Siirry sisältöön

Tampereen kaupunki - www.tampere.fi


Halimasjärvi

Atalassa, Halimasjärven ympäristössä sijaitsee kaksi toisiinsa liittyvää luonnonsuojelualuetta, jotka muodostavat yhtenäisen alueen. Vanhempi osa, Halimasjärven pohjois-, itä- ja etelärannoille sijoittuva noin 14 hehtaarin laajuinen alue perustettiin vuonna 1988 Hämeen lääninhallituksen päätöksellä. Aluetta laajennettiin luoteis-, etelä- ja itärajoiltaan Pirkanmaan ELY-keskuksen päätöksellä vuonna 2013. Tämän laajennuksen pinta-ala on reilut 20 hehtaaria, joten kokonaisuudessaan Halimasjärven suojelualueiden pinta-ala on hieman vajaa 35 hehtaaria. Halimasjärven vesialue ei kuulu suojelualueeseen.

Suojelualueiden rajat on merkitty ’yksityinen luonnonsuojelualue’ -kyltein. Alueet ovat luonnonsuojelulain 24 §:n mukaisia ns. yksityisiä luonnonsuojelualueita, jotka on rauhoitettu maanomistajan, Tampereen kaupungin hakemuksesta. Kaupunki rinnastetaan yksityiseen maanomistukseen erotuksena valtion maiden luonnonsuojelualueista.

Suojelualueen rauhoitusmääräykset

Suojelualueiden käyttöä sääntelevät pysyvät rauhoitusmääräykset. Vanhalla osalla ja laajennusalueella on molemmilla omat, hieman toisistaan poikkeavat rauhoitusmääräyksensä. Yhteistä niille on, että rauhoitusmääräykset eivät rajoita jokamiehen oikeuksia, esimerkiksi liikkumista jalan, marjastamista, sienestämistä tai kalastusta. Alueella liikkuessa on kuitenkin syytä käyttää polkuja ja pitkospuita liiallisen maaston kulumisen estämiseksi. Lemmikit on aina pidettävä kytkettynä vuodenajasta riippumatta. Kiellettyä on mm. kasvien, eläinten ja maaperän vahingoittaminen, liikkuminen moottoriajoneuvolla sekä tulenteko.

Suojelualueen käyttö- ja hoitosuunnitelma

Alueen hoitaminen on sallittua ELY-keskuksen hyväksymän hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti, ja se laaditaan kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Nyt toteutetaan vuosien 2013-2023 hoito- ja käyttösuunnitelmaa.

Halimasjärven ympärille on nykyisen hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti rakennettu vuoden 2015 aikana virkistyskäyttöä helpottavia ja luonnon kulumista ehkäiseviä rakenteita, kuten pitkospuita ja siltoja. Hoitosuunnitelman mukaan tehdään myös pienialainen metsänhoitotyö kuusettumisen ehkäisemiseksi järven pohjoisrannan lehdossa.

Alueen eteläosan halki kulkevaa ulkoilureittiä sekä alueeseen rajautuvia ulkoilureittejä ja liikuntapaikkoja voidaan huoltaa ja ylläpitää entiseen tapaan. Itä-länsisuuntaisen ulkoilureitin rinnalle on mahdollista rakentaa tulevaisuudessa kevyenliikenteenreitti palvelemaan uutta Ojalan asuinaluetta idässä. Reitti suunnitellaan maaston ja sen hetkisten luontoarvojen mukaan noin 3 metrin levyisenä ja mahdollisimman lähelle olemassa olevaa reittiä siten, että luontoarvot eivät vaarannu. Tämän reitin alle on mahdollista myös rakentaa tarvittavat uusien asuinalueiden runkovesi- ja viemäriputket.

