Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Opiskelijayhdistys Tampereen seudun työväenopiston opiskelijat ry on pohtinut omaa historiikkia jo 1990-luvun alusta asti opiston silloisen rehtorin Pertti Timosen kannustamana. Suunnitelmat toteutuivat kuitenkin vasta vuonna 2022, kun yhdistys havahtui lähestyvään 100-vuotisjuhlaan.
Työväenopisto perusti Opistoperinne talteen -kurssin, ja opiskelijayhdistys pyysi Juha Rajalan historiikin kirjoittajaksi.
– Työväenopiston opiskelijatoiminnasta ei ole aiemmin tehty systemaattista koontia, jos ei lasketa 1940-luvulla tehtyä koontimonistetta, hajanaisia otteita Emmanuel Lammin 50-vuotishistoriikissa ja suppeaa lukua Teuvo Virtasen työväenopiston 75-vuotishistoriikissa, Rajala kertoo.
Opiskelijatoiminta on ollut osa työväenopiston toimintaa sen perustamisesta lähtien, joten historiikki alkaa työväenopiston perustamisesta 1899.
– Opiskelijatoiminta on suorastaan koodattu opistotyön geeneihin. Opisto ja sen opiskelijat ovat koko ajan olleet kiinteässä yhteistyössä kehittämässä opetustoimintaa. Suurin osa opiston johtajista ja rehtoreista ovat olleet lämpimiä opiskelijatoiminnan ystäviä ja pitäneet läheistä yhteyttä toverikuntaan ja opiskelijat rekisteröityyn yhdistykseen.
Rajala pitää Opistoperinne talteen -kurssia teoksen ohjausryhmänä, sillä opiskelijat ovat järjestäneet yhdistyksen arkistoa, koostaneet luetteloita yhdistyksen toimihenkilöistä liitteitä varten ja keränneet valokuvia kuvitusta varten. Historiikki tulee sisältämään paljon valokuvia.
Paljon aikaa on käytetty myös suunnitteluun sekä aikataulu- ja rahoituskysymyksiin. Rajala on esittänyt kurssilaisille omia ideoitaan ja kuunnellut kurssilaisten ajatuksia ja näkemyksiä lopputeoksesta.
– Ryhmässä on pääosin mukana yhdistyksen varttuneempia jäseniä, joilla on toiminnasta runsaasti kokemusta ja muuta muistitietoa. Tämän joukon muistikuvat ulottuvat jopa 1940-luvulle saakka, ja varsinaisesta toiminnasta on saatu koottua sisäpiiritietoa 1960-luvulta saakka.
Rajala puhuu Opistoperinne talteen -porukasta lämmöllä omapäisenä sakkina, joita on toisinaan vaikea saada järjestelmälliseen ja kurinalaiseen työskentelyyn.
– Toisaalta jatkuva muistikuvien tulva antaa koko ajan tarkempaa kuvaa yhdistyksen toiminnasta, vaikkei kaikkea saataisikaan tallennettua.
Vuodenvaihteessa 2023–2024 historiikkitekstit alkavat olla valmiina, ja taittoon teos lähtee viimeistään helmikuussa. Kuvamateriaalia on saatu sekä yhdistyksen kokoelmista että kaupunginarkistosta.
– Luonnollisesti kirja pyritään saamaan valmiiksi mahdollisimman ajoissa, mutta tähtäimessä on marraskuu 2024, jolloin tulee 100 vuotta yhdistyksen perustamisesta, Rajala kertoo.
Historiikki on syntynyt historiantutkimuksen tavanomaisilla menetelmillä, joskaan tilastotietoa ei ole työn luonteen vuoksi tarvittu. Historiikkiin on käytetty laajasti kirjallisuutta, muita julkaisuja ja sanomalehtiä.
