- Mikko Syrjä 1924–1925
- Vilho Murto 1925–1926
- Reino Kolinen 1926
- Matti Kuivanen 1927
- Viljo Kovanen 1927–1930
- Martti Sointu 1931
- Olavi Lumme 1932–1933
- Kalle Id 1934
- Pekka Kalpio 1935–1938
- Viljo Virtanen 1939–1941
- Pentti Ketonen 1942–1943
- Niilo Gulin 1944–1946
- Valto Ristimäki 1947
- Erkki Hairio 1948–1952
- Valto Ristimäki 1953
- Erkki Ristimäki 1954
- Valto Ristimäki 1955–1956
- Paul Lindberg 1957
- Valto Ristimäki 1958–1967
- Reijo Lehtimäki 1968–1979
- Pertti Pukero 1980–1984
- Maria Partanen 1985–1989
- Sirkka-Liisa Siuvo 1990–1999
- Sirkka-Liisa Jukarainen 1999–2014
- Matti Tila 2014–2020
- Sirkka-Liisa Jukarainen 2020–
Elämänmittaisia kasvutarinoita, joissa jokainen on tekijä
Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Satavuotias valvoo opiskelijoiden etua ja virkistyy kesäparatiisissa
Syksyllä 2024 sata vuotta täyttävä Tampereen seudun työväenopiston opiskelijat ry tunnetaan aktiivisesta virkistys- ja tapahtumatoiminnan järjestämisestä sekä opiskelijoiden edunvalvonnasta, josta syntyi aikoinaan jopa kurssimaksujen korotusta vastustava liike. Yhteiskunnan mullistukset ovat muuttaneet yhdistyksen toimintaa merkittävästi, mutta yhteisöllisyyden vaaliminen ei menetä arvoaan.
Toverikunta vieraili Eduskuntatalolla lokakuussa 1935.
Toverikunta-nimellä perustettu opiskelijoiden järjestäytynyt toiminta muuttui opiskelijayhdistykseksi 30.11.1992.
– Perusteena oli tuolloin se, että Toverikunta saattoi karkottaa ihmisiä pois yhdistyksestä. Toveri-sana liitettiin joidenkin mielestä puoluepolitiikkaan. Lopulta nimenmuutos ei vaikuttanut jäsenmääriin, opiskelijayhdistyksen puheenjohtaja Sirkka-Liisa Jukarainen kertoo.
Alun perin opiskelijayhdistykseen kuuluivat automaattisesti kaikki työväenopistossa opiskelevat opiskelijat. Yhdistyksen perustamisesta asti voimassa ollut käytäntö muuttui myöhemmin, sillä yhdistykseen pitää aina liittyä erikseen. Opiskelijayhdistys yritti saada ilmoittautumislomakkeeseen ruksattavan kohdan liittymismahdollisuuden helpottamiseksi, mutta ehdotus ei tuottanut tulosta.
– Jäseniä on nyt noin kaksisataa. Aktiivisimpia ovat hallituksen kuuluvat sekä kesäpirttiläiset Jukarainen toteaa.
Rahahanat haastavat
Jukarainen itse aloitti opiskelijayhdistyksen palkattuna keittiötyöntekijänä Kesäpirtillä vuonna 1983. Paikka oli tuttu, sillä Jukaraisen vanhemmat olivat opiston opiskelija-aktiiveja, ja Pirtille oli matkattu jo lapsuudessa Toverikunnan omistamalla M/S Otavalla. Yhdistyksen hallitukseen Jukarainen on kuulunut vuodesta 1984.
– Tulin mielestäni hyvään yhdistykseen. Kaikki toimi, ja rahaa oli silloin enemmän kuin nyt.
Lamaan saakka opiskelijayhdistys sai opiskelijoiden 10 markan lukuvuosi-ilmoittautumismaksut ja sittemmin Tampereen kaupungin suoraa avustusta, mutta myöntämisperusteiden muututtua sitäkään ei enää ole ollut tarjolla. Nykyään yhdistys saa merkittävimmät tulonsa virkistyspaikka Kesäpirtin vuokraustoiminnasta.
– Autamme myös opistoa lukukauden avajaisissa ja joulujuhlissa hoitamalla tarjoilun. Jos tilavuokraaja tai opisto tarvitsee narikkaa, hoidamme sen.
