Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Sirkka-Liisa Jukaraisen vanhemmat tutustuivat nuorina toisiinsa Tampereen työväenopistossa ja viettivät ennen sota-aikaa kesiä työväenopiston silloisen toverikunnan, nykyisen opiskelijayhdistyksen Kesäpirtillä Ylöjärvellä.
– Isäni kävi työväenopiston luennoilla ahkerasti ja toimi niin sanotun nurkkapöytäkirjan pitäjänä, Sirkku kertoo opiskelijayhdistyksen historiikin teon yhteydessä löytyneistä tiedoista.
Kun Jukarainen aikuistui, henkilökohtainen yhteys työväenopistoon hukkui ruuhkavuosiin, mutta into palasi omien lasten kasvettua. Tampereen seudun työväenopiston 125-vuotisjuhlavuonna ja opiskelijayhdistyksen 100-vuotisjuhlavuonna 2024 Jukaraisella tulee täyteen 40 aikuisopiskeluvuotta. Yhtä kauan hän on kuulunut opiskelijayhdistykseen.
– Aloitin Turengissa asuessa Janakkalan kansalaisopistossa ompelukurssin. Kun muutin takaisin Tampereelle vuonna 1984, ilmoittauduin heti työväenopistoon.
Vuoden 1999 marraskuussa Jukaraisesta tuli ensimmäisen kerran opiskelijayhdistyksen hallituksen puheenjohtaja. Kesäpirtti sen sijaan kuului Jukaraisen elämään vahvasti jo ennen puheenjohtajuutta.
Jukaraisen ensimmäinen valinta työväenopistossa oli Jyrki Ilvosen kansainvälisen politiikan kurssi. Mieleen ovat jääneet myös johtamistaidon opettaja Seppo Lehtinen ja opiston kurssilla vieraillut taitelija Miina Äkkijyrkkä.
Vuoteen 1991 asti opistossa pystyi opiskelemaan mitä tahansa kymmenen markan lukukausimaksulla. Jukarainen opiskeli kaikkea paitsi kieliä.
– Kurssien vetäjät ovat olleet hyviä, joskus myös julkisuudenhenkilöitä. Opetus on aina ollut laadukasta. Se harmittaa, että yhteiskunnallisten aineiden osuus on ajan saatossa vähentynyt.
Kun tietokoneet alkoivat yleistyä 1990- ja 2000-lukujen taitteessa, Jukarainen päätti ottaa uuden laitteen haltuun ja osti oman tietokoneen. Samaan aikaan myös opiskelijayhdistykselle hankittiin kone.
– Kävin tietysti tietokonekurssin opistossa, ja sen jälkeen olen osallistunut monenlaisille atk-kursseille, Jukarainen kertoo.
Yhdeksi aikuisopiskelijahistoriansa kohokohdaksi Jukarainen mainitsee pitämänsä luennon ”Miten minusta tuli tällainen?” -teemalla. Samassa luentosarjassa oli mukana yhteiskunnassa näkyviä henkilöitä, kuten vuorineuvos Paavo V. Suominen ja Tampereen kaupunginjohtajana ja ministerinä toiminut juristi Pekka Paavola. Jukarainen pitää merkittävänä sitä, että työläisperheen kasvattina hänellä oli mahdollisuus olla mukana luennoimassa tasavertaisesti.
Ahkerasta opiskelustaan Jukarainen sai virallisen tunnustuksen vuonna 2002, kun hänet valittiin vuoden aikuisopiskelijaksi.
– Koen, että palkinto oli nimenomaan tunnustus aikuisopiskelulle ja vapaalle sivistystyölle, sillä kertaakaan aiemmin palkintoa ei ollut myönnetty vapaan sivistystyön opiskelijalle, Jukarainen kertoo.
Jukaraisen mieleen on jäänyt myös työväenopiston 100-vuotisjuhla, jonka historiallista näyttelyä hän oli mukana tekemässä Sampolan aulaan. Vuonna 1999 pidetyn juhlan avajaispuheen pitivät opiskelijayhdistyksen puheenjohtaja Sirkka-Liisa Siuvo ja rehtori Pertti Timonen yhdessä. Juhlapuheen piti tasavallan presidentti Martti Ahtisaari.
Kansalaisopistojen liitto järjesti juhlien yhteydessä Tammiseminaarin, ja Tampere-talossa pidettiin kädentaitojen näyttely. Saman vuoden kesällä paljastettiin Sampolan eteen pystytetty kansalais- ja työväenopistojen 100-vuotismonumentti Valonlähde.
