Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Korunvalmistuskurssilla vanhat hopea- ja alpakkalusikat taipuvat näyttäviksi korvakoruiksi, riipuksiksi ja sormuksiksi. Koruja voi valmistaa myös kierrätysnahasta, kuten käytöstä poistetuista vöistä.
Korukursseja Tampereen seudun työväenopistossa opettava Susanna Nurminen kannustaa opiskelijoitaan inspiroitumaan kierrätysmateriaaleista ja antamaan luovuudelle siivet.
– Kurssilla saa tehdä juuri sellaisen korun kuin haluaa. Osallistua voi, vaikkei olisi ennestään mitään kokemusta korujen valmistuksesta.
Nurminen antaa omat mallinsa opiskelijoiden käyttöön kurssin ajaksi, opettaa perustekniikat ja työvaiheet kädestä pitäen. Tekstiiliartenomitaustainen opettaja on ehtinyt kokeilla uransa aikana monia materiaaleja.
– Oma tapani tehdä on löytynyt kokeillen yrityksen ja erehtymisen kautta. Aluksi kudoin metallilangoista ja aloin tehdä niistä koruja, kunnes ihastuin vanhoihin lusikoihin 15 vuotta sitten.
Kierrätysmateriaalien suosion kasvu näkyy nykyään materiaalien saatavuudessa.
– Kun aloitin, vanhoja lusikoita löytyi kirppiksiltä hyvin. Nykyään ne tahtovat hävitä ennen kuin ehdin paikalle, mutta etsin niitä myös nettihuutokaupoista ja Torista. Korukurssille tulevilla opiskelijoilla on onneksi useimmiten lusikat valmiina omasta takaa, Nurminen kertoo.
Korunvalmistus on pitkälti käsityötä.
– Katkaisemme lusikat sahaamalla ja muotoilemme niitä taivuttamalla. Kappale kuumennetaan, jolloin sen rakenne muuttuu pehmeämmäksi ja helpommin työstettäväksi.
Sormukset muotoillaan oikeanlaisiksi sormusraudalla ja nailonvasaralla, kaulakoru poran, sahan sekä pintakäsittelylaikkojen avulla. Kaulakorukappaleeseen tehdään reikä, minkä jälkeen se voidaan sahata muotoon ja pintakäsitellä sekä jatkojalostaa esimerkiksi lasihelmillä.
Helpointa onkin valmistaa riipus tai korvakorut.
– Sahaaminen ja taivuttaminen ei ole välttämätöntä, vaan lusikoille voidaan tehdä pelkkä pintakäsittely eli kiillotus tai mattahionta. Koruun voi tehdä myös kaiverruksen kuviointiterällä.
Haastavinta korujen valmistuksessa on hopean juottaminen.
– Siinä on vaarana, että kappaletta kuumentaa liikaa ja koko kappale sulaa, koska juottolämpötila on niin lähellä sulamisen pistettä. Kursseilla teemme kuitenkin enimmäkseen sellaisia malleja, joissa ei tarvitse juottaa.
Kierrätysmateriaalikursseilla vanha saa uuden elämän kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Nurminen opettaa työväenopistossa myös nahkakorukursseja, joille hän hankkii materiaalia nahkatehtaiden ylijäämäpaloista, kirpputorien vaatteista ja kierrätyskeskuksista.
Tuntien aikana vyöt ja ylijäämäpalat muuttuvat opiskelijoiden käsissä kauniiksi asusteiksi.
– Teemme esimerkiksi korviksia, riipuksia ja pieniä avaimenperiä. Myös nahkatöissä on vain mielikuvitus rajana.
Ekologisuus näkyy Nurmisen elämässä myös kurssien ulkopuolella.
– Olen kirppisfriikki ja yritän olla hankkimatta koko ajan itselleni uutta tavaraa. Välillä tosin tunnen omantunnon pistoksia, sillä käytän aika paljon autoa. Arvostan paljon sitä, mitä nuoret suunnittelijat nykyään tekevät, kun he perustavat vastuullisia designyrityksiä.
Jätä kommentti