Hyvää työtä!

Ajan hermolla! Kirjoituksia työstä, osaamisesta ja yrittäjyydestä.

Kirjoittaja: Työllisyys- ja kasvupalvelujen asiantuntijat

Blogiartikkeli
25.8.2022 08.00
Nuori punatukkainen nainen seisoo vihreässä maisemassa ja hymyilee.

Valinnan vaikeuksista sukuni ensimmäiseksi maisteriksi

Mistä aloittaisin?

Kun pääsin ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulun lukiosta keväällä 2012, en tiennyt mitä haluan uraltani. Kaikki kiinnosti, olin kaikessa ”ihan hyvä”. Oli selvää, että halusin korkeakoulututkinnon ja päätin hakea opiskelemaan logopediaa. Pääsykokeet lähestyivät nopeasti, eikä opiskelutyylini ollut vielä kehittynyt tarpeeksi. En päässyt sisään. Se ei tullut yllätyksenä, joten marssin reippaasti paikalliseen videovuokraamoon ja pyysin töitä välivuoden ajaksi. Sain paikan. 

Kun keväällä 2013 oli aika miettiä seuraavaa hakukohdetta, peilasin ystävieni ja perheeni uravalintoja. Kauppakorkeakoulu tuntui tällöin luonnolliselta valinnalta, vaikka jälkikäteen ajateltuna en tiennyt opintojen sisällöstä juuri mitään. Kyseessä oli kenties mielikuvaan perustuva päätös. Tällä kertaa tein selkeän opiskelusuunnitelman, kävin joka päivä kirjastossa ja tein visuaalisia muistiinpanoja. Luin kirjat moneen kertaan ja koinkin sisäistäneeni asiat hyvin. Kun opiskelupaikka jäikin muutaman pisteen päähän, olin pettynyt ja turhautunut. Tuntui, että en tiedä mikä on oikea suunta. Päätin tästä huolimatta hakea opiskelemaan tulevissa yhteishauissa, kunnes pääsisin korkeakouluun.

Se tapahtui vuonna 2013 syksyllä pian edellisen hylkykirjeen jälkeen. Tutkin liiketalouden koulutusta syksyn yhteishaussa ja yllätyin, kuinka mielenkiintoisilta ammattikorkeakoulun kurssit vaikuttivat – yhdistelmä käytännön oppimista, projekteja sekä teoriaa. Pääsykokeesta kävelin ulos itsevarmana, mutta jännittyneenä. Muutama kuukausi myöhemmin huusimme äitini kanssa riemusta, kun kotiin saapui iso kirjekuori. Pisteeni riittivät kaikkiin hakukohteisiini. Koska olin laittanut Haaga-Helia ammattikorkeakoulun ensimmäiseksi hakuvaihtoehdoksi, tieni vei Helsinkiin.

Kuulunko tänne?

Liiketalouden opinnot alkoivat hienosti. Sain jo ensimmäisenä päivänä ystäviä, jotka ovat pysyneet tähän päivään asti. Olimme kaikki motivoituneita ja halusimme työelämiltämme paljon. Minulle useiden suuntautumisvaihtoehtojen joukosta markkinointi, viestintä ja henkilöstöhallinto vaikuttivat mielenkiintoisimmilta. Se näkyi myös arvosanoissani. Ajatus viestinnän syventävistä opinnoista alkoi muodostua.

Vuoden opiskelun jälkeen pysähdyin kuitenkin miettimään: haluanko jatkaa ammattikorkeakouluopintoja? Jos jään tälle tielle, en ehkä ikinä pääse yliopistoon tai maisteriopintoihin. Ajatus pelotti minua. Olen aina kokenut, että päätökset mitä teen, ovat tiukasti sitovia. Haluankin sanoa sinulle, että eivät ne ole. Ponnistin vielä viimeisen kerran, luin sekä logopedian että kauppakorkean pääsykokeisiin samalla, kun opiskelin täyspäiväisesti ja tein kahta työtä. Ei ole vaikea arvata, että tämä ei päättynyt hyvin. Jonotin opiskelutapahtumaan ystäväni kanssa, kun purskahdin itkemään, että en jaksa. Seuraavan päivänä jätin haut kesken ja keskityin suorittamaan tradenomin tutkintoa.