Jukarainen osallistui myös kansalais- ja työväenopistojen laatutyöryhmään, jossa hän pääsi kiertämään ja haastattelemaan ympäri Suomea kansalaisopistojen rehtoreita ja henkilökuntaa opiskelijoiden edustajana. Tampereen työväenopisto sai Opetushallituksen myöntämän laatupalkinnon vuonna 2006.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Digitalisaatio vei Sampolan edessä kiemurrelleet pitkät ilmoittautumisjonot verkkoon jo kauan sitten, eikä opiskelijayhdistyksen tarvitse enää kehittää ohjelmaa ilmoittautumispäivään. Lukukauden alkaessa yhdistyksen väki opastaa edelleen opiskelijoita oikeisiin luokkiin Sampolassa.
Jukaraisen mielestä yhteisöllisyys eli niin sanottu opistohenki on vuosien saatossa vähentynyt.
– Opiskelijat tulevat kursseille, käyvät, paikalla ottavat hyödyn itselleen ja lähtevät sitten kotiinsa. Opisto kokonaisuutena tai yhdistystoiminta ei enää kiinnosta ihmisiä niin paljon
Jukarainen arvelee myös toimintakulttuurin muutosten vaikuttaneen yhteisöllisyyden kokemuksen heikkenemiseen. Opiskelijayhdistys tunnettiin kauan ahkerasta kahvilatoiminnastaan, mutta yhdistyksen ylläpitämä Kahvio Akvaario poistui Sampola-kampuksen uusien järjestelyjen vuoksi. Nyt Sampolassa toimii Kahvila Pulina Pirkanmaan Voimian ylläpitämänä.
Vuonna 2014 Sirkka-Liisa Jukarainen jätti opiskelijayhdistyksen hallituksen puheenjohtajuuden kokiessaan, ettei hänellä ollut enää annettavaa. Neljän vuoden tauon jälkeen Jukarainen ryhtyi uudelleen tehtävään pitkän pohdinnan jälkeen, kun Matti Tila jätti puheenjohtajuuden.
– Kivasti on menty eteenpäin eikä ole kaduttanut, Jukarainen toteaa.
Jukarainen jatkaa opiskelijayhdistyksen hallituksen puheenjohtajana vielä juhlavuoden 2024. Jukarainen on hallituksen vanhin ja toivoo nuorten ottavan seuraavaksi vastuun yhdistyksestä.
– Olen toiminut mentorina varapuheenjohtaja Kaisa Tilalle. Jospa hän ottaisi puheenjohtajan nuijan seuraavaksi kantaakseen.
Viime vuosina Jukaraisen opiskeleminen työväenopistossa on vähentynyt, sillä aika kuluu kaupungin ikäihmisille suunnatuissa liikuntaryhmissä. Lukuvuonna 2023–2024 Jukarainen varasi kuitenkin paikat sekä hyvinvointikurssilta että Opistoperinne talteen -ryhmästä, jossa tehdään historiikkia opiskelijayhdistyksestä. Opiston järjestämillä yleisluennoilla Jukarainen käy aktiivisesti.
Aikuisopiskelusta Jukarainen kertoo saaneensa oivalluksia, itseluottamusta ja esiintymistaitoa. Itsensä kehittäminen, uusien asioiden oppiminen, hyvinvoinnin ylläpitäminen ja harrastaminen ovat olleet Jukaraiselle merkityksellisiä.
– Kyllähän täällä voi ihan vain harrastaakin. Ei aikuisopiskelun tarvitse olla tavoitteellista, vaan se voi olla myös ajanvietettä.
Opiskelijayhdistyksen aktiivina Jukarainen on tehnyt paljon yhteistyötä työväenopiston eri henkilökuntaryhmien kanssa. Jukarainen muistelee lämmöllä rehtori Pertti Timosta, joka teki läheistä yhteistyötä opiskelijayhdistyksen kanssa. Rehtoreilla on läsnäolo-oikeus yhdistyksen hallituksen kokouksiin.
– Pertti osasi innostaa ja omaperäisellä tavalla provosoida ajattelemaan ja tekemään asioita, Jukarainen kertoo.
Rehtori Timonen kuvasi Jukaraista SampolAviisi-lehdessä vauhdikkain sanakääntein ”ensin radikaalina, jopa ylikriittisenä opistolaisaktiivina, myöhemmin aktiivisena opiskelijana ja työtoverina”. ”Sirkka-Liisaa parempaa ihmistä on vaikeaa kuvitella. Aina kun tarvitaan ideoijaa, vastuunkantajaa, osallistujaa, ja mikä tärkeintä, raa’an työn tekijää, Sirkka-Liisa on käytettävissä”, Timonen päätti kirjoituksensa.
Jukaraista luonnehdinnat hymyilyttävät.
– Siteeni työväenopistoon säilyy aina.
Jätä kommentti