Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Aloittaessani vuonna 1997 syksyllä työväenopiston koulutussuunnittelijana oli opistossa neljä suomen kielen kurssia: alkeis- ja jatkokurssit sekä kirjoittamisen, ääntämisen ja Sano se suomeksi -lyhytkurssit. Vuonna 2000 Tampereella asui vain noin 5500 ulkomaan kansalaista, mutta heidän lisäkseen oli myös äidinkielenään muuta kuin suomea puhuvia Suomen kansalaisuuden saaneita ihmisiä, joita ei tuolloin eritelty tilastoihin. Yli 20 vuotta myöhemmin vieraskielisten määrä Tampereella on noin 20 000, joista 12 000 on ulkomaan kansalaista (2022).
Kohderyhmän kasvua ennakoiden työväenopisto alkoi kehittää ulkomaalaistaustaisten henkilöiden kurssitoimintaa jo vuosituhannen taitteessa, jolloin myös maahanmuuttajatyö aktivoitui Tampereella, kun kaupungin Maahanmuuttaja- ja kotoutusohjelma valmistui. Opiston suomen kielen kurssitarjonta kasvoi, kun opisto järjesti muutamana vuonna työvoimapoliittisia suomen kielen kursseja. Vuonna 2003 työväenopisto oli mukana Tampereen eri aikuisoppilaitosten kanssa maahanmuuttajien opintosetelihankkeessa, johon rahoituksen myönsi Opetushallitus. Kokeilun avulla kotoutumista oli mahdollista tukea kannustamalla maahanmuuttajia hakeutumaan kieliopintojen ohella myös harrastustavoitteisille kursseille.
Vielä 2000-luvun alussa työväenopisto järjesti useana vuonna Yleisiä kielitutkintoja. Kansalaisuuslakimuutos 2003 vaikutti suomen kielen tutkintoihin osallistuvien määrän kasvuun huomattavasti, ja vuonna 2004 suomen kielen kokeet järjestettiinkin jopa kolme kertaa ja niihin osallistui noin 200 henkilöä. Kielitutkintojen järjestäminen oli valtava työ ja siihen liittyi myös paljon opintoneuvontaa, jota tekivät ansiokkaasti opiston silloiset johtavat kieltenopettajat Katriina Toivonen-Salo ja Terhi Nilivaara-Rönkkö. Sittemmin työväenopisto luopui Yleisten kielitutkintojen järjestämisestä.
Vuonna 2001 alkoi Turun, Tampereen, Perniön, Punkalaitumen ja Joutsenon vastaanottokeskusten sekä Kansalais- ja työväenopistojen liitto KTOL ry:n (nyk. Kol ry) ESR-rahoitteinen hanke Becoming Visible. Hankkeen tavoitteena oli kehittää vastaanottokeskusten työ- ja opintotoimintaa luomalla uusia koulutus- ja yhteistyömalleja turvapaikanhakijoiden aktivoimiseksi turvapaikkaprosessin aikana. Työväenopisto osallistui hankkeeseen lukuvuosina 2002–2004 sekä sen Becoming More Visible -jatkohankkeeseen lukuvuosina 2005–2007 järjestämällä turvapaikanhakijoille kursseja Tampereen vastaanottokeskuksen paikallisena kumppanina.
Aluksi työväenopisto perusti päiväsaikaan toimivia suomen kielen ryhmiä, jotka oli tarkoitettu kotiäideille ja ikäihmisille. Erityisesti äiti–lapsi -suomen kielen kurssit saivat suosiota. Opiston tuntiopettaja Kristiina Teiss pääsi kehittämään suomen kielen opetusta kokeilevilla menetelmillä: lasten lauluilla, piirtämällä ja myös perinteisesti opettamalla kielioppia äideille, sillä välin kun lapset leikkivät hoitajan kanssa viereisessä huoneessa. Suomen kielen kurssien lisäksi opisto järjesti kursseja tietotekniikasta, englannin kielestä ja kurssia nimeltä Naisryhmä. Viimeksi mainitulla kurssilla tutustuttiin suomalaiseen elämänmuotoon erilaisilla toiminnallisilla menetelmillä. Naisryhmissä annettiin kurssilaisille aikaa oppia tuntemaan toisiaan ja tehdä yhdessä asioita. Ryhmät muotoutuivatkin hyvin opiskelijoidensa näköiseksi. Myöhemmin opisto perusti vastaavia kursseja myös miehille.
Suomen kielen ja tietotekniikan kursseilla opisto keskittyi opettamaan perusasioita. Kurssin pelisääntöjen opetteluun vei aluksi aikaa, mutta se auttoi opiskelijoita motivoitumaan opiskeluun. Kurssin päättyessä opiskelijat toivoivat lähes poikkeuksetta, että opetus olisi vielä jatkanut. Työväenopiston tavoite kursseilla oli se, että opitut asiat auttaisivat opiskelijoita kotoutumisessa ja elämänhallinnassa, sillä pienikin asia voi viedä eteenpäin – esimerkiksi sähköpostin käyttö tai numeroiden oppiminen. Sampolan kirjaston tietotori ja kaupungin muut ilmaiset nettipisteet antoivatkin opiskelijoille mahdollisuuden jatkaa muun muassa internetin käytön harjoittelua. Toteutimme kirjaston kanssa myös omakielisten ohjaajien koulutuksen, ja nämä ohjaajat päivystivät tietotorilla yhtenä kesänä tiettyinä aikoina.
Molempien Becoming visible -hankkeiden aikana opisto järjesti yhteensä seitsemän naisryhmää, kaksi miesryhmää, 10 tietokoneen käytön peruskurssia, kolme englannin kielen kurssia ja neljä suomen kielen ja kulttuurin kurssia. Projekteihin liittyvillä kursseilla opetti näiden vuosien aikana yhteensä 17 opettajaa apuopettajat mukaan luettuina. Heistä 10 on ollut maahanmuuttajataustaisia. Monelle se oli ensimmäinen työpaikka Suomessa.
Becoming Visible -hanke sattui opistolle ajallisesti otolliseen kohtaan, joten mukaan lähteminen oli helppoa, etenkin kun projektin rahoitus oli turvattu. On tärkeää huomata, ettei kehittämistyötä voi koskaan tehdä yksin; Yhteisöllisyys opistossa on merkinnyt tukea ja apua muilta päätoimisilta opettajilta ja yhteistyöhalua tuntiopettajilta. Maahanmuuttajatyöhön liittyvät hankkeet osaltaan vahvistivatkin yhteisöllisyyttä, ja oli ilahduttavaa nähdä, miten myönteisesti tuntiopettajat ja opiskelijayhdistys lähtivät mukaan yhteistyöhön.
Maahanmuuttajatyön ansiosta opisto tutustui vastaanottokeskuksen ja ulkomaalaistoimiston henkilökuntaan, joiden kanssa yhteistyö toimi loistavasti. Vastaanottokeskuksessa hanketta veti Päivi Sinkkonen. Molemmat Becoming visible -hankkeet olivat itseään arvioivia ja uudistavia prosesseja, minkä vuoksi työväenopisto oppi paljon maahanmuuttaja-asiakkaista ja kohderyhmän koulutuksesta hankkeiden aikana.
Becoming more visible -jatkohanke vei opiston väkeä myös henkilöstövaihtoon. Henkilöstövaihto järjestettiin molemmin puolin Italian, Puolan, Liettuan, Itävallan ja Skotlannin vastaavien hankkeiden kanssa. Työväenopistosta henkilöstövaihtoon pääsi kaksi vakituista työtekijää ja kaksi tuntiopettajaa. Kolme meistä osallistui viikon ajan Itävallan Grazissa olleeseen vaihtoon, ja yksi tuntiopettaja lähti vaihtoon Skotlantiin. Jatkohankkeessa opisto järjesti erityisesti erikielisiä tietokoneen käytön peruskursseja, joille palkattiin korkeakoulutettuja turvapaikanhakijoita suomalaisen tietotekniikkaopettajan avuksi. Ryhmiä perustettiin somaliksi, arabiaksi, farsiksi, englanniksi ja soraniksi.
Työväenopistossa maahanmuuttajahankkeissa työskenteli lisäkseni erityisesti yhteiskunnallisten aineiden johtava opettaja Sirkka-Liisa Häyrynen, jonka johdolla opisto teki laatutyötä 1990-luvun alusta alkaen. Laatutyö merkitsee opistossa jatkuvaa toiminnan kehittämistä ja arviointia.
Opisto laati strategian, henkilökunnalle ammatillisen kehittymisen oppaan ja arviointi- ja palautejärjestelmän, joka tarkistettiin vuosittain. Kaikki tämä syntyi koko päätoimisen henkilökunnan yhteistyönä, mikä kasvatti myös kokemusta yhteisöllisyydestä. Laatutyö merkitsi itselleni strategioiden rinnalla jatkuvaa oman työn arvopohjaista suunnittelua ja myös jatkuvaa arviointia siitä, olenko onnistunut omissa tavoitteissani. Laatutyö oli vahva tuki, joka taustalla ohjasi kaikkea toimintaamme. Tästä työstä maahanmuuttajakoulutuspainotuksella työväenopisto sai kansalais- ja työväenopistojen laatupalkinnon vuonna 2006.
Juhlavuonna 2024 opiston maahanmuuttajatyö jatkaa vahvana eteenpäin maahanmuuttajapalveluita järjestävän suunnittelijaopettajan ohjauksessa. Vuosituhannen taitteesta alkaneen kehityksen ydin on edelleen sama: meille kaikki ovat tervetulleita.
Kirjoittaja on työskennellyt Tampereen seudun työväenopiston koulutussuunnittelijana vuodesta 1997.
Jätä kommentti