Yhteisöasumista parhaimmillaan
Ylöjärven Antaverkan kylässä Näsijärven rannalla sijaitsevan Kesäpirtin ylläpito on merkittävä osa opiskelijayhdistyksen toimintaa. Talkoovoimin pyörivä Kesäpirtti täyttää 95 vuotta juhlavuonna 2024. Kesäpirtti ja opiskelijayhdistys ovat tarjonneet monille yhteisön ja ystäviä.
– Kesäpirtti on ollut alusta asti yhteisöasumista parhaimmillaan: asumista kollektiivissa, jossa kaikki osallistuvat työntekoon, auringonpalvontaan, vapaa-ajan rientoihin ja saunomiseen. On myös eri sukupolvien vuorovaikutusta, ilojen ja surujen kertomista ja kuuntelemista. Kaikki nämä ovat inhimillisen yhteiskunnan tunnusmerkkejä, Jukarainen toteaa.
Kesäpirtin avulla opiskelijayhdistys on saanut uusia jäseniä, joilla ei ole ollut mitään sidettä työväenopistoon, mutta yhdistys on ohjannut heidät opiskelun pariin.
– Kesäpirtille on tullut nuoriakin mukaan, ja olemme jakaneet vastuuta heille. Kesäpirtillä on aina pyritty ottamaan uudet tulijat lämpimästi vastaan.
Kesäpirtti järjestää perinteisiä nuorten iltoja, karnevaaleja, juhannuksen viettoa ja ongintakilpailuja. Myös työväenopiston kursseja järjestetään Kesäpirtillä. Viime vuosina Pirtille on kokoontunut niin taiteiden ja kädentaitojen kuin liikunnankin harrastajia.
Toimintaa arvotontilla
Yhteiskunnan digitalisoitumisen vaikutukset esimerkiksi ilmoittautumisiin ovat vähentäneet opiskelijayhdistykseltä saatavan avun tarvetta, minkä vuoksi Kesäpirtti-toimintaan jää paremmin aikaa. Jukarainen muistuttaa, että hankitusta omaisuudesta on joka tapauksessa pidettävä huolta.
– Välillä kritisoidaan sitä, että Kesäpirtti-toiminta on nykyään keskeisempää kuin suoraan opistoon liittyvät asiat, mutta Pirtti takaa yhdistykselle vuokrauksesta tuloja, joita se ei enää saa esimerkiksi kaupungilta.
Kesäpirttiä odottaa lähivuosina varoja vievä kattoremontti ja muita korjaustarpeita.
– Jos rakennuksia saadaan korjattua, voivat myös vuokratulot kasvaa, Jukarainen kertoo.
Useat Kesäpirtin rakennukset ovat iäkkäitä eikä niiden jälleenmyyntiarvo itsessään ole enää kovin suuri, mutta yhdistykselle ne ovat toiminnallisesti arvokkaita.
– Merkittävin omaisuus on kuitenkin maa, jota Kesäpirtin tontilla on 4,6 hehtaaria ja melkein kilometri Näsijärven rantaviivaa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Tapahtumien tekijä
Työväenopisto järjesti 1990-luvulla opistopäiviä yhteistyössä opiskelijayhdistyksen teemoilla. Teemat kertoivat aikansa ilmiöistä. Esimerkiksi Viinifakta-päivillä valittiin paras kotiviinin tekijä.
– Anoimme opiskelijayhdistyksenä Alkolta luvat, jotta saimme myydä maistiaisia viineistä. Haimme myös koristeeksi lasikaappiin Tammelan Alkosta tonnin maksavan viinipullon, ja sitten palautimme päivän päätteeksi pullon takaisin Alkoon ja saimme panttimme takaisin, Jukarainen muistelee.
Muita teemapäiviä olivat muun muassa Rakkauden markkinat, Huuhaa-festivaali ja Mille Suomi nauraa.
Yhdistys piti myös pitkään Sampolassa sijaitsevaa Kahvila Akvaariota, jonka sittemmin korvasi Pirkanmaan Voimian ylläpitämä Kahvila Pulina. Kevätlukukaudesta 2022 lähtien Pulinassa on järjestetty Keskiviikkokahvit-tapahtumaa, jossa yhdistys pitää omaa pöytää ja arvontapistettä.
– Olemme saaneet opiskelijayhdistykseen muutamia jäseniä tapahtumista ja paljon näkyvyyttä, Jukarainen kertoo.