Myös suojelualueen halki kulkevaa ja alueeseen rajautuvaa sähkölinjaa voidaan huoltaa ja ylläpitää. Sähkölinjan huollossa voidaan käyttää myös helikopteriraivausta pesimäkauden ulkopuolella. Liikuntapaikkojen, reittien, sähkölinjan tai puistometsien käyttöä haittaavat tai uhkaavat puut voidaan kaataa ja jättää tai siirtää luonnonsuojelualueelle lahopuiksi. Edellä mainittuihin huolto- ja kunnossapitotoimiin voidaan käyttää tarpeen vaatiessa moottoriajoneuvoa.

Pitkospuut Halimasjärvellä
Halimasjärven luonnonsuojelualueelle on rakennuttu uudet pitkospuut ja muita rakenteita. Suojelualue on merkitty vihrein kyltein "Yksityinen luonnonsuojelualue". Kaupunki rinnastetaan yksityiseen maanomistajaan erotuksena valtion maiden luonnonsuojelualueista.

Virkistyskäyttö

Suojelualue on asutuksen läheisyydessä ja se rajoittuu pohjoisessa Kumpulaan, lännessä Atalaan ja etelässä Rissoon. Idässä metsät jatkuvat virkistysalueena Ojalan uuden kaupunginosan ja Kangasalan Lamminrahkan tuleville uusille asuinalueille. Asutuksen läheisyydestä johtuen suojelualueella on tarve virkistyskäytön ohjaamiseen, jotta maaperä ei kuluisi ja luonto vaurioituisi liiallisen tallauksen ja häiriöiden vuoksi.

Ulkoilu ja virkistäytyminen onnistuvat parhaiten Halimasjärven ympäri kulkevalla polulla, joka kulkee osin keväällä 2015 rakennetuilla pitkospuilla. Tällä reitillä pärjää kevyemmilläkin jalkineilla, sillä kahden laudan levyiset pitkospuut ovat varsin tasaiset ja ne ylittävät kosteat kohdat. Liikuntaesteisille henkilöille reitti ei kuitenkaan sovellu. Kostealla säällä pitkospuut voivat olla liukkaat. Alueella risteilee myös lukuisia virkistyskäyttäjien muodostamia luonnonpolkuja, jotka ovat paikoin hankalakulkuisia. Suojelualueen eteläosan halki kulkee valaistu ulkoilureitti. Suojelualueen ulkopuolella kaupungin omistamissa virkistysmetsissä kiertää myös laajalti valaistua ulkoilureitistöä, mitä hoidetaan talvella latuna.

Järveä kiertävältä pitkospuupolulta voi poiketa maisemia ihastelemaan itärannan kalliolle kesällä 2015 rakennettavia maastoportaita pitkin. Kallion juurella järven rannassa on kaupungin omistukseen siirtynyt pieni mökki, joka tehdyn ilkivallan vuoksi on tarkoitus lähiaikoina purkaa. Virkistyskäyttöön kuitenkin jätetään rantaan rakennettu terassitasanne, joka soveltuu hyvin vaikka auringosta nauttimiseen ja eväsretkikohteeksi. Avotulen teko suojelualueella on kuitenkin kiellettyä. Alueella ei myöskään ole roska-astioita eli eväsretken roskat ja koirankakkapussit tulee itse kuljettaa pois alueelta.

Suojelualueella tulee käyttäytyä hillitysti ja meluamatta. Etenkin järvellä säännöllisesti pesivä kaakkuripari voi hylätä pesänsä häirinnän vuoksi. Lemmikkieläimet on aina pidettävä kytkettyinä vuodenajasta riippumatta, jotta alueen kaikille luonnoneläimille taataan häiriötön elinympäristö.

Halimasjärven etelärannalla, suojelualueen ulkopuolella, on kaupungin ylläpitämä uimaranta.

Suojelualueelle on sijoitettu kolmeen kohtaan opastauluja.

Kulkuyhteydet

Suojelualueelle johtavat eri suunnista valaistut ulkoilureitit, jotka talvella ovat osin latuverkostona.