Päätöksenteko helpotti elämääni paljon. On erityisen tärkeää tunnistaa, mihin voimavarat riittävät ja mikä on realistista. Panostin opiskeluun, tein töitä vain, jos ehdin sekä nautin opiskeluajastani ystävieni kanssa. Syksyllä 2015 lähdin vaihtoon Krakovaan, Puolaan. Se oli yksi suurimmista aikuistumishetkistäni tähän asti. Voinkin suositella ulkomaanvaihtoa ihan jokaiselle. Se on mahdollisuus kasvaa ihmisenä, laajentaa sosiaalisia verkostoja ja kehittää työelämäntaitoja.

Mihin seuraavaksi?

Kun valmistuin tradenomiksi marraskuussa 2017, minulla oli jo vakituinen työpaikka vakuutusalalla. Yllätyin, kuinka mielenkiintoisia ja haastavia asiantuntijuuteen ohjaavat työtehtävät olivat. Kahden vuoden jälkeen henkilökohtainen elämäntilanteeni vei minut takaisin syntymäkaupunkiini Tampereelle. Olin juuri selvinnyt hankalasta masennuksesta, mutta tunsin silti oloni tyhjäksi. Halusin uran, jonka koen merkitykselliseksi ja työporukan, jonka kanssa on mukava tehdä töitä. Sainkin upean markkinoinnin harjoittelupaikan kasvavassa tamperelaisessa yrityksessä. Minuun luotettiin 100 %, sain paljon vastuuta ja vapaat kädet työntekoon. En koskaan unohda työtä, joka kasvatti itsevarmuuttani, tiedonjanoani ja markkinoinnin taitojani.

”Huipulla on hyvä lopettaa” ei päde minuun. Huipulla etsin aina uuden huipun. Onhan syvässä päädyssäkin löytynyt aina syvempi kuoppa. Kun olin reissussa Oxfordissa, Englannissa kesällä 2019, pohdin, että voisinko suorittaa maisteriopinnot ulkomailla. Päätin selvittää kaiken – rahoituksen, hakuohjeet ja asumisasiat. Ei aikaakaan, kun minut hyväksyttiin opiskelemaan strategista viestintää Stirlingin, Aberdeenin ja Queen Margaretin yliopistoihin Skotlannissa. Korona-pandemia oli jo puhjennut, mutta olin päättäväinen tavoitteeni suhteen. Minusta tulisi sukuni ensimmäinen maisteri.

Opiskeluvuoteni Edinburghissa, Skotlannissa alkoi ikimuistoisesti. Saavuin kampukselle synkkänä ja sateisena yönä. Peitto ja tyyny piti ostaa itse, joten nukuin ensimmäisen yön villapaita päällä ainoastaan huivi tyynynäni. Yliopistoelämä oli muutenkin kokemusrikasta. Sain kokea akateemisten kurssien paineet, opiskella ja tehdä töitä vieraalla kielellä, tutustua ihmisiin ympäri maailmaa sekä nähdä Skotlannin upean kulttuurin ja luonnon. Elleivät vaihto-opinnot Puolassa antaneet potkua todelliseen itsenäistymiseen, Skotlanti sen varmasti teki. Älä koskaan epäröi yrittää uutta, vaikka se tuntuisi haastavalta. Tee ja ylläty omasta potentiaalistasi!

Viimein tässä

Nyt eletään kesää 2022. Olen palannut Skotlannista Suomeen ja työskentelen Tampereen kaupungin työllisyys- ja kasvupalvelujen viestintäsuunnittelijana. Tässä samalla, kun kirjoitan blogitekstiäni, haluaisin kertoa 18-vuotiaalle itselleni, että kaikki järjestyy. Ole kärsivällinen. Älä vertaa itseäsi muihin, vaan mieti ja kokeile rauhassa, mikä suunta tuntuu sinusta hyvältä. Tärkeintä on nauttia työstä, oppia uutta ja pitää huolta omasta hyvinvoinnista. Elämään mahtuu monta hylkykirjettä, epäonnistumista ja toivottomuutta, mutta ne muovaavat lopulta henkilön, joka näkee taaksepäin katsoessaan valtavan kehityksen.

Sama pätee sinuun. Jos et tiedä, mihin suuntaan menisit, mene eteenpäin. Risteyksessä seisominen tarkoittaa useita mahdollisuuksia. Sinä itse päätät, mitä niillä teet.

Kirjoittaja työskentelee viestintäsuunnittelijana Tampereen kaupungin työllisyys- ja kasvupalveluissa. 

Teksti: Sara-Sofia Hostikka
Kuvat: Kati Hiltunen
Jaa sosiaalisessa mediassa

Jätä kommentti