Lama innosti vaikuttamaan
1990-luvun laman seurauksena Tampereella syntyi säästösuunnitelmien herättämänä Pro Työväenopisto -liike vuonna 1992, joka keräsi nopeasti yli 7000 nimeä säästöjä vastustaneeseen adressiin. Jukarainen nimeää liikkeen yhdeksi opiskelijayhdistyksen merkittävimmistä yhteiskunnallisen vaikuttamisen teoista.
– Tarkoituksena on edelleen valvoa, että Tampereen seudun työväenopiston kurssimaksut pysyvät kohtuullisina.
Jukarainen luottaa tulevaan, vaikka vapaan sivistystyön rahoituksen yllä leijuu taas tummia pilviä hallituksen asettamien leikkausten vuoksi.
– Meidän täytyisi perustaa uusi Pro Työväenopisto -liike.
Tilaa keskustelulle
Opiskelijayhdistys on ollut aktiivinen myös keskustelutilaisuuksissa. 2010-luvulla yhdistys järjesti pyynnöstä keskustelutilaisuuden, kun julkisuudessa velloi Olli-Poika Parviaisen kirjoitus, jossa kyseenalaistettiin huuhaana pidettyjen kurssien järjestäminen.
Tilaisuuteen kutsuttiin kritisoituja kursseja pitävät opiston opettajat, Parviainen itse ja Tampereen silloinen tilaajapäällikkö, nykyinen sivistyspalveluiden johtaja Lauri Savisaari.
– Keskustelu oli hyvää, ja Olli-Poika Parviainen sanoi, ettei ollut tarkoittanut asiaansa niin kärkkäänä kuin se silloin julkisuuteen tuli. Nykyään nämä kurssit ovat kadonneet työväenopiston valikoimasta, ja esimerkiksi astrologiaa ei löydy syksyn esitteestä, Jukarainen kertoo.
Aktiiviset retkeilijät
Menneinä vuosikymmeninä opiskelijayhdistys tunnettiin myös vilkkaasta retkeilytoiminnastaan, joka päättyi, kun yhdistys ei enää löytänyt innokasta järjestäjää eikä viimeisinä vuosina ollut tarpeeksi osallistujiakaan. Erityisen suosittuja olivat aiemmin ruskaretket luontoon ja teatteriretket näytöksiin.
– Ehkä nykyään on sitten muita tahoja, jotka ovat korvanneet yhdistyksen retkeilytoiminnan tarpeellisuuden.
Vaikka retkeilytoiminta hiipui jo 10 vuotta sitten, opiskelijayhdistys on edelleen kysynyt jäseniltään, minkälaista toimintaa he toivovat.
– Ulkomaanmatkat ovat nousseet esiin usein. Ne voisivat onnistuakin, jos joku lähtisi niitä vetämään, Jukarainen pohtii.
Hyvinvointi näkyy kauas
Tampereen seudun työväenopiston opiskelijat ry pitää yhteyttä Kansalaisopistojen liittoon, jossa rehtoreista etenkin edesmennyt Pertti Timonen ja nykyinen rehtori Maija-Liisa Gröhn ovat olleet aktiivisia. Puheenjohtaja Jukarainenkin on itse osallistunut liiton toimintaan kuulumalla liiton hallitukseen yhden kauden.
– Meillä on myös suhteita kumppanijärjestöihin, kuten Rauman, Turun ja Helsingin työväenopistojen opiskelijayhdistyksiin, joiden kanssa pidämme yhteyttä.
Jukaraisen mukaan opiskelijayhdistys tekee edunvalvontaa parhaansa mukaan, mutta tehokkaimpia vaikutusmahdollisuuksia opiskelijoille ovat usein äänestäminen ja siten politiikkaan vaikuttaminen. Yhdistys suunnittelee myös kampanjointia hallituksen rahoitusleikkauksia vastaan.
Opiskelijayhdistyksen toiminta tiivistyy yhteisöllisyyden kasvattamiseen, joka onnistuessaan heijastuu koko opistoon.
– Kun olemme mukana järjestämässä tapahtumia ja juhlia henkilökunnallekin, pidämme osaltamme huolen opettajien hyvinvoinnista. Kun opettajat voivat opistossa hyvin, huokuu se opiskelijoihin, mikä edistää yhteisöllisyyttä.
Hallitus luotsaa yhdistystä
Tampereen seudun työväenopiston vuonna 1924 perustettu toverikunta muutti nimensä opiskelijayhdistykseksi vuonna 1992.
Jätä kommentti