Linja-autolla pääsee Halimasjärven lähelle Atalaan. Lähin pysäkki on Nikinväylän ja Sompakadun risteyksessä. Sompakadun päästä on yhteys Halimasjärven luontopolkuun. Myös Risson suunnasta bussilinjan päätepysäkiltä on lyhyt kävelymatka suojelualueen eteläosiin. Bussiliikenteen aikataulut voit tarkistaa Tampereen joukkoliikenteen verkkosivuilta http://joukkoliikenne.tampere.fi/

Henkilöautolla saapuville ei ole osoitettu erillistä pysäköintialuetta vaan pysäköintiin on käytettävä läheisiä katualueita liikennesääntöjen sallimissa rajoissa.

Halimasjärven luonto

Maaston muodot ja kallioperä

Halimasjärven pohjois- ja itäpuolella maasto on voimakaspiirteistä, kivikkoista ja kallioista. Korkeimmat kalliot kohoavat jopa 31 metrin korkeudelle järven pinnasta. Varsinkin Halimasjärven itärannan kivipahdat ovat vaikuttavia, lähes pystysuoria. Etelärannalla maasto kumpuilee tasaisemmin.

Halimasjärven pohjois- ja itäpuolella kallioperän hallitsevana kivilajina on emäksinen gabro, jonka suotuisa vaikutus näkyy kasvillisuuden monipuolisuutena vanhalla luonnonsuojelualueella. Eteläpuoleisella laajennusosalla kallioperä koostuu lähinnä porfyyrisesta granodioriitista ja suonigneissistä, jotka ovat happamiin ja niukkaravinteisiin kivilajeihin luettavia kivilajeja.

Kallioperän ruhjelinjoja kulkee Halimasjärven luodenurkasta kohti Olkahisenlahtea, järven etelärannalta lounaaseen ja kaakkoon haarautuen laajennusosalla sekä järven kaakkoisnurkasta kohti koillista. Nämä ruhjelinjat erottuvat maastossa vesistöuomina

Halimasjärven rannan jyrkänne
Halimasjärjen rannalta löytyy jylhää kalliojyrkännettä.

Halimasjärvi ja pienvedet

Itse Halimasjärvi kuuluu Vehmaisten osakaskuntaan ja on rajattu luonnonsuojelualueen ulkopuolelle. Halimasjärvi muodostaa oman pienvaluma-alueensa pohjoisen Näsijärven, eteläisen Viinikanojan sekä itäisen Vesijärven valuma-alueiden väliin. Melko luonnontilaisena säilyneeseen Halimasjärveen laskee kaksi puroa/ojaa järven etelä-, itä- ja kaakkoispuolella sijaitsevalta noin 328 hehtaarin laajuiselta valuma-alueelta. Halimasjärven vesi purkautuu laskuojaa myöden Aitolahdentien alitse ja Tasanteen kaupunginosan halki Olkahistenlahteen, Näsijärveen.

Suojelualueilla luonnon monimuotoisuutta lisäävät alueella virtaavat purot ja uomat, kosteikot, suot ja lähteet. Halimasjärveen laskevista ojista pohjoisempi on Halimasjärvenoja, joka saa vetensä koillisosan suolta ja idästä Lamminrahkan suolta ja sen ympäristöstä. Halimasjärvenoja on luonnonsuojelualueella kivikkoinen ja lähes luonnontilainen puro.

Ollinoja, toinen Halimasjärveen laskevista ojista, kerää vetensä moreeniselänteeltä ja suoalueilta Kangasalan puolelta, ja virtaa hiljakseen uuden luonnonsuojelualueen rajapinnassa Risson asuinalueen läheisyydessä. Ollinojan uomaa on aikoinaan paikoitellen perattu, mutta kivikkoisilla ja toisaalta soistuneilla kohdillaan luonnonsuojelualueen laajennuksen eteläosissa oja vastaa luonnontilaista puroa. Ollinojan varrella on paikoin hyvin rehevää, luhtaista eli tulvavaikutteista lehtokorpea suursaniaisineen. Ollinojaan yhtyy lounaasta sivuhaara, joka saa vetensä Vaarinsuon suoalueelta ja -lammesta.

