Asemakaavan rajaa on tarkistettu siten, että Tahmelan viertotien eteläpuolella oleva kortteli, katualuetta ja puistoaluetta Pyhäjärven rannassa on liitetty kaava-alueeseen Punaisen tukkitien uoman eteläosan suojelun määrittelemiseksi.

Punaisen tukkitien uoman eteläosa kuului alun perin kolmannen kaavavaiheen alueelle. Tukkitien säilyminen halutaan turvata nyt kokonaisuutena asemakaavalla, koska kolmatta vaihetta ei ole vielä aikataulutettu, ja alueelle kohdistuu rakentamispaineita.

Pirkanmaan maakuntamuseon Pispalan asemakaavaa varten laatimassa rakennetun ympäristön inventoinnissa Punainen tukkitie on määritelty arvokkaimman 1. luokan kohteeksi. Inventoinnissa esitetään toimenpidesuosituksena Punaisen tukkitien uoman säilyttämistä rakentamattomana, jotta historiallinen väylä säilyy havaittavana.

Tukkitie ennen uittotunnelia

Pispalan punainen tukkitie rakennettiin vuonna 1863 tukkien siirtämiseksi Näsijärveltä Pyhäjärvelle Pispalan harjun yli. Puinen rännirakennelma oli yli 70 vuotta hyvin näkyvä ja kuuluva osa Pispalaa.

Uittotunnelin valmistuttua maan pinnalla kulkeva rakennelma purettiin, mutta maisemaan jäi tukkien kuljetusuoman alue noin 20 metriä leveänä lähes rakentamattomana väylänä.

Punaisen tukkitien linjauksella on tällä hetkellä runsaasti puustoa, muutamia rakennuksia, pohjoisessa osa Pispalan kirkkoa ja Tahmelan viertotien eteläpuolella vuonna 2006 rakennusluvan saanut asuinpientalo sekä kaksi vanhaa talousrakennusta.

Punaisen tukkitien alue on muilta osin kaupungin ja seurakunnan omistuksessa, mutta eteläisin osa sijaitsee Tahmelan viertotien ja Pyhäjärven välisessä korttelissa, jonka kiinteistöt ovat yksityisessä omistuksessa.

Punaisen tukkitien historiaa

Punainen tukkitie rakennettiin Pispalanharjun yli vuosina 1863–1864. Tukkitie sai nimensä siksi, että se oli maalattu punaiseksi. Tukkitien rakentaminen liittyy maailman kauppapolitiikkaan sekä Suomen ulkomaankaupan ja metsäteollisuuden voimakkaaseen kehityskauteen.

Britannian tullipolitiikan vapauduttua Suomen länsiviennin tärkein artikkeli 1800-luvulla oli sahatavara, jota tarvittiin Britanniassa ja Keski-Euroopassa suureen jälleen- ja uudisrakennustoimintaan. Raaka-ainetta piti saada toimitettua Näsijärven yläpuolisilta alueilta länsirannikolle.

Luontevinta olisi ollut uittaa tukit koskesta, mutta koskiväylää ei voitu käyttää koskivoimaan liittyvän valtapelin vuoksi. Kosken rannoilla oli lukuisia tehdaslaitoksia ja niille annettiin etuoikeus kosken käyttämiseen. Tästä syystä päädyttiin hankalaan ja eriskummalliseen ratkaisuun - rakentamaan tukkitie Pispalan korkean harjun yli.

Rosenlewin omistaman Porin Höyrysahan rakennuttama Punainen tukkitie ylitti Pispalan valtatien siltaa pitkin suunnilleen nykyisen Pispalan kirkon kohdalla, ja tukkien siirto tapahtui hevosten avulla.

Tukkitie purettiin uittotunnelin valmistuttua 1930-luvulla. Tukkitien uoma on merkittävä muistuma Tampereen ja koko Suomen teollisuus- ja kauppahistoriasta.

Punaisen tukkitien betonisten perustusten jäänteitä on näkyvissä Pispalan valtatien eteläpuolella, ja niille on Ylä-Pispalan kaavan valmisteluvaiheessa osoitettu muinaismuistojen suojelumerkintä.

Pispalan kahden asemakaavan ehdotuksia valmistellaan siten, että ne tulisivat nähtäville syksyllä.