrashuoneen tunnusta ilmaiseva kirjain. Mikäli numerokilpi ei näy kadulle, tulee liittymään hankkia vielä osoiteviitta. Kulmatalossa pitää olla kummankin kadun numerokilpi, vaikka vain toinen osoitteista olisi käytössä. Kullekin kadulle saa näkyä vain oma numeronsa. Tämä on huomioitava erityisesti asetettaessa numeroita valokuutioon.
Kun tontilla on useita asuinrakennuksia, tulee osoitenumero asettaa näihin jokaiseen. Numeron ja talon kirjaimen pitää näkyä tontin ajoväylälle, kun rakennus on kaukana kadustaan. Rivitalossa tulee asuntojen numeroiden olla kooltaan pienempiä ja sijoittaa siten, etteivät ne sekoitu kadulta katsottuna varsinaiseen osoitenumeroon.
Selkeät osoitemerkinnät mahdollistavat osoitekohteen löytämisen.