– Alkuperäislähteitä on käytetty runsaasti niin kaupungin kuin yhdistyksen omasta arkistosta. Yhdistyksen oma arkisto on ollut ilahduttavan hyvin järjestetty. Muistitietoa on kerätty tusinan haastattelun verran, ja lisäksi käytettävissä on takavuosina tallennettuja haastatteluita, Rajala kertoo.
Kahlatessaan lähteitä Rajala on löytänyt työväenopiston opiskelijayhdistykselle selkeitä tunnuspiirteitä.
– Innostus, spontaanius ja aloitteellisuus ovat leimanneet opiskelijatoimintaa jo silloin, kun se oli vielä järjestäytymätöntä ja myös sittemmin opiskelija-aktiivien järjestäydyttyä yhdistykseksi ja rekisteröidyttyä.
Silmiinpistävää on ollut myös pyrkimys yhteyteen ja yhteistoimintaan maan muiden opiskelijayhdistysten kanssa etenkin järjestäytyneen toiminnan ensimmäisinä vuosikymmeninä. Lisäksi opiskelijayhdistys on ollut erityisen kiinnostunut kesätoiminnasta alkuajoista lähtien.
– Kesätoiminta sai alkunsa viimeistään 1910-luvulla ja varsinkin opiskelijoiden hankittua oman kesäpaikkansa aluksi vuokralle ja myöhemmin omistukseen. Toiminnan painopiste siirtyi sotien jälkeen Kesäpirtille, joka on yhdistyksen toiminnan sydän.
Historioitsijaksi Juha Rajala päätyi aikoinaan sattumalta valitessaan oman polkunsa historian ja sosiologian välillä. Innostuminen historiasta vei hänet mukaan tutkimusryhmiin, hakemaan apurahoja ja lopulta kirjoittamaan väitöskirjaa. Rajala väitteli tohtoriksi vuonna 2004 aiheenaan väkivaltarikollisuus ja sen kontrollointi Karjalankannaksella 1900-luvun vaihteen molemmin puolin.
Vuodesta 2018 lähtien hän on opettanut työväenopistossa monilla kursseilla. Ensimmäisiä aiheita olivat Japanin historia ja kulttuuri.
– Opistossa kiinnostavista asioista pääsee kertomaan niille, joita asiat ihan vilpittömästi kiinnostavat. Japani-aiheet jatkuvat niin kauan kuin kiinnostuneita riittää.
Opettajana Rajala huomaa oppivansa itsekin koko ajan uutta. Kurssin suunnittelu ja tuntien valmistelu on laadukkaan opetuksen edellytys, josta on tullut ajan saatossa rutiinia.
– Olen oppinut paljon äänen- ja ajankäytöstä, vuorovaikutuksesta opiskelijoiden kanssa ja ylipäätään opettajana olemisesta. Tunnelma kursseilla on välitön ja muutaman kerran jälkeen yleensä olo on jo aika vapautunut.
Opettajuuden lisäksi Rajala on innokas opiskelija.
– Olen harrastanut muun muassa kuvataidetta, kuten elävän mallin piirustusta ja sarjakuvien tekemistä. Tänäkin lukuvuonna on yksi kurssi käynnissä.
Rajalan muistuttaa vapaan sivistystyön ytimen olevan toimivassa yhteistyössä. Päätoiminen henkilökunta suunnittelee toiminnan kokonaisuuden ja järjestää puitteet ja tuntiopettajat vetävät kurssit, mutta ilman opiskelijoita ei opistoa olisi. Sellainen maailma kauhistuttaa Rajalaa.
– Karulta tuntuisi yhteiskunta, jossa ihmiset vapaa-ajallaan vain roikkuisivat somessa ja töllöttäisivät suoratoistoa.
Opetuksessaan Rajala on huomannut vapaan sivistystyön merkityksen konkreettisesti.
– Sen näkee ihmisistä, jotka käyvät aktiivisesti kursseilla vuodesta toiseen. Vireämpää porukkaa saa hakea iästä riippumatta!
Jätä kommentti