Elämänmittaisia kasvutarinoita, joissa jokainen on tekijä

Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?

Kirjoittaja: Opistotarinoita-blogin kirjoittajat

Blogiartikkeli
13.6.2022 11.21
Kaksi henkilöä puukäsityöluokassa talttatyössä.
Hannele Kiviniemi (vas.) opiskelee luovaa puunveistoa sekä lukukauden mittaisilla kursseilla että veistoviikonlopuissa. 10 vuotta Tampereella puutöitä ja puunveistoa opettanut Markus Pakkala (oik.) luottaa kursseilla opiskelijoiden omiin ideoihin.

Luova puunveisto yhdistää taiteen tekemisen ja puun tunnun

Rauhallisen äänimaailman ympäröimä luova puunveisto tarjoaa turvallisen, käsityölähtöisen lähestymisen puuhun, joka taipuu niin pantteriksi kuin mehiläiseksi opiskelijan käsissä. Koristeveiston luova serkku vetää Tampereen seudun työväenopiston kursseille kädentaidoista ja taiteista kiinnostuneita harrastajia.

Luova puunveisto perustuu tekniikkaan ja pehmeiden puulajien, kuten koivun ja lehmuksen, työstämiseen terävillä taltoilla ilman perinteisessä veistossa yleensä käytettyä puunuijaa. Äänimaailma tunnilla on miellyttävä, sillä koneiden ja kovien nuijien kolina ei särje korvia eikä kuulosuojaimia tarvita. Tästä syystä luovaa puunveistoa kutsutaan myös hiljaiseksi veistoksi.

– Veisto voi olla monelle jopa meditatiivinen kokemus. Ääni, joka puusta irtoavasta lastusta tulee, rauhoittaa, puunveiston ja puutöiden opettaja Markus Pakkala kertoo.

Luovaa puunveistoa voi opiskella Tampereen seudun työväenopistossa niin koko lukukauden kestävillä kursseilla kuin viikonloppuina, joita järjestetään säännöllisesti kauden aikana.

– Uuden harrastuksen voi aloittaa suoraan pitkällä kurssilla, mutta viikonlopuissa pääsee vielä matalammalla kynnyksellä kokeilemaan uutta tekniikkaa, Pakkala sanoo.

Tampere on uusi Jurva

Etelä-Pohjanmaalla kasvanut ja puunveistosta innostunut Markus Pakkala puhuu mielellään Tampereesta uutena Jurvana, jossa koristeveistoperinne kukoisti ennen koulutusmuutoksia. Uusi aika on myös vaatinut tekniikalta kehittymistä.

Luovaa puunveistoa hän kuvailee koristeveiston moderniksi muodoksi, jota voi yhdistää niin käytännön tuotteisiin kuin taiteeseen.

– Koristeveisto terminä liittyy usein vahvasti rokokoohuonekaluihin ja sellaiseen koristeellisuuteen, joka ei yleensä istu tämän ajan sisustukseen, mikä on todennäköisesti vaikuttanut koristeveiston suosioon ja koulutuksen alasajoon, Pakkala pohtii.

Ammatillisen koulutuksen järjestämisen päätyttyä Etelä-Pohjanmaalla alaa on voinut harrastaa kaikille avoimessa veisto- ja maalauspaikka Jurva Art Housessa. Muuten luovan puunveiston oppia tarjoavat nykyään lähinnä kansalaisopistot, yhtenä suurimpana Tampereen seudun työväenopisto.

Tekemisen tapoja teoksille

Luovassa puunveistossa on vain yksi raja: työturvallisuus. Muuten luovuus saa hakea muotonsa puussa haluamallaan tavalla. Tänä keväänä kursseilla on syntynyt niin toiminnallinen vaaleanpunainen pantteri, vesilintu, mehiläisiä ja taimen kuin myös abstrakteja töitä.

– Opettajan rooli on tarjota tekemisen tavat opiskelijan ideoille. Teemoja syntyy laidasta laitaan, mutta usein työssä on luonto vahvasti läsnä.

Taltalla voi tehdä puuhun erilaisia tekstuureita ja tasoja, joista syntyy lopulta haluttu kuva tai kuvio. Puunveistossa opiskelija saa aidon tunnun materiaaliin ja siihen, miten puu käyttäytyy.

– Kaikki, jotka veistävät tunnilla, tuntevat oman puupalikkansa todella hyvin ja tietävät, miten se käyttäytyy eri kohdissa. Samaa tuntua ei saa koneella työstäessä, Pakkala sanoo.

Sinne, minne kone ei yllä

Pakkala toteaa, että myös moni puuseppä hyötyisi luovan puunveiston kursseista, sillä veisto tuo työhön uuden ulottuvuuden, johon koneella ei ole asiaa.

– Vaikkei tekisi näennäisesti mitään koristetta, taltalla pääsee paikkoihin, joihin koneet eivät mahdu. Esimerkiksi jyrsintöjen tekeminen taltoilla käsityönä on nopeaa ja edullista, Pakkala kertoo.

Ammatillisista hyödyistä huolimatta kursseille voi tulla kuka tahansa. Taitotason kehittymisen määrittää into, ja Pakkalan mukaan kurssilla voi saavuttaa jopa mestaritason.

– Kurssille voi kuitenkin tulla ilman minkäänlaista kokemusta puutyöstä. Joskus paras lähtökohta on jopa se, ettei osaa tai tiedä ennakkoon mitään.

Parhaimmillaan kurssit voivat tarjota harrastuksen ja uusien taitojen lisäksi kasvavan kiinnostuksen esimerkiksi muotoilun opiskelemiseen. Merkittävintä on kuitenkin usein kansalaisopistoista tuttu sosiaalinen hyöty.

– Vaikka kotona voi veistää yksin, on paljon inspiroivampaa tehdä sitä yhdessä ja nähdä, mitä muut tekevät. Siitä saa aina myös itse intoa ja oppia.

Juttu on julkaistu alun perin Tampereen kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden Vapaalla-lehdessä 5.5.2022.

Luovan puunveiston työ ja työkaluja.
Luontoaiheet näkyvät usein kurssitöissä, ja monissa teoksissa käytetään sekatekniikoita. Hannele Kiviniemi täydentää veistotöitään sekä polttamalla ja maalaamalla että siirretyillä valokuvilla ja posliinimaalauksilla. Kahta ensimmäistä on hyödynnetty Kiviniemen Taimenen tanssi -teoksessa.
Teksti: Anna-Katariina Maksimoff
Kuvat: Anna-Katariina Maksimoff
Jaa sosiaalisessa mediassa

Jätä kommentti