Halimasjärven laskuoja lähtee järven luoteisnurkasta kohti Olkahisenlahtea. Laskuojan uoma on aikoinaan lähes kauttaaltaan muokattu. Kivikkoisin kohta on tosin säästynyt luonnontilan suurilta muutoksilta, ja muutoinkin uoma alkaa osin umpeenkasvun ja rantojen soistumisen myötä lähentyä luonnontilaa.

Suojelualueilla on useita lähteitä, niistä suurin on Halimasjärven koilliskulman lähistöllä kivikossa sijaitseva lähteensilmä, joka on aikoinaan ollut vedenottokäytössä ja levyillä peitettynä. Vuonna 2012 levyt poistettiin, ja lähteen kasvillisuus ja eläimistö saa kehittyä jatkossa rauhassa kohti luonnontilaa.

Halimasjärven luonnonsuojelualuetta
Halimasjärven laskuojan vartta

Puusto ja muu kasvisto

Halimasjärven luonnonsuojelualueen perustamisen yhteydessä vuosina 1988-89 kartoitettiin alueen kasvisto. Silloin alueelta tavattiin 220 putkilokasvia, mikä on melko paljon alueen koko ja kulttuurilajiston vähäisyys huomioiden. Myöhemmin lajistokartoituksia on tehty lisää ja Halimasjärven ympäristöstä on tavattu useita uhanalaisluokituksen mukaisia alueellisesti uhanalaisia tai silmälläpidettäviä kasvilajeja. Kasvilajeista harvinaisimmat ovat ruohokanukka, jalkasara, mäkivirvilä, suovalkku ja kaiheorvokki.

Halimasjärven luonnonsuojelualueet ovat pääosin metsämaita. Puusto on enimmäkseen vanhaa tai varttunutta, 100–120-vuotiasta kuusikkoa. Kuusien joukossa esiintyy vaihtelevasti raudus- ja hieskoivua, haapaa, terva- ja harmaaleppiä, raitaa sekä muita lehtipuita. Järeitä haapoja esiintyy alueella paikoitellen, vanhan luonnonsuojelualueen edustavimmassa rehevässä lehdossa pienenä metsikkökuviona. Pohjoisien osien kallioalueita luonnehtivat kitukasvuiset männiköt ja vaihteleva kalliokasvillisuus. Ollinojan varsien korpien valtapuulajina on hieskoivu.

Vanhan luonnonsuojelualueen pohjoisosissa on noin 40 vuotta sitten männylle ja rauduskoivulle istutettuja kuvioita tuoreessa ja kuivassa lehdossa sekä tuoreella kankaalla. Myös edustavimman lehdon itäosat on aikoinaan hakattu ja istutettu nyt noin 30-40-vuotiaalle rauduskoivulle ja kuuselle. Eteläisellä laajennuksella on muutamalla hehtaarilla kuuselle noin 40-50 vuotta sitten istutettuja metsiä, jotka ovat nyt melko tiheitä nuoria lehtomaisia kangasmetsiä. Luoteisella laajennuksella on ainakin vielä 1960-luvulla maatalouskäytössä olleita ojitettuja peltoja. Niille on käytöstä poistumisen jälkeen kasvanut n. 30–40-vuotiasta lehtipuustoa, lähinnä hieskoivua, haapoja, leppiä ja raitaa.

Lajistoltaan monipuolisimmat lehdot sijoittuvat järven pohjoispuolisten rinteiden alustalle. Lehdoissakin puusto on pääosin kuusivaltaista, mutta lehdon aluskasvillisuudessa näkyy maaperän rehevyys. Liiallista kuusettumista lehdoissa ehkäistään tarkoin suunnitelluilla metsänhoitotoimilla. Varsinkin pensaskerros - näsiä, lehtokuusama, taikinamarja - on lehdoille tyypillistä kasvillisuutta.

Alueen emäksisten kivilajien, gabron ja dioriitin, ravinteisuutta lisäävä vaikutus näkyy paitsi kallionaluslehdossa, myös kallioiden kasvillisuudessa. Kallionkoloissa esiintyy mm. siroa pientä sanikkaista, tummaraunioista.

Etenkin vanhimman suojelualueen osan metsät ovat osin iäkkäitä ja tästä johtuen myös lahopuustoa on paikoin runsaasti. Vanhemmat lahopuuluokat puuttuvat melko suurelta osalta aluetta niiden metsätaloushistorian vuoksi. Nykyään suojelualueilla kuolevat ja kaatuneet puut jätetään maastoon lisäämään luonnon monimuotoisuutta. Lahoava puuaines on elintärkeää monille harvinaisille lahopuusta riippuvaisille hyönteislajeille ja kääville. Vain virkistyskäytölle vaaralliseksi arvioidut pystyyn kuolevat puut kaadetaan maahan, muutoin metsät uudistuvat täysin luonnon oman kiertokulun mukaisesti. Kaatuneiden puiden muodostamiin valoisiin pienaukkoihin ilmestyy puiden taimia varsin nopeasti ja näin metsä uudistuu luontaisesti pala kerrallaan.

Sienet

Alueen sienistä ei ole tehty kattavaa selvitystä, mutta muutamien huomionarvoisien havaintojen perusteella Halimasjärven alue on todennäköisesti myös sienilajistoltaan mielenkiintoinen. Alueelta on kuitenkin tehty Pirkanmaan toistaiseksi ainoa tunnettu löytö mustapahkajuurekkaasta (Collybia racemosa)purorisakkaasta (Inocybe rivularis) . Lisäksi on alueelta on löydetty harvinaista vihertyvirisakasta (Inocybe calamistrata) ja kimppuseitikkiä (Cortinarius turmalis). Lahopuuta on paikoin melko runsaasti, mikä luo edellytykset monipuoliselle lahottajaeliöstölle, kuten kääville ja kääväkkäille.

Linnut ja muut eläimet

Linnut viihtyvät alueen monipuolisissa elinympäristöissä ja linnustoa onkin selvitetty useaan otteeseen eri vuosikymmeninä. Muun muassa vuoden 2007 laskennoissa tavattiin 25 pesimälajia, parimäärän ollessa 67. Täten lintutiheydeksi muodostui 291paria/km2, joka on korkeampi kuin keskimäärin Tampereen seudulla (n. 200 paria/km2). Valtalajeina ovat olleet peippo, pajulintu, punakylkirastas, punarinta, lehtokerttu ja metsäkirvinen. Arvokkaista lajeista on havaittu muun muassa metsäviklo, varpushaukka, pyy ja sirittäjä. Alueen metsien varttuneisuudesta kertovat vanhoja metsiä suosivat puukiipijä sekä peukaloinen. Vanhoissa kuusikoissa saattaa kesällä kuulla harvinaisen idänuunilinnun tai pikkusiepon laulua.

Runsas lahopuusto tarjoaa ravintoa ja suojaa muun muassa alueella vierailevalle pohjantikalle, jonka tyypillisiä syöntijälkiä voi havaita alueen iäkkäissä kuusissa. Myös palokärjen säpäleiksi hakkaamia puiden tyviä voi maastossa havaita. Halimasjärvellä sijaitsevassa tekosaarekkeessa on säännöllisesti pesinyt kaakkuripari. Sen on sanottu olevan pääosin rauhallisten erämaajärvien asukki, mutta Halimasjärven hiljaisuuskin näyttää niille riittävän.

Kaakkuri poikasineen
Halimasjärvellä on pesinyt säännöllisesti kaakkuri. Älä häiritse kaakkuria, jotta pesintä onnistuisi.

Suojelualueella ja muissa lähiseudun virkistysmetsissä on tehty useita havaintoja liito-oravista. Liito-orava on Suomessa kannan vähentymisen vuoksi luokiteltu vaarantuneeksi. Lajia suojaa myös EU:n luontodirektiivi, jonka liitteessä IV (b) lueteltuna lajina sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Liito-orava suosii haavikoita ja järeitä kuusikoita, joissa on sekapuuna tai lähistöllä lehtipuustoa. Liito-orava käyttää ravinnokseen kesällä lehtipuiden, lähinnä haavan mutta myös koivun, raidan tai lepän lehtiä. Talvella ravinto koostuu havupuiden silmuista sekä lehtipuiden norkoista. Keväisin suurten puiden juurilla voi havaita liito-oravan syömien norkkojen sisältämän siitepölyn keltaiseksi värjäämiä papanoita. Pesänsä liito-orava tekee tikan hakkaamaan koloon tai vanhaan oravan risupesään tuuheassa kuusessa, mutta kelpuuttaa myös sopivan kokoiset pöntöt. Jokaisella liito-oravalla on useita pesiä säännöllisessä käytössä. Naaraan reviirin kooksi on tutkimuksissa arvioitu keskimäärin 8 ha ja urosten 60 ha. Liito-orava liikkuu pääosin hämärän aikaan, jolloin hyvällä onnella sen saattaa havaita liitämässä puusta toiseen.

Järven rantamilla ja purojen varsilla lentävät hämärissä ja öiseen aikaan myös lepakot saalistamassa hyönteisiä ravinnokseen. Kaikki Suomessa tavatut lepakkolajit ovat myös direktiivin liitteen IV (a) listaamia lajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kaikki lepakkolajit ovat rauhoitettuja. Vuoden 2007 luontokartoituksessa alueelta havaittiin eri lepakkolajeja (pohjanlepakko, korvayökkö, viiksisiippa ja vesisiippa), mutta mitään lajia ei tavattu alueella erityisen paljon, eivätkä paikalliset yksilömäärät kasvaneet missään huomattavan suureksi. Alueelta ei löydetty yhtään lisääntymisyhdyskuntaa.

Halimasjärvi

Hyönteiset

Halimasjärven vanhalla luonnonsuojelualueella on tehty vuosina 1991-1993 selvitys, jossa tavattiin 204 suurperhoslajia ja 156 pikkuperhoslajia. Alueelta löydettiin mm. toukkana velholehdellä elävää, harvinaista ja silmälläpidettäväksi luokiteltua varjotupsukoita (Mompha terminella). Tampereelta ei ole tiedossa muita esiintymiä. Myös silmälläpidettäväksi luokiteltu, toukkana kuusella elävä kuultomittari (Malacodea regelaria) on tavattu alueelta. Alueellisesti uhanalainen, levinneisyydeltään pohjoiseen painottunut pikkuperhonen Olethreutes dissolutanus elää toukkana sammalilla ja löydettiin Halimasjärven rannan rahkasammaleista. Purolouhekas (entinen purovainokas Rhyacophila fasciata) on harvinaisehko vesiperhonen, joka havaittiin alueen purosta. Laji oli aiemmassa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä. Rahkapalkonen (Oxyethira sagittifera) tavattiin järvenrannan rahkasammalikosta.

Muuta maininnan arvoista, levinneisyydeltään etelään painottuvaa lehtolajistoa edustavat mm. Coleophora ahenella -pussikoi, Stigmella splendissimella -kääpiökoi ja konnanmarjamittari (Eupithecia acteata).

Lahopuita ja kääpiä ravinnokseen käyttävää pikkuperhoslajistoa löytyi mm. tuhtikääpäkoi (Montescardia tessulatella), liiterikoi (Nemapogon cloacellus), harmosienikoi (Archinemapogon yildizae), Schiffermuelleria stipella (=metsälahokoi Denisia stipella) ja koivusienikoi (Nemaxera betulinella).

Alueen muusta hyönteis- ja selkärangatonlajistosta ei ole tutkimustietoa, mutta on oletettavissa että muukin lahopuustosta riippuvainen eliöstö, kuten kovakuoriaiset, on alueella hyvin edustettuna.