Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt

Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta on ollut aina. Valtaosa väestöstä määrittelee itsensä heteronaisiksi tai -miehiksi. Arviolta 5–15 prosenttia väestöstä lukee kuitenkin itsensä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön. Tampereella tähän vähemmistöön eli sateenkaari-ihmisiin kuuluu 13 000–39 000 asukasta. 

Sateenkaari-ihmisiä on kaikkialla yhteiskunnassa: kaikissa ikä-, kulttuuri-, kieli-, uskonto-, vammais- ja poliittisissa ryhmissä, kaikissa ammateissa, kaikissa talous- ja sosiaaliryhmissä.

Yleisyydestään huolimatta sateenkaari-ihmiset ovat näkymätön identiteettiryhmä. He tulevat näkyväksi vasta kun he ovat itse kertoneet asiasta muille eli tulleet ulos kaapista. Yhteiskunnan tulee olla turvallinen ja sensitiivinen paikka, jossa jokainen voi kertoa omasta identiteetistään. Keneltäkään ei tulisi edellyttää rohkeutta voidakseen olla oma itsensä.

Lait kieltävät syrjinnän

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslait kieltävät syrjinnän muun muassa seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen tai sen ilmaisun, sukupuoli-identiteetin tai perhemuodon perusteella.

Vasta 2000-luvulla lainmuutokset ja yleinen asenneilmapiiri ovat mahdollistaneet, että seksuaalivähemmistöihin kuulumisesta ja erilaisista sukupuoli-identiteeteistä voidaan puhua myönteisesti. 

Tästä huolimatta monet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat kohtaavat edelleenkin syrjintää, vihapuhetta ja kielteisiä asenteita. Moni joutuu turvallisuussyistä piilottamaan identiteettinsä omassa yhteisössään, harrastuksissa, työelämässä ja julkisissa palveluissa. Heillä ei ole mahdollisuutta tulla kohdatuksi omana itsenään ja esimerkiksi käyttää kutsumanimeään, ilmentää oikeaksi kokemaansa sukupuolta tai kertoa avoimesti ihmissuhteistaan tai perhemuodostaan.

Yhteiskunnan tulee toiminnallaan purkaa rakenteellista syrjintää ja mahdollistaa sen, että jokainen voi luontevasti olla oma itsensä. Näin vähemmistöstressi ja syrjinnän pelko vähenevät.

Kaikkien Tampere

Tampereen kaupunki ei hyväksy syrjintää. Tavoitteena on, että jokainen – myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva – voi tuntea itsensä hyväksytyksi ja käyttää kaupungin palveluja pelkäämättä asiatonta kohtelua.

Useissa kaupungin palveluissa on laadittu turvallisemman tilan periaatteet. Ne ovat esillä asiakastiloissa ja verkkosivuilla, ja ne käydään läpi esimerkiksi erilaisten tilaisuuksien alussa. Turvallisemman tilan periaatteet ovat merkki siitä, että henkilöstö arvostaa ihmisten moninaisuutta ja ettei tilassa hyväksytä kenenkään asiatonta käytöstä. Periaatteisiin sisältyvät myös saavutettavuus- ja esteettömyystiedot, kuten tieto unisex-WC:stä. 

Tampereen pitkä sateenkaarihistoria

Tampereella on ollut kauan monimuotoista alakulttuuria, jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ovat voineet kohdata toisiaan.

Valtaosa näistä tapaamisista tapahtui valtaväestöltä huomaamattomasti esimerkiksi puistoissa, rautatieasemalla tai julkisissa käymälöissä. Tampereella on kuitenkin ollut etenkin teatterin ja kirjallisuuden alalla toimivia taiteilijoita, jotka ovat ilmentäneet omaa sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiään suhteellisen avoimesti. He ovat olleet edelläkävijöitä, jotka ovat vaikuttaneet tamperelaisten asenteisiin.

Tampereella perustettiin vuonna 1973 Vagabondi ry, joka yhdisti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia ihmisiä. Yhdistys on vaihtanut nimeään useita kertoja, ja nykyään sen nimenä on Sinuiksi ry. Yhdistyksellä on valtakunnallinen neuvontapalvelu, joka tukee nimensä mukaisesti ihmisiä tulemaan sinuiksi itsensä kanssa.

Yhdistys on järjestänyt vuosien kuluessa useita suuria tapahtumia, jotka ovat olleet merkityksellisiä niin tamperelaiselle kuin myös lähialueilta tai kauempaa tulevalle sateenkaariväestölle. Esimerkiksi Leimautumispäivät, valtakunnalliset Vapautuspäivät sekä Tampere Pride -tapahtuma vuonna 2005 ovat olleet monelle ensimmäisiä tilaisuuksia, joissa he ovat voineet tulla julki ja kokea olevansa hyväksyttyjä omana itsenään.

Tietoa tamperelaisesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen alakulttuurista on koottu dosentti Tuula Juvosen sosiaalihistorialliseen väitöskirjaan Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia (2002).

Tampereella on myös työväenmuseo Werstas, joka tallentaa valtakunnallisesti paitsi suomalaisen työväen historiaa myös sosiaalihistoriaa, joka liittyy muun